Tupakkatakki / Aamutakki, 2022

House-party-tyyppisen viikonlopputapahtuman siintäessä horisontissa keksin, että olisi tosi kiva saada päälle ajanmukaiset aamutakit. Olin jo muutenkin silloin tällöin katsellut kuvia viktoriaanisista tupakkatapeista, jotka olivat välillä riemastuttavan hauskoja ajoittain lähes psykedeelisine paisley-printteineen.

Aloin siis suunnitella visuaalisesti tupakkatakin tyylistä vaatetta, jota voisi käyttää ennemminkin aamutakkina, nykyisin kun arvorakennusten herrain huoneissa ei sovi tuprutella sikaria.

Pikaisella silmäyksellä vaikutti että aamutakit olivat usein hieman käytännöllisempiä ja hillitympiä, kun taas villeimmät väriyhdistelmät ja näyttävät saalikaulukset löytyivät tupakkatakeista. Päätin, etten olisi liian tarkka käyttötarkoituksesta sen kummemmin kuin tarkasta ajoituksestakaan, vaan projekti saisi suosiolla kuulua “inspired by”-kategoriaan.




Malleja katseltuani minua alkoi miellyttää tämän kuvan oikeanpuoleinen upea, pitkä takki vuodelta 1873. Juuri pituutensa vuoksi se sopisi hyvin myös aamutakiksi. Halusin kuitenkin pienemmän kauluksen ja koristeelliset kiinnityslenkit eteen, jolloin takki pysyisi paremmin ryhdikkäästi kiinni. Halusin myös hihansuukäänteistä hieman muotoillut. Taskut taas jätin pois silkkaa laiskuuttani, vaikka ne olisivat tyyliin kuuluneetkin.





Upeat itämaishenkiset tupakkatakit olivat kai yleensä silkkiä tai kasmir-villaa, mutta molemmat olivat luonnollisesti poissa laskuista koska en halunnut laittaa valtavasti rahaa äärimmäisen harvoin käytettävään vaatteeseen. Olisi myös käytännöllistä jos se olisi tarvittaessa pestävä, eikä mielellään liian kuuma.

Aloin siis katsella sillä silmällä puuvillasatiinilakanoita, joissa on silloin tällöin hyviä paisley-kuoseja. Löysinkin yhden lakanasetin, joka oli vielä pienessä alennuksessa. Värit olivat vieläpä Jarnon suosikkeja, tiilenpunaista ja vihreää.

Vuoriksi löytyi juuri oikean sävyinen vihreä puuvillasatiini, jonka ostoa tosin vähän epäilin koska se oli melko hintava, tosin myös erittäin laadukas. Päällyskangasta kalliimpi vuori yleensä ajatuksena hieman nurinkurinen, mutta en kuitenkaan raaskinut olla ostamatta sitä.

Kaulus ja hihansuut olivat alkuperäisissä takeissa usein tikattua silkkiä, mutta olin nihkeä näkemään ihan niin paljon vaivaa kun toisaalta kaapissa sattui olemaan valmiina tummanvihreää jäykähköä samettia. Inspiraatiokuvassanikin muuten kaulus ja hihansuut näyttävät sileiltä.




Vyön ja koristepunoksen kanssa minulla kävi hyvä tuuri: Molemmat löytyivät kierrätettyinä, ne tarvitsi vain värjätä. Oletettavasti puuvillainen vyö ja viskoosinen punos tosin värjäytyivät eri sävyisiksi, ja punoksen värjäsinkin vielä toiseen kertaan. Ne ovat edelleen eri sävyiset ja vyö näyttää myös melko hailakalta, mutta en uskaltanut enää ruveta leikkimään värien kanssa ettei lopputulos menisi vielä huonommaksi. Koristepunos ei tosin ole alkuperäisten tapaan varsinaisesti nyöriä, mutta muotoutuu hyvin ja oli helppoa ommella.





Löysin lupaavan oloisen aamutakin kaavan vuodelta 1876. Sen leikkaus muistutti mielestäni kiinnostavasti 1700-luvun kaavoja, hiha vain oli suorempi, joten päätin kokeilla työstää kaavaa Jarnon ensimmäisen 1700-luvun takin kaavan pohjalta. Se oli leikkaukseltaan hieman uudempaa versiota modernimpi, joten järkeilin että se voisi toimia tähän. Takin oli tarkoitus olla istuvuudeltaan kohtuullisen mukava ja rento, mutta ei kuitenkaan lähes suorista kappaleista koottu moderni kylpytakki.

Suoristin selkäsauman taitteelta leikattavaksi, suoristin samoin etureunan ja levensin sen kaksiriviseksi ja lisäilin vielä vähän väljyyttä. Eniten ongelmia minulla oli hihan kanssa, ja jostain syystä päädyin säätämään kaavaa yllättävän paljon ennen kuin sain sen mieleisekseni. Kauluksen kaavoitin modernin alavarasta kääntyvän saalikauluksen tapaan.





Täydelliseltä vaikuttanut päällyskangas osoitti kieron luonteensa leikatessa. Mieleeni ei tietenkään ollut tullut, että kuvio ei välttämättä olisi painettu langansuunnan mukaan tai edes lähelle. Kappaleiden leikkaaminen symmetrisesti oli siis melkoinen urakka, ja jouduin venyttelemään kangasta ja suoristelemaan reunoja vielä leikkauksen jälkeenkin. Koska en luottanut siihen että lopulta kuvioltaan symmetriset kappaleet olisivat myös muodoltaan symmetriset leikkasin vuorin kappaleet yksittäin päällyskankaan kappaleiden mukaan.




Toteutin hihansuukäänteet hihan kiinteänä osana. Ompelin ensin liitossauman ja sen jälkeen sen päälle koristepunoksen. Olin harsinut nurjalle puolelle koristelenkkien kohdalle palat puuvillaorgandia jotta raskaampi nauha ei kiristäisi tai venyttäisi kangasta niin helposti, ja ommeltuani punoslenkit paikoilleen leikkasin ylimääräisen tukikankaan irti. Saatuani koristelun valmiiksi ompelin hihan sauman kiinni ja kiinnitin vuorin alakäänteeseen.





Takin miehustaosassa lisäsin vuorin etukappaleisiin kiinnitysten osuudelle modernin tukikankaan, jotta edusta pysyisi ryhdikkäämpänä ja koristepunokset eivät kiristäisi tai venyttäisi kangasta. Ompelin samettikauluksen kiinni vuoriin ja ompelin päällisen ja vuorin pussiin. Kiinnitin vielä kauluksen saumavarat yhteen niskassa ja sivusaumojen varat vyönlekkien kohdalta. Ompelurakenne oli siis varsin moderni, mutta toimi hyvin näin samantyyppisissä materiaaleissa jotka asettuivat luontevasti yhteen. Ompelin vielä saumanvarat yhteen kädentiellä.

Ennen hihojen kiinnitystä askartelin etukiinnitykset. Olin heti leikkauksen jälkeen harsinut niiden linjat ja keskietulinjan. Saatuani miehustan vuoritettua ompelin koneella tukilinjat jotka pitävät kerrokset hyvin paikoillaan ompelun aikana ja myös pysyvät paikoillaan harsinlankoja paremmin. Kankaan painatuksesta johtuen vaakalinjat vetävät hieman viistoon, mutta tämä oli väistämätöntä mikäli sekä keskiedun että ne halusi saada täsmäämään kuvion suuntaan.




Maalasin puiset duffelinapit suunnilleen oikean sävyisiksi ja päällystin ne harvalla verkkopistolla sekoituksella muliinilankojen jämiä. Hieman koomisesti ne muistuttavat etäisesti minikokoisia käsikranaatteja.




Ompelin kiinnitysnauhat koristelenkkeineen paikoilleen päätellen päät nappien sisään. Sitten lisäsin vielä ylimmän napin linjaan toiseen reunan vastanapin ja napinläven jotta takin edusta pysyisi paremmin ryhdissään. Lopuksi ompelin vielä koristepunoksen kauluksen reunaan. Valitettavasti sitä ei riittänyt enää etureunoihin, mutta näinkin menettelee.

Lopuksi ompelin vielä hihojen päällyskerroksen paikalleen, kavensin saumanvarat ja ompelin vuorin kädentielle peittämään ompeleen. Tämänkin kohdan olisi tietysti voinut vain vuorittaa pussiin, mutta näin hihan vuori pysyy hyvin paikoillaan ja ilme on viimeistellympi.





Hermoja raastavan leikkausoperaation jälkeen itse ompelu oli helppoa, molemmat puuvillamateriaalit olivat mukavia käsitellä ja sulautuivat saumattomasti yhteen. Samettikaan ei ollut erityisen ärsyttävää. Koristepunosten kiinnityksessä vierähti toki aikaa, yritin ensin suoraa kohtaa koneella mutta luovutin aika pian ja päätin ommella ne suosiolla käsin. Niiden askartelu oli kuitenkin tavallaan hauskaa.

Visuaalisesti olen lopputulokseen aika tyytyväinen. Kauluksesta ei tullut aivan sen mallista kuin olin ajatellut, koska tein lopullisen kaavan aika kiireellä ja sovittamatta, mutta se menettelee. Eri materiaalit sointuivat onneksi toisiinsa yllättävänkin hyvin (tosin upean värinen vuori ei näy valmiina juuri lainkaan), ja värimaailmasta tuli ikäänkuin hieman rauhallisempi versio viktoriaanisista punaoranssin ja arsenikinvihreän sävyistä.




Aamutakin ja tupakkatakin sekoitus sai muuten myös lopulta käyttöä sekä aamiaisella että illallisen jälkeen vuokrafrakin suojana terassilla sikaria poltellessa.

Kuvat valmiista asusta kuvattu Töyrylän Kartanossa.