Morsiuspuku, budjetti vähän reilu 100€, sis. hunnun ja laukun. Ei paha. Samalla sain konekirjonnan, vapaamuotoisen projektikurssin sekä laukkukurssin kurssimerkinnät.
Oli todella vaikea päättää, millaista pukua lähtisin tekemään. Lopulta päädyin tällaiseen - oli menossa hieman selkeämpi kauteni, jonain muuna vuonna olisin kenties saattanut päätyä viktoriaaniseen tai rokokoopukuun. Toki myös omat taidot rajoittivat sitä mihin uskalsin lähteä. Pidän lopputuloksesta yhä, se on yhtä aikaa sekä veistoksellinen että ilmava, ja jotenkin tylli vaan on niin - pahoittelen luontevan käännössanan puutetta - bridal. Väriksi valitsin nykyisin harvinaisemman puhtaan valkoisen, joka ei ainakaan näin tyllillä päällystettynä näyttänyt mielestäni liian kovalta.
Yläosan kaavan tein sovitusnuken avulla, ja muotoilin sitten sitä istuvaksi lukuisien sovitusversioiden avulla. Näin melkoisesti vaivaa saadakseni saumojen muotoilun täydelliseksi,vaikka lopputuloksessa saumat eivät edes varsinaisesti erotu.
Tämä kuva: Valokuvaamo Nevalainen
Muuntelin itse hieman jälkeenpäin kuvan sävyä ja kontrastia sivuja varten.
Harsittuani tyllin kokonaan tukikankaalla tuetulle satiinille harsin yläosan kappaleiden ääriviivat, ja ompelin saumojen ne kohdat jotka jäivät kirjonnan alle. Sitten taiteilin kirjontakehyksen paikalleen ja tein kirjonnan muutamassa osassa. Ja ei,konekirjonta ei ole ihan niin helppoa kuin miltä kuulostaa - veikkaanpa että olisin oikeasti tehnyt kuviot nopeammin käsin. Todella kiinnostava kokeilu kylläkin. Suuret kiitokset opettajalle henkisestä tuesta ja neuvoista...
Saatuani kirjonnat valmiiksi saksin ylimääräiset reunat kappaleiden ympäriltä ja ompelin saumat kiinni. Yläosasta tuli jo pelkällä tuetulla satiinilla aika tukeva, joten en viitsinyt askarrella siihen enää luita. Olallinen malli ei niitä vaatinut, ja tuolloin vyötärölläkään ei ollut hirveästi ylimääräistä. Ehkä se olisi pysynyt liikkuessa paremmin muodossaan luitettuna.
Laahuksen keskellä on pieni lankalenkki, johon saa kiinnitettyä käsivarteen pujotettavan nostolenkin.
Kankaiden jämistä syntyi kiva pieni laukku, jonka suunnittelun lähtökohta oli että se ei saa olla pussukka eikä liioin kuutio. Siinäkin piti tietysti olla satiinin päällä tylli, kaikkialla, sekä vielä piilovetoketju. Laukkujen tekeminenhän on juttu sinänsä, ja sitä en ole lopulta hirveästi harrastanut. Muistaakseni tämän kanssa sai tapella aika lailla, mutta sainpahan sen lopulta kasaan, vaikka tylli nyt jossain kohdin hieman kiristääkin.
Hunnun reunat, samoin kuin puvun tyllihelmat, viimeistelin ompelemalla ensin suoran ompeleen noin 0,5cm reunasta, sitten silitin taitteen ompeleen kohdalta, ja ompelin taitteen päältä siksakilla, joka oli lähes suoraa mutkitellen vain hieman niin että joka toinen pisto osui reunan ulkopuolelle ja joka toinen tukilangan toiselle puolelle. Kuulostaa tarkalta mutta oli yllättävän helppoa. Lopuksi leikkasin saumanvarat pois aivan ompeleen vierestä - tyllihän ei purkaudu.
<< Takaisin projekteihin
