Tupakkatakki / Aamutakki, 2022
House-party-tyyppisen viikonlopputapahtuman siintäessä
horisontissa keksin, että olisi tosi kiva saada päälle
ajanmukaiset aamutakit. Olin jo muutenkin silloin tällöin
katsellut kuvia viktoriaanisista tupakkatapeista, jotka olivat
välillä riemastuttavan hauskoja ajoittain lähes psykedeelisine
paisley-printteineen.
Aloin siis suunnitella visuaalisesti tupakkatakin tyylistä
vaatetta, jota voisi käyttää ennemminkin aamutakkina, nykyisin
kun arvorakennusten herrain huoneissa ei sovi tuprutella
sikaria.
Pikaisella silmäyksellä vaikutti että aamutakit olivat usein
hieman käytännöllisempiä ja hillitympiä, kun taas villeimmät
väriyhdistelmät ja näyttävät saalikaulukset löytyivät
tupakkatakeista. Päätin, etten olisi liian tarkka
käyttötarkoituksesta sen kummemmin kuin tarkasta
ajoituksestakaan, vaan projekti saisi suosiolla kuulua “inspired
by”-kategoriaan.
Malleja katseltuani minua alkoi miellyttää tämän kuvan
oikeanpuoleinen upea, pitkä takki vuodelta 1873. Juuri
pituutensa vuoksi se sopisi hyvin myös aamutakiksi. Halusin
kuitenkin pienemmän kauluksen ja koristeelliset kiinnityslenkit
eteen, jolloin takki pysyisi paremmin ryhdikkäästi kiinni.
Halusin myös hihansuukäänteistä hieman muotoillut. Taskut taas
jätin pois silkkaa laiskuuttani, vaikka ne olisivat tyyliin
kuuluneetkin.
Materiaalit
Upeat itämaishenkiset tupakkatakit olivat kai yleensä silkkiä
tai kasmir-villaa, mutta molemmat olivat luonnollisesti poissa
laskuista koska en halunnut laittaa valtavasti rahaa äärimmäisen
harvoin käytettävään vaatteeseen. Olisi myös käytännöllistä jos
se olisi tarvittaessa pestävä, eikä mielellään liian kuuma.
Aloin siis katsella sillä silmällä puuvillasatiinilakanoita,
joissa on silloin tällöin hyviä paisley-kuoseja. Löysinkin yhden
lakanasetin, joka oli vielä pienessä alennuksessa. Värit olivat
vieläpä Jarnon suosikkeja, tiilenpunaista ja vihreää.
Vuoriksi löytyi juuri oikean sävyinen vihreä puuvillasatiini,
jonka ostoa tosin vähän epäilin koska se oli melko hintava,
tosin myös erittäin laadukas. Päällyskangasta kalliimpi vuori
yleensä ajatuksena hieman nurinkurinen, mutta en kuitenkaan
raaskinut olla ostamatta sitä.
Kaulus ja hihansuut olivat alkuperäisissä takeissa usein
tikattua silkkiä, mutta olin nihkeä näkemään ihan niin paljon
vaivaa kun toisaalta kaapissa sattui olemaan valmiina
tummanvihreää jäykähköä samettia. Inspiraatiokuvassanikin muuten
kaulus ja hihansuut näyttävät sileiltä.
Vyön ja koristepunoksen kanssa minulla kävi hyvä tuuri: Molemmat
löytyivät kierrätettyinä, ne tarvitsi vain värjätä.
Oletettavasti puuvillainen vyö ja viskoosinen punos tosin
värjäytyivät eri sävyisiksi, ja punoksen värjäsinkin vielä
toiseen kertaan. Ne ovat edelleen eri sävyiset ja vyö näyttää
myös melko hailakalta, mutta en uskaltanut enää ruveta
leikkimään värien kanssa ettei lopputulos menisi vielä
huonommaksi. Koristepunos ei tosin ole alkuperäisten tapaan
varsinaisesti nyöriä, mutta muotoutuu hyvin ja oli helppoa
ommella.
Kaavoitus
Löysin lupaavan oloisen aamutakin kaavan vuodelta 1876. Sen
leikkaus muistutti mielestäni kiinnostavasti 1700-luvun kaavoja,
hiha vain oli suorempi, joten päätin kokeilla työstää kaavaa
Jarnon ensimmäisen 1700-luvun takin kaavan pohjalta. Se oli
leikkaukseltaan hieman uudempaa versiota modernimpi, joten
järkeilin että se voisi toimia tähän. Takin oli tarkoitus olla
istuvuudeltaan kohtuullisen mukava ja rento, mutta ei kuitenkaan
lähes suorista kappaleista koottu moderni kylpytakki.
Suoristin selkäsauman taitteelta leikattavaksi, suoristin samoin
etureunan ja levensin sen kaksiriviseksi ja lisäilin vielä vähän
väljyyttä. Eniten ongelmia minulla oli hihan kanssa, ja jostain
syystä päädyin säätämään kaavaa yllättävän paljon ennen kuin
sain sen mieleisekseni. Kauluksen kaavoitin modernin alavarasta
kääntyvän saalikauluksen tapaan.
Ompelu
Täydelliseltä vaikuttanut päällyskangas osoitti kieron
luonteensa leikatessa. Mieleeni ei tietenkään ollut tullut, että
kuvio ei välttämättä olisi painettu langansuunnan mukaan tai
edes lähelle. Kappaleiden leikkaaminen symmetrisesti oli siis
melkoinen urakka, ja jouduin venyttelemään kangasta ja
suoristelemaan reunoja vielä leikkauksen jälkeenkin. Koska en
luottanut siihen että lopulta kuvioltaan symmetriset kappaleet
olisivat myös muodoltaan symmetriset leikkasin vuorin kappaleet
yksittäin päällyskankaan kappaleiden mukaan.
Perfektionismi on ilo,
ei sairaus!
Toteutin hihansuukäänteet hihan kiinteänä osana. Ompelin ensin
liitossauman ja sen jälkeen sen päälle koristepunoksen. Olin
harsinut nurjalle puolelle koristelenkkien kohdalle palat
puuvillaorgandia jotta raskaampi nauha ei kiristäisi tai
venyttäisi kangasta niin helposti, ja ommeltuani punoslenkit
paikoilleen leikkasin ylimääräisen tukikankaan irti. Saatuani
koristelun valmiiksi ompelin hihan sauman kiinni ja kiinnitin
vuorin alakäänteeseen.
Takin miehustaosassa lisäsin vuorin etukappaleisiin kiinnitysten
osuudelle modernin tukikankaan, jotta edusta pysyisi
ryhdikkäämpänä ja koristepunokset eivät kiristäisi tai
venyttäisi kangasta. Ompelin samettikauluksen kiinni vuoriin ja
ompelin päällisen ja vuorin pussiin. Kiinnitin vielä kauluksen
saumavarat yhteen niskassa ja sivusaumojen varat vyönlekkien
kohdalta. Ompelurakenne oli siis varsin moderni, mutta toimi
hyvin näin samantyyppisissä materiaaleissa jotka asettuivat
luontevasti yhteen. Ompelin vielä saumanvarat yhteen
kädentiellä.
Ennen hihojen kiinnitystä askartelin etukiinnitykset. Olin heti
leikkauksen jälkeen harsinut niiden linjat ja keskietulinjan.
Saatuani miehustan vuoritettua ompelin koneella tukilinjat jotka
pitävät kerrokset hyvin paikoillaan ompelun aikana ja myös
pysyvät paikoillaan harsinlankoja paremmin. Kankaan
painatuksesta johtuen vaakalinjat vetävät hieman viistoon, mutta
tämä oli väistämätöntä mikäli sekä keskiedun että ne halusi
saada täsmäämään kuvion suuntaan.
Maalasin puiset duffelinapit suunnilleen oikean sävyisiksi ja
päällystin ne harvalla verkkopistolla sekoituksella
muliinilankojen jämiä. Hieman koomisesti ne muistuttavat
etäisesti minikokoisia käsikranaatteja.
Ompelin kiinnitysnauhat koristelenkkeineen paikoilleen päätellen
päät nappien sisään. Sitten lisäsin vielä ylimmän napin linjaan
toiseen reunan vastanapin ja napinläven jotta takin edusta
pysyisi paremmin ryhdissään. Lopuksi ompelin vielä
koristepunoksen kauluksen reunaan. Valitettavasti sitä ei
riittänyt enää etureunoihin, mutta näinkin menettelee.
Lopuksi ompelin vielä hihojen päällyskerroksen paikalleen,
kavensin saumanvarat ja ompelin vuorin kädentielle peittämään
ompeleen. Tämänkin kohdan olisi tietysti voinut vain vuorittaa
pussiin, mutta näin hihan vuori pysyy hyvin paikoillaan ja ilme
on viimeistellympi.
Loppuarvio
Hermoja raastavan leikkausoperaation jälkeen itse ompelu oli
helppoa, molemmat puuvillamateriaalit olivat mukavia käsitellä
ja sulautuivat saumattomasti yhteen. Samettikaan ei ollut
erityisen ärsyttävää. Koristepunosten kiinnityksessä vierähti
toki aikaa, yritin ensin suoraa kohtaa koneella mutta luovutin
aika pian ja päätin ommella ne suosiolla käsin. Niiden askartelu
oli kuitenkin tavallaan hauskaa.
Visuaalisesti olen lopputulokseen aika tyytyväinen. Kauluksesta
ei tullut aivan sen mallista kuin olin ajatellut, koska tein
lopullisen kaavan aika kiireellä ja sovittamatta, mutta se
menettelee. Eri materiaalit sointuivat onneksi toisiinsa
yllättävänkin hyvin (tosin upean värinen vuori ei näy valmiina
juuri lainkaan), ja värimaailmasta tuli ikäänkuin hieman
rauhallisempi versio viktoriaanisista punaoranssin ja
arsenikinvihreän sävyistä.
Aamutakin ja tupakkatakin sekoitus sai muuten myös lopulta
käyttöä sekä aamiaisella että illallisen jälkeen vuokrafrakin
suojana terassilla sikaria poltellessa.
Kuvat valmiista asusta kuvattu Töyrylän Kartanossa.