Hame, 2012 Eräs historiallisten pukujen harrastuksen hauskoista puolista on se, että siinä voi käyttää värejä. Normaalisti pukeudun kesää lukuunottamatta varsin mustavoittoisesti, koska se on vaan niin helppoa. Pet en l'airini (alias barbie-puvun) kanssa käytettävästä hatusta tuli pinkki-vihreä lähinnä siksi että löysin haluamaani silkkinauhaa vain vihreänä. Väriyhdistelmä olikin oikeastaan kerrassaan herkullinen, ja innostuinkin myöhemmin tekemään asuun uuden kesäisen vaaleanvihreän hameen. Materiaaliksi valitsin edullisen polyesteritaftin. Halusin hameeseen vähän näyttävyyttä, joten tein siihen leveän röyhelön. Kuusi metriä taftipäärmettä käsin tuntui aikataulullisesti vähän haasteelliselta, joten päätin kokeilla harkotettua reunaa, joka olisi lisäksi paljon ajanmukaisempi ja kauniimpi.
Piirsin kulhon avulla röyhelökaitaleen alareunaan piparkakkureunan ja leikkasin sen harkkosaksilla. Tekokuitujen näppärä puoli on se, että niitä voi sulattaa, joten polttelin varovasti reunaa sytkärillä. Se suli erittäin helposti liikaa, joten kovin hyvää lopputulosta en saanut, mutta jospa reuna kestäisi edes vähän paremmin. Jälkeenpäin katsoen muuten piparkakkureuna on mittasuhteiltaan aika massiivinen, pienempi ja tiheämpi kaarros olisi ollut parempi, mutta tulipa taas tehtyä kiireessä. Kyseiseen paheeseen olen alkanut viime aikoina syyllistyä yhä useammin aiemman neuroottisen suunnitteluni sijaan. Röyhelön alle jäävän helmapäärmeen vetäisin äkkiä koneella. Leikattua helmaa varjellakseni jätin helman kerrassaan kevytmielisen lyhyeksi koska hame oli suunniteltu lähinnä kesäiseen ulkoilmakäyttöön. Viisikin senttiä vaikuttaa uskomattoman paljon helman kuraantumiseen, ja harkotettuja reunoja ei taas viitsisi turhan usein pyykätä. Jos tarkkoja ollaan, röyhelö ja lyhyt pituus ajoittavat hameen hieman pet en l'airia myöhemmäs, mutta olkoon.
Laskostin röyhelön kiinnityskohdan pienille vastalaskoksille. Sen neulaamiseen tasaisesti meni ikuisuus, ja aloinkin ajatella että reilun mittaisen röyhelökaitaleen silmämääräinen laskostus olisi toiminut ihan hyvin, mutta kun olin jo ommellut sivusaumat ja röyhelön saumat kiinni ja laskostanut puolet hameesta en jaksanut enää aloittaa alustakaan. Toisaalta sain ainakin hyvää harjoitusta ja virikkeen tekniikan hiomiseen tulevaa runsaasti laskoksia sisältävää polonaise-projektiani varten.
Vyötärön laskostus oli tuttua peruskauraa, tosin tällä kertaa lisäsin oman patentin, nauhalenkit etukappaleen vyötärölle. Takakappaleen vyötärönauhan päät saa pujotettua niiden läpi jolloin hameen etureuna ei ala roikkua luisuessaan sileäksi korsetoitua vatsaa alaspäin. Ei välttämättä ajanmukaista, mutta käytössä totesin tämän niin näppäräksi että aion hyödyntää sitä jatkossakin. Kesäinen hame piristi kivasti Pet en l'airia, ja asu saa jostain kumman syystä kanssaihmiset nauramaan. Sehän ei toki koskaan ole huono asia, eihän?
<< Takaisin projekteihin	Ylimmäinen kuva: Ida Perälä.