Villajakku, 2020 En ole enää viime vuosina osallistunut 1700-luvun sotilasleireille enkä juuri markkinoillekaan, joten arkisemmat vaatteet ovat jääneet vähemmälle käytölle. Muotipukuja vaatimattomammissa vaatteissa on kuitenkin oma viehätyksensä. Olen jo jonkin aikaa haaveillut tämän tyyppisestä asusta mm. Outlanderin alkukausien ja Liotardin "Kaakaotyttö"-maalauksen innoittamana. Tulossa oleva pienehkö tavernahenkinen illanvietto marraskuussa sai minut oikeasti aloittamaan ompelun. |
Jakun kangas oli
puhdas inspiraatio-ostos surullisenkuuluisan kesän 2020
ainoilta keskiaikamarkkoinoilta. Oikeastaan heti
nähtyäni pakan näin mielessäni tämäntyyppisen jakun.
Kangas on ohutta ja todella pehmeää villaa, ja väri on
suosikkisävyjäni. Sävyyn sopivia ompelulankoja löytyi
siis kaapista helposti. Visioni oli yksinkertainen, istuva jakku jossa saisi mielellään olla etunyöritys. Se on paitsi jokseenkin klassinen yksityiskohta myös oikeasti käytännöllinen koska se antaa tiukkaan miehustaan huomattavasti säätövaraa. Etenkin tällaisessa rennommassa vaatteessa korsettia on joskus mukava pitää hieman löysemmällä. Costume Close Up-kirjan (Baumgarten & Watson ja Carr) jakun (nro 6) malli sopi mielikuvaani hyvin. Olen aiemmin tehnyt tätä kaavaa mukaillen kukallisen puuvillajakun. Tein tämän aiemman jakun melko kiireellä ja hyvin hätäisesti sovittaen, joten siitä tuli hieman väljä, joskin käyttökelpoinen. Asiassa on se hyvä puoli että lainavaatteita tarvitaan usein, ja se onkin sopinut todella monelle, välillä hakasiin kiinnitetyllä nyörityksellä jatkettuna. Itselleni se on hyvä hätävara pahimpien turvotuspäivien varalle. |
|
Päätin siis tällä
kertaa paitsi korjata tekemäni kaavan istuvuusvirheet
myös muokata sen takaisin alkuperäistä mallia paremmin
vastaavaksi. Kavensin miehustaa keskiedestä ja
selkäsaumasta ja piirsin helman vielä tarkemmin
alkuperäisen kaavan malliseksi. Kukallisessa jakussa
sivulaskokset alkavat aavistuksen liian ylhäältä,
varmaankin koska tein jakun nimenomaan paksun
toppahameen kanssa pidettäväksi ja jätin varmuuden
vuoksi sille liikaakin varaa. Pidensin nyt miehustaa
hieman vyötäröltä. Myös hihan kaavaa piti hieman
hienosäätää. Ensimmäinen korsettini oli edestä melko korkea, joten useimmissa varhaisissa vaatteissani oli alunperin liian korkea pääntie. Niin myös kukkajakussa, joten syvensin pääntietä edestä hieman. Kavensin etukappaleiden reunat kapeaan nyöritykseen sopiviksi ja jätin etuhelmaan halkion, jonka kukkajakussa olin korvannut kiilalla. Olin alkuun kuvitellut että selviäisin kaavamuutoksista näppärästi suoraan vanhaa jakkua sovittelemalla ja neulailemalla, mutta lopulta päädyin taas kerran tekemään sovitusversion. Etenkin hihan muokkauksessa se olikin paikallaan. |
|
Villakangas oli
normaalia kapeampi, mikä toi kiinnostavan ulottuvuuden
leikkausvaiheeseen. Kauden kankaathan olivat
nykykankaita huomattavasti kapeampia, mikä näkyy usein
vaatteissa liitossaumoina. Näin pienillä kappaleilla
leikkuusuunnitelman sai tehtyä aika tehokkaasti ilman
suurempaa palapeliä, mutta kuten kuvasta näkyy, kainalon
alle tein tyypillisen jatkepalan saadakseni leveyden
riittämään paremmin. Olin myös ajatellut alunperin leikata etukappaleet yhtenäisenä ilman liitossaumaa, toisin kuin kirjan alkuperäisessä jakussa, mutta tällä kankaan leveydellä jatkepala leveässä etukappaleessa salli etu- ja takakappaleiden leikkaamisen lomittain. |
|
Leikkaussuunnitelmastani
puuttui kuitenkin vielä etumuspala, jonka olin laiskasti
ajatellut leikata lopuksi kun näkisin kuinka paljon
etureunat valmiina jäisivät auki. En siis kuitenkaan
saanut yli jäävään kankaaseen siistiä melko suoraa
linjaa. Minulla ei ole vielä aavistustakaan mitä siitä
tulee, ostin vain kangasta reilusti koska se oli
edullista ja vajaa leveys vaikeutti menekin arviointia,
mutta eiköhän se lopulta paikkansa löydä. Olin alunperin päättänyt vuorittaa jakun kokonaan luonnonvärisellä pellavalla jota löytyi sopivasti kaapista, mutta koska olen välillä täysin neuroottinen minua alkoi suhteettomasti häiritä ajatus vaalean vuorin näkymisestä helmalaskosten alapuolella. Alkuperäisessä jakussa helma oli syystä tai toisesta vuoritettu eri sävyisellä pellavalla, joten päätin käyttää tätä tekosyynä vuorittaa helma mustalla pellavalla. Se oli miehustan pellavaa huomattavasti jäykempää, joten se antaisi myös helmalle ryhtiä ja tukisi venymiselle altista vyötärön kohtaa. |
|
Tässä jakun
päivitetyssä versiossa päätin kaavoituksen ohella pyrkiä
lähemmäs alkuperäistä mallia myös ompelutekniikoissa.
Olin vuorittanut kukkajakun koneella pussiin, tekniikka
joka ei nopeudestaan huolimatta ole tällaiseen
vaatteeseen suinkaan paras mahdollinen. Olin kuitenkin
viimeistellyt reunat käsintikkauksella, mikä tekee
niistä paremman näköiset ja eliminoi tekniikalle nimensä
mukaisesti tyypillistä pussitusta. Tällä kertaa halusin hyödyntää enemmän käsinompelutekniikoita, mutta olen kuitenkin vielä henkisesti niin kiinni ompelukoneessa että päädyin yhä yhdistelmään molempia. |
|
Ommeltuani muutamat
päällyskankaaseen tulevat liitossaumat koneella harsin
päällyskankaan palat ja vastaavat vuorin palaset yhteen.
Olin valmistellut vuorin palaset silittämällä niiden
saumanvarat kääntymään reunoissa nurjalle. Etureunat olisi tietysti ollut kätevää viimeistellä kun etukappaleet olivat vielä irrallaan, mutta toisaalta halusin nähdä miten paljon valmis jakku jäisi edestä auki ennen niiden lopullista muotoilua. Harsin siis kappaleet yhteen vähän matkan päästä reunasta jättäen vuorin reunan vielä tasaamatta. |
|
Kaarevassa helmassa
käytin apuna syötösommelta, jolla jäykkä pellava kääntyi
helpommin siistiksi kaareksi. Vinoon leikattuun
keskitakasaumaan ompelin puolestaan sauman viereen
lyhyemmällä tikillä ompelen joka toivon mukaan estäisi
saumaa venymästä silittäessä ja ommellessa. Pehmeä villa
oli suhteellisen helppo taittaa muotoon silitetyn reunan
alle kohdistusmerkkejä seuraten, tosin aivan
takaliepeiden päissä turvauduin käsin ommeltuun
syötöslankaan. |
|
Aloitin
kiinnittämällä päällisen ja vuorin yhteen käsin vuorin
puolelta ommellen. Kappaleiden reunoissa jätin viimeiset
pari senttiä irralleen jotta saisin saumat ommeltua. Hihansuussa ompelin kyynärpään muotolaskoksen päällyskankaaseen koneella ja taittelin sitten vuorin saumanvarat paikoilleen. Tikkasin sauman käsin etupistolla, jolloin vuori kiinnittyi paikalleen. Sitten kiinnitin vuorin ja päällisen yhteen hihansuun reunassa. |
|
Alkuperäistä mallia
seuraten viimeistelin etukappaleen helmahalkion
kanttauksella. Ompelin ensin merkatun halkion ympäri
tiheällä konetikillä kiinnittääkseni kerrokset yhteen ja
leikkasin sitten halkion auki. Ollakseni ajanmukainen
leikkasin kanttauskaitaleen suoraan eikä vinoon. Ohut
pehmeä villa taipui kuitenkin kauniisti halkion pohjassa
myös suoraan leikattuna. Kaitaleella viimeistellystä halkiosta tuli yllättävänkin siisti ja kauempaa katsottuna melko huomaamaton. |
|
Kirjan jakun saumat
on tekstiosuuden mukaan ommeltu ensin päällipuolelta
paikoilleen taiteltujen päällikangaskerrosten sekä
toisen vuorikappaleen läpi jälkipistolla ja lopuksi
jälkimmäisen vuorikappaleen reuna oli ommeltu taittumaan
kaikkien saumanvarojen peitoksi. Lopputulos on tietenkin
kaunis niin oikealta kuin nurjaltakin, mutta minua
hirvitti hieman että ohuen villan ja pellavan
yhdistelmässä vähänkin vinoon leikatut saumat venyisivät
ommellessa. Päädyin siis feikkaamaan hieman ja ompelemaan päällyskerrokset ja toisen vuorin reunan ensin yhteen koneella, silittämään saumanvarat kääntymään samaan suuntaan ja sitten tikkaamaan sauman käsin päältä pienellä etupistolla. Lopuksi kiinnitin vuorin toisen reunan käsin kuten alkuperäisessä. |
|
Käytin tätä rakennetta sivusaumoissa ja hihan saumoissa. Etenkin sivusaumoissa, joissa helma lähtee kaatumaan miehustasta suorassa kulmassa tekniikka jossa vuori ja päällyskangas kiinnitetään yhdessä antoi paljon paremman lopputuloksen kuin tarkastikaan mitoitettu päällisen ja vuorin kokoaminen erikseen. Käänsin sivusaumojen vuorin takakappaleiden puolelle ja kiinnitettyäni vuorin sauman päälle viimeistelin helman reunan sauman kohdalta. Vahvistin myös vielä käsin hieman helmalaskosten alkukohtaa, jossa saumanvarassa oli syvä aukileikkaus. Mikäli tulkitsin kirjan kuvausta oikein, tätä samaa tekniikkaa olisi käytetty myös jakun keskitakasaumassa. Koska sauma päättyy halkioon sen alareunaan tulisi säätöä saumanvarojen kääntymisen kanssa, ja niiden syvä aukileikkaus minun logiikkani mukaan heikentäisi jo ennestään rasitukselle joutuvaa kohtaa. |
|
Tähän kohtaan tuntui
houkuttelevammalta käyttää 1700-luvun lopun puvuissa
käytettyä tekniikkaa, jossa valmiiksi vuoritetut
kappaleet kiinnitetään saumassa yhteen kaikkien
kerrosten läpi. Tällä tekniikalla sauman päättyminen
halkioon on sujuva ja erittäin siisti. En nyt
äkkiseltään ole varma, käytettiinkö näitä eri
tekniikoita yhdessä samassa vaatteessa, mutta päätin
siitä huolimatta toteuttaa jakun näin. |
|
Olkakappaleet
puolestaan kiinnitin myös pukujen tapaan ompelemalla
ensin (koneella) vuorin etu- ja takakappaleisiin ja
sitten päällyskankaan käsin sen päälle peittämään
saumat. Tässä tapauksessa tosin kiinnitin hihat lopuksi
erikseen koko matkalta jättämättä hihan yläosaa olan
kerrosten väliin. Pääntiellä ompelin päällisen ja vuorin
yhteen käsin kuten muissakin reunoissa. Hihojen kiinnityksessä poikkesin taas kirjan ohjeesta. Hihojen ompelu kaikkien kerrosten läpi ulkopuolelta kuulosti hankalalta saada siistiksi ilman harjoittelua, ja sitäpaitsi moderni minäni halusi jälleen näin rasitusalttiiseen kohtaan konetikkiä. Kirjan mukaan miehustan vuori on lopuksi ommeltu kädentien saumanvarojen peitoksi, mikä kuulosti edelleen minusta hankalalta, jos kerran miehustan saumat piti koota edellä kuvatulla tekniikalla. Päätin taas tehdä oman pääni mukaan ja ommella viimeiseksi hihan vuorin, kuten olen aiemmin tehnyt mm. Jarnon takeissa. Hihan vuori on mielestäni helpompi jättää vähän matkaa irti saumasta kuin miehustan vuori. |
|
Ompelin siis hihan
päällyskankaan kiinni vuoritettuun miehustaan koneella
(tiheä jälkipisto olisi itseasiassa ollut vielä parempi
tekniikka). Sitten neulasin vuorin saumaan, merkkasin
sauman linjan ja ompelin poimutuslangan vuorin
pyöriölle. Kavensin saumanvarat noin senttiin ja
kainalossa leikkasin aukileikkauksia melkein ompeleeseen
asti, jotta saumanvarat kääntyisivät hihan puolelle.
Sitten neulasin vuorin kädentielle uudestaan niin että
saumanvarat jäivät piiloon ja kiinnitin sen sauman
päälle käsin. Tämä ei välttämättä ole se oikea tekniikka
tämäntyyppiseen vaatteeseen, mutta ainakin se tuntui
toimivalta ja lopputulos on siisti ulko- ja
sisäpuolelta. |
|
Jakku oli nyt
etureunoja vaille valmis. Puin sen päälle ja neulasin
etureunat paikalleen. Kuten olin ounastellutkin, pehmeän
villan ja ohuen pellavan yhdistelmä antoi myöten sen
verran että jakun reunat menivät edestä kiinni enemmän
kuin olin kaavoittanut. Helmassa taas alkuperäinen linja
oli hyvä, joten viistotin etureunaa hieman ja silitin
reunat kääntymään sisään. Ompelin vuorin käsin kiinni etureunoihin viimeistellen samalla pääntien ja alareunan kulmat. Sitten ompelin vielä vuorin puolelle reunaan tueksi jämäkän puuvillanauhan, jotta reuna pysyisi muodossaan. Lopuksi ompelin vielä nyörinreiät 3cm välein. |
|
Olin sovittaessa
hahmotellut sopivat mitat etumuspalalle, ja viimeiseksi
leikkasin sen. Vuorina käytin mustaa pellavaa, koska se
oli luonnonväristä jäykempää ja pitäisi etumuksen
ryhdikkäänä. Nyöritys on lopulta melko kapea, mutta
jätin stomacheriin reilusti varaa sivuille. Kiinnitin
vuorin muiden kappaleiden tapaan reunoista käsin. |
|
Minulla ei tietenkään
ollut visioimaani asuun sopivaa hametta, puuvillainen arkihameeni oli
aivan liian vaalea ja hempeä. Haaveilin alkuun tummasta
viininpunaisesta tai viininpunaiseen taittavasta
ruskeasta, joista tulisi kaunis väriyhdistelmä, mutta
tietenkin kaupoissa oli lähinnä mustaa, hommalla oli
kiire ja budjetti rajallinen. Lopulta päädyin
palakorista löytämääni hyvin tummaan, lähes mustaan
grafiitin harmaaseen ohueen (oletettavasti)
villasekoitteeseen jossa oli kapea valkoinen raita.
Pelkäsin ensin että se olisi liian ohut ja hentoinen,
mutta alushameen päällä se näyttää ihan kohtuulliselta.
Tumman hameen, sinisen jakun ja valkoisten pellavien
kontrasti on melko jyrkkä, mutta toisaalta pidän siitä
vastakohtana kesäisten arkivaatteideni hempeydelle. Jakun vastapainoksi ompelin hameen nopeasti helmapäärmettä myöten koneella. Hameet nyt ovat vähän tylsiä tehdä, joten en halunnut käyttää siihen sen enempää aikaa. Asusteista osa löytyi onneksi kaapista: hiukset lähes kokonaan peittävä pellavamyssy, villakankaiset kynsikkäät ja Jarnolta joululahjaksi saamani, Jarnon bändikaverin neulomat villasukat. Tämä riittänee tekosyyksi tunnelmalliselle säärenvilauttelukuvalle. |
|
Sensijaan kaikki
huivini olivat läpikuultavan ohuita, joten päärmäsin
vielä äkkiä arkisemman huivin samasta pellavasta josta
olin aikanaan ommellut myssyn. Lopuksi tein vielä
jakkuun sopivan pätkän haarukkanyöriä. Asusta tuli mielestäni oikein onnistunut. Se on yleisilmeeltään vaatimaton, mutta siisti, hyvin leikattu ja laadukkaista materiaaleista tehty. Asusteilla ilmettä voi muokata lisää, esimerkiksi fiinimpi myssy ja koristeellinen esiliina tekisivät kokonaisuudesta muodikkaamman. Ohut villa oli todellinen löytö, se oli paitsi ihanaa käsinommeltavaa myös keveydestään huolimatta yllättävän lämmin koleassa syyssäässä. Asu on muutenkin oikein mukava päällä, ja omalla vaatimattomalla tavallaan arvokas. Lopulta kävi niin, että odottamani elävöitystapahtuma kuitenkin peruttiin, kuten tänä vuonna on niin monta kertaa käynyt. Tämä asu jää siis odottamaan seuraavaa tilaisuutta. <<Takaisin Projekteihin |