Liituraitamorsian, 2011 Serkkuni Johanna tilasi minulta häihinsä vapaamuotoisen morsiuspuvun, yksinkertaisen korsettiyläosan ja kellohameen jotka sopisivat hänen lempparikenkiinsä. Materiaaliksi hän valitsi mustan liituraidan (joka toistui myös sulhasen puvussa), ja jota päätimme kenkien henkisesti piristää valkoisilla satiinireunuksilla. Puvun haasteena oli sovitusmahdollisuuksien vähäinen määrä, Johanna kun asuu Tukholmassa ja minä Tampereella. Suunnitteluvaiheen hoidimme tietysti sähköpostilla, ja tein mittojen perusteella korsetista sovitusversion jota sovitimme helmikuussa käydessäni. Onneksi se istui jo varsin hyvin pienillä muutoksilla. Samalla mittailimme ja suunnittelimme hametta, ja kotiin päästyäni pääsinkin pian aloittamaan ompelun.
Korsetin tukivuorina käytin uutta lempparimateriaaliani coutilia. Koska korsetista oli tarkoitus tulla ennemmin mukava kuin vyötäröä kiristävä luitin sen melko kevyesti nippusiteellä lähinnä saumojen kohdilta. Päällyskankaan tuin kokonaan tukikankaalla. Korsetin etukiinnityksenä on blansetti, takana nyöritys.
Vaikka vuori ei näykään, nähdessäni ohuen puuvillan söpöllä mustavalkoisella perhosprintillä päätin heti että tässä olisi korsetin vuori. Oli hauska sattuma, että virallisen kutsukortin aikanaan saapuessa myös siinä oli mustavalkoinen perhosaihe! Käytin perhoskangasta myös hameen vyötärökaitaleen sisäpuoleen.
Pieneksi yllätykseksi Johannalle askartelin vuoriin suurinpiirtein sydämen kohdalle pienen sydämenmuotoisen tilkun, johon kirjailin hääparin nimet sekä hääpäivän.
Hameeseen tein korsetin alle jäävän leveän muotokaitaleen, siitä alaspäin helma on täyskello. Helman alle tuli valkoisella satiinikanttauksella reunustettu tyllikerros.
Minun oli tarkoitus sovittaa pukua vielä kerran ennen korsetin reunustusta ja hameen vyötärön viimeistelyä, mutta Johanna ei lopulta päässytkään tulemaan Suomeen kuten oli suunnitellut. Päätimme siis luottaa tuuriin ja olattoman takanyörityksellisen korsetin runsaaseen säätövaraan. Johanna oli myös helmikuusta hieman laihtunut, joten pienensin lopulta vielä vähän hameen vyötäröä ja korsettia aavistuksen verran sivusaumoista sovitusversion mitoista.
Johanna ei halunnut morsiushuntua, mutta päätimme sensijaan tehdä puvun kanssa söpön pienen hatukkeen jossa olisi valkoinen harso.
Etsin alkuun valmista minihatun aihiota, mutta kun sitä ei alkanut löytyä täytyi kokeilla tehdä itse. Löysin onneksi muovipunosta, josta pisaranmuotoiseen coutiltilkkuun tikattuna tulikin kelpo napakka päähinepohja lähes ilmaiseksi. Päällystin sen liituraitakankaalla ja reunustin satiinikantilla, ja ompelin nurjalle puolelle kamman. Tämä kikka täytyy muistaa toistekin jos vaikka tekisi itsellekin jonkun päähineen.
Poimutin harson takaosaan ja peitin kiinnityskohdan samettirusetilla. Koristelin hatun vielä kenkiin ja häiden teemaan sopivalla pääkallosoljella.
Vähän arvaamalla tehty puku sopi ihan kohtuullisesti, korsetin yläreuna vain valitettavasti kiristi jonkinverran. Harmi etten ehtinyt sovittaa pukua ennen reunustusta, se olisi ehkä auttanut vähän. Sovitusten määrään nähden lopputulos on kuitenkin kohtuullinen, ja mikä tärkeintä Johanna oli pukuunsa tyytyväinen. Pienehköt häät pääkalloilmapalloineen olivat myös todella hauskat! << Takaisin projekteihin