Aamutakki, 2008 Rakas vanha aamutakki alkoi olla jo kirjaimellisesti puhkikulunut, ja olin jo jonkin aikaa suunnitellut joskus tekeväni uuden, kun löysin tämän täydellisen kankaan: kunnon puuvillatrikoosametin, joka ei ole liian matta eikä liian kiiltävä. Edellisen joulun pyhinä oli tullut katsottua mm. pari vanhaa Angelika-elokuvaa, ja kieltämättä tässä tekeleessä on joitakin pseudo-historiallisen romanttisia elementtejä, Jarno epäilikin tätä alkuun vanhojentanssipuvuksi. Olen myös aina fanittanut Scarlettin punaista aamutakkia Tuulen Viemässä, ja sametin ja pitsin yhdistelmä siirtyi tähän vähän eri värisenä. Niin, ja tietysti se Marie Antoinetten sininen puku valkoisin pitsein eräässä muotokuvassa... Hihoiksi halusin kuitenkin 1600-luvun loppupuolen henkiset väljät kyynärpäähihat, jotka ovat myös vähän käytännöllisemmät kuin Scarlettin pidemmät hihat. Ei tässä nyt vieläkään ihan tiskata viitsi, mutta kahvimukin sentään huuhtaisee.
Hyvä tuurini materiaalien suhteen jatkui nappikaupassa: Satiininauhan sävy sopi puuvillatrikooseen täydellisesti, ja löysin myös söpön, sopivan leveän kohtuuhintaisen pitsin, joka on harvinaisen pehmeää eikä siis kutita ollenkaan. Rypytin sitä yhden kerroksen pääntien reunaan ja hihansuihin yhdistin kaksi kerrosta leveämmäksi pitsiksi. Edessä on koristeellisten rusettien alla vähän jämäkämpi kiinnitys isoilla neppareilla. Aamutakki on kasattu ja tikattu konetikillä, mutta se häviää samettiin niin hyvin että siinä säilyy tietty historia-innoitteinen tuntu.
Kaiken kaikkiaan kyseessä on harvinaisen onnistunut vaate, kangaskin on kestänyt käyttöä tähän asti todella hyvin - sameteista kun ei ikinä tiedä. Aamutakki on myös uskomattoman mukava päällä, ja pitkä, leveä helma lämmittää jalkoja illalla sohvannurkassa nököttäessä - ja pyyhkii villakoiratkin lattialta. << Takaisin projekteihin