Uuden
asun piti maanläheisemmistä
lähtökohdistaan huolimatta näyttää
komealta, tai ainakin vähän aikaa ajatusta
haudottuani päätin näin. Päädyin
houppelande-tyyliseen mekkoon 1400-luvun vaihteesta. Sen
voisi tehdä ohuesta villasta ja käyttää
vain paidan päällä, jolloin se ei olisi kovin
kuuma. Leveät hihat olisivat myös
näyttävät vaikka ne jättäisikin
jokseenkin maltillisen kokoisiksi.
Tippet.fi - nettikaupasta (joka
on erikoistunut keskiaikavaatteiden materiaaleihin)
löytyi ihana ohut, upeasti laskeutuva tummansininen
villakangas. Tummaa kokonaisuutta piti tietysti
piristää jollain
värikkäämmällä. Ilmeinen ratkaisu
oli tietenkin 1400-luvun vaihteen hitti, nauhalla
reunustetut harkkoreunat joihin olin ihastunut jo tabardin yhteydessä.
Eurokankaasta löytyi valitettavasti vain erittäin
möykkyistä ja näin erittäin
epäperiodia dupion-silkkiä, mutta
lämpimän punainen väri sopi kivasti villaan.
|
|
Kaavoitukseen
otin jälleen mallia Thursfieldin "The medieval tailor's
assistant"-kirjasta. Miehustan kaava perustuu Jarnon
moderniin paidan kaavaan, jonka viistotin Thursfieldin
mallin mukaan kainalosta helmaan niin leveäksi kuin
kankaasta sai. Kaavan olkaa on lyhennetty 1400-luvun
malliseksi ja kädentietä avarrettu hieman. Valmiin
helman leveydeksi tuli noin kolme metriä. Houppelandet
saattoivat olla uskomattoman leveitä, mutta
tähän semi-käytännölliseen versioon
tämä leveys riitti ihan hyvin. Lisäsin
vielä liikkumavaran maksimoimiseksi halkiot eteen,
taakse ja sivuille.
Hihaan kokeilin ensin Thursfieldin kaavaa, mutta se ei
tuntunut alkuunkaan istuvalta. Lopulta toimivimmaksi
osoittautui miehustan mukaan piirretty moderni miesten
paidan hiha n. 2cm syötöksellä. Alaosa on
levitetty Thursfieldin antaman kaavan mukaisesti. Kaulus
puolestaan on lähes suoraan Thursfieldin kirjasta,
joskin vähän madallettuna että se olisi
mukavampi käyttää.
Helman harkkoreunuksen leikkasin mutu-tuntumapohjalta 13cm
syvillä viilloilla tasaisin (n. 10,5cm) välein.
Hihan viillokset on leikattu 9,5cm pitkiksi n. 50 asteen
kulmassa 10cm väleillä.
|
|
Villaa
oli kolme metriä, ja sain mekon leikattua siitä
juuri sopivasti tekemällä leveän hihansuun
sivuihin liitossaumat. Vuoritin hihat melko ylös asti
punaisella silkillä, mikä peitti
näppärästi liitossaumat sisäpuolelta.
Lopun silkistä leikkasin vinonauhaksi helman ja
hihansuiden reunustukseen. Olin ostanut silkkiä 1,5m,
vaikka arvelinkin että siinä oli liikaa, mutta
kerrankin osuin oikeaan - reunustukseen upposi
nimittäin uskomaton määrä nauhaa.
Aloitin ompelun kiinnittämällä etuhalkion
tueksi puuvillanauhat. Sitten ompelin keskietusauman ja
aloin reunustaa helmaa, koska se olisi näppärin
tehdä tässä vaiheessa. Kokeilin ensin 1,2cm
leveää vinonauhaa, joka näytti kyllä
hienostuneen kapealta, mutta koska villa tuntui aika
liestyvältä päädyin varmuuden vuoksi
1,8cm leveyteen. Helman reunustuksen tein
jälkipistoilla yhdellä ompeleella, ja jätin
sivuihin liitosvaraa. Sitten reunustin samoin takakappaleen
helman. Tein vielä etuhalkion napinlävet ennenkuin
liitin olkasaumat yhteen.
|
|
Kauluskappaleet
tuin tukevalla pellavalla jonka kiinnitin villan
saumanvaroihin käsin. Vuoritin kauluksen samalla
villalla ja reunustin kauluksen yläreunan
silkkikaitaleella. Kaulukseen tuli vielä kaksi
napinläpeä. Koska materiaali oli niin
liestyvää, jaksoin tällä kertaa
näpertää napinlävet ihan oikealla
napinläpipistolla hyvinkin tiheästi.
Tästäkin huolimatta villa onnistui muutamassa
kohtaa repsottamaan välistä.
Saatuani kauluksen valmiiksi vetäisin sivusaumat
kiinni. Kuten myös olalla silitin saumanvarat auki ja
huolittelin ne käsin kääntymään
sisään.
|
|
Ommeltuani hihojen liitossaumat harsin silkkivuorin
paikalleen. Halusin työskennellä niin
pitkälle kuin mahdollista sulkematta hihan saumaa,
koska hiha olisi helpompi käsitellä tasona.
Kiinnitin vuorin yläreunan käsin ja harsin sivut
n. 5cm kappaleen reunasta.
Alareunaan piirsin lyijykynällä harkkoreunuksen
linjan ja tikkasin sen sitten kapeasti koneella. Leikkasin
pois ylimääräisen sivureunoja lukuunottamatta
ja aloin ommella reunusnauhaa.
|
 |
Koska hihoissa reunustus näkyisi molemmilta puolilta
ompelin ensin ulkopuolen jälkipistoilla kuten
helmassakin ja toisella kierroksella sisäpuolen kiinni
silkkiin. Vinonauha ei todellakaan ole
edelleenkään period, mutta etenkin helmassa,
venyvässä ja ohuessa villassa reunustuksesta ei
olisi ikinä tullut riittävän siistiä ja
tasaista suoraan leikatulla nauhalla. Vinonauha antaa
anteeksi paljon, ja kunnon prässäys naamioi
loputkin kauneusvirheet.
Saatuani reunustuksen lähestulkoon valmiiksi ompelin
hihan saumat kiinni. Yläosassa, jonne vuori ei ylty
huolittelin saumanvarat samoin kuin muissakin saumoissa.
Silitin vuoriin sauman ja ompelin sen käsin niin
että se tarttuui samalla kevyesti villan
saumanvaroihin. Sitten askartelin vielä puuttuvat
pätkät reunustusta sauman kohdalle ja helmassa
sivuhalkioiden päähän.
|
|
Koska kangas oli niin pehmeää, hihan
syötöslangat kiristivät juuri sopivasti sen
kaksi senttiä heti ommellessa, ja olan hakkimerkkikin
osui suoraan kohdalleen. Käänsin saumanvarat
miehustan puolelle katesaumaksi. Sitten olikin
jäljellä enää koristeellisten
tinanappien (myöskin Tippetistä ostettujen)
ompelu. Hioin hieman nappien terävimpiä kulmia
etteivät ne kuluttaisi villaa.
Myös vyön solki, pää ja niitit ovat
Tippetistä, ja tuovat tummaan asuun kivasti
blingiä.
|
|
Mekon pariksi tein vielä punaiset hoset, jotka
pitkän helman kanssa saattoi tehdä irtonaisiksi,
vain etukulmasta kiinnitettäviksi ilman hankalia
nyörityksiä.
Houppelandesta tuli todella kivan näköinen Duc de
Berryn Très Riches Heures-rukouskirjan
illuminaatioiden hengessä. Se on myös mukava, ja
siitä onkin tullut yksi Jarnon suosikkivaatteita.
Punainen silkki ja tinanapit pääsevät
parhaiten oikeuksiinsa iltavalaistuksessa, joten
tämä asu onkin pitojen vakkari.
Suuret kiitokset kuvausjärjestelyistä:
Museovirasto / Hämeenlinna
Kengät ovat Lauri Niskasen käsialaa. Suuret
kiitokset asun täydentämisestä!
<<Takaisin projekteihin |
|
