Liivi, 2011 Joskus projektin suunnittelu lähtee vaatteesta jonka haluaisi, joskus taas materiaalista josta haluaisi vaatteen. Pari vuotta sitten haahuillessani Joulubaalin jälkeisen päivän onnellisen haikeissa tunnelmissa Stockmannin kangasosastolla törmäsin upeaan kirjailtuun dupion-silkkiin, eikä hintakaan (35€/m) ollut ollenkaan paha. Jarnon palatessa takaisin elektroniikkaosastolta minua etsiskelemään vinkkasin että eikös tuo sopisikin liiviin. Jarno ilmoitti heti haluavansa joskus toisen 1700-luvun liivin. Idea "vähän paremmasta liivistä" ei ollut ollenkaan huono, mutta tietenkin se sai muiden kiireiden vuoksi odotella pari vuotta. Viimein tartuin hommaan tehdäkseni ainakin jotain uutta vuoden 2011 Joulubaaliin. |
|
Käytin
ensimmäisen liivin
kaavaa lähes sellaisenaan, muutin vain etureunan
kaartumaan vasta vähän alempaa ja lisäsin
alas yhden napin ja napinläven. Lisäsin
tällä kertaa myös viimeksi skippaamani
period-yksityiskohdan, selkänyörityksen, ja
sitä varten kaarsin takasaumaa vähän
nyörityshalkioksi. Upean materiaalin innoittamana
päätin tällä kertaa kokeilla
vähän ajanmukaisempaa, enemmän
käsinompelulle rakentuvaa ompelutekniikkaa. Olin onneksi ostanut kangasta vähän reilusti, koska ison kuvion kohdistus symmetrisesti vaatikin vähän säätöä, etenkin kun etukappaleet olivat suuret. Jouduin lopulta turvautumaan pieneen lisäpalaan toisen etukappaleen alakulmassa, mutta sehän on vain autenttista kallista kangasta pilkkoessa. Liitossauman kohdistelu oli myös aika jännää. Tuin etukappaleen kokonaan tiiviillä pellavalla, jonka etureunaan ja taskun suun kohtaan kiinnitin vielä siksakilla kaitaleet juuttia. Doubletin tapaan silitin silkin kääntymään tukivuorin reunojen yli ja kiinnitin ne kevyesti käsin. Sitten ompelin taskupussit ja taskunläpät. Taskunläpät on vuoritettu ja tikattu käsin, ja vain kiinnitetty miehustaan koneella. |
|
Takakappaleen
leikkasin kaksinkertaisena ohuemmasta pellavasta.
Päällimmäiseen kerrokseen ompelin
silkkikaistaleet takahalkion reunoihin ja
pääntielle. Alempaan kerrokseen tikkasin
nyörityksen kohdalle vielä pellavanauhan tueksi.
Ompelin kerrokset koneella pussiin mutta tikkasin kaikki
reunat ja silkkikappaleiden saumat käsin. Sitten
askartelin vielä nyöritysreiät, jotka olikin
todella nopea tehdä pellavaan. Keskiajalta bongattu
haarukkanyörivillitykseni tuotti hyvän
puuvillanyörin tähänkin. Takakappaleiden valmistuttua ompelin sivusaumat, silitin ne etukappaleen puolelle ja ompelin saumanvarat kiinni tukivuoriin kuten muutkin reunat. Sitten asettelin etukappaleille vuorin, joka oli samaa ohutta pellavaa kuin takakappale ja silitin sen reunat taittumaan millin tai parin päässä tuetun miehustan reunasta. Tikkasin reunat käsin, jolloin vuori ja tukivuori kiinnittyivät hyvin. |
|
Seuraavaksi
olivat vuorossa napinlävet. Tikkasin ensin
napinläpien paikat koneella, leikkasin ne auki osan
matkaa ja ompelin vielä reunat siksakilla ettei juutti
alkaisi lohjeta ennen aikojaan. Koska tarvitsin kirjontaan
sointuvan sävyn olin tälläkertaa
päätynyt tekemään napinlävet
muliinilangalla, josta löytyy hyvin värejä.
Olin jo taskunläpissä todennut sen erittäin
miellyttäväksi ommellessa, aika puolestaan
näyttää sen keston. Kuten
ensimmäisessä liivissänikin taskujen
napinlävet ovat vain koristeena, samoin kuin miehustan
kaksi ylintäkin. |
|
Napit
päällystin liivin kankaalla. Olin ensin
suunnitellut nappeihin paljettikirjontaa tai jotain muuta
makeaa, kankaan reunassa kun oli pätkä
sileää silkkiä jota olisi voinut
hyödyntää pohjana, mutta ajanpuutteen vuoksi
näin työläät visiot karsiutuivat.
Lisäksi kuviollinen kangas on niin
näyttävä että erikoisemmat napit
voisivat tehdä kokonaisuudesta sekavan. Tuin silkin
liimakankaalla ja lisäsin väliin vielä tilkun
flanellia pehmikkeeksi. Paksun kirjonnan vuoksi napeista ei
tullut ihan niin sulavalinjaisia kuin
ensimmäisessä liivissä, mutta ne sulautuvat
liiviin ihan hyvin. |
|
Viimeiseksi
ompelin kiinni olkasaumat, jotka olin jättänyt
auki pystyäkseni näppärämmin
työskentelemään napinläpien kimpussa
ruttaamatta koko liiviä. Käänsin saumanvarat
etukappaleen vuorin alle kuten sivussakin. Rakenteesta tuli
kulmista vähän turhan paksu, joten saumanvarat
olisi ehkä sittenkin kannattanut
kääntää takakappaleelle -
tässä vaiheessa annoin asian kuitenkin olla. |
|
Liivin
tekeminen oli todella palkitsevaa. Upea kangas
näyttää ylelliseltä ja vaikka
kauttaaltaan kirjailtu liivikangas ei oikeastaan olekaan
ajanmukainen, tässä vaatteessa on mielestäni
silti jo eritasoinen period-fiilis kuin monissa muissa
tekemissäni. Käsin vuoritettu ja viimeistelty
rakenne on siistin ja jämäkän oloinen, ja
Jarno väittää sen jopa tuntuvan
päällä erilaiselta kuin nykyvaatteet. <<Takaisin projekteihin |