Alun alkaen aioin toteuttaa korsettiin
Kamelotin alkuperäisen, vaakunatyylisen logon, josta
edelleen pidän paljon (samoin kuin The Fourth
Legacy-levystä, joka lumosi minut aikanaan), mutta
loppujen lopuksi totesin että Epican aikainen
tribal-logo toteutuisi kenties paremmin. Arvelen,
että niin kävikin - ainakin kuvion muoto, johon
lisäsin pienet jatkeet sivuille, sopii korsettiin
mainiosti.
Korsetin
kaavana oli minulle epätyypillisesti valmiskaava,
Butterickin "making history"- kaava 1700-luvun korsetille,
jota lopulta tosin päädyin aika paljon
muokkaamaan. Lisää siitä löytyy
varsinaisen rokokoo-korsettini sivulta. Pohja on
kaksinkertaista puuvillakangasta, johon luukujat on
tikattu, luina käytin n 7mm leveää
nippusidettä, joka muuten osoittautui kerrassaan
oivallisesti halpisluuksi. Päällyskangas on
hyvin tukevaa, himmeästi kiiltävää
puuvillakangasta, ja aplikaatiokuviossa on
heijastinlurexia ja satiinia. |
 |
Olen enimmäkseen onneton piirtäjä,
joten suurensin terävimmän netistä
löytämäni kuvan logosta ja piirsin kuvion
sen pohjalta, ja jäljensin sen piirtoheitinkalvolle
josta sain sabluunan kuvion piirtämiseen kankaalle.
Samaa sabluunaa käytin apuna asetellessani kuviot
paikoilleen. Liimasin ne kevyesti paikoileen
askarteluliimalla tikkausta varten, ja
tikkausvaiheessa huomasin että liimaa olisi voinut
käyttää reilumminkin, koska ihastuttavan
lycrainen heijastinkangas venähteli paininjalan alla.
Lopputulos ei ole aivan täydellinen, ja koska
tietenkin kuvio oli saatava valmiiksi yhdeltä
istumalta siinä on myös muutama virhepisto. Ei,
ne eivät näyttäydy vai minun silmilleni,
vaan todistettavasti myös ainakin yksi toinen
ihminen on havainnut ne. |
 |
Loppu korsetista
oli mainiota harjoitusta varsinaista korsettia varten.
Opin muun muassa konkreettisesti sen, että kyseinen
vaatekappale on todellakin tarkoitettu valmistettavaksi
käsin, eikä sitä voi noin vain hurauttaa
kasaan koneella - ainakaan ihan loppuun asti. Tappelin
liuskoitetun alareunan reunustuksen kanssa melkoisesti
yrittäen tehdä oikean puolen koneella
mahdollisimman pitkälle, mikä oli
lähinnä typerää. Nurja puoli, jossa
reunustusnauhan toinen reuna on ommeltu käsin
vuoriin, on melkeimpä siistimpi kuin oikea - onneksi
musta nauha mustassa kankaassa antaa paljon anteeksi. |
 |
Korsetin seuraksi tein vielä
liehuhihaisen sifonkipaidan, jossa ei ole mitään
kuminauhakujia kummallisempaa, ja caprit joissa on
erittäin korkea vyötärö, koska
korsetin alareuna aukeaa vyötärölle asti.
Tässä kohtaa täytyy myöntää,
että caprit ja saappaat eivät todellakaan ole
vartalolleni paras mahdollinen valinta, mutta
tällä kertaa asu kerta kaikkiaan vaati
niitä.
Capreille kävi sittemmin niin onnettomasti, että
ne venähtivät käytössä hieman ja
minä myös laihduin (ainakin tilapäisesti)
aavistuksen, joten ne istuivat lopulta niin huonosti
että sivun uudet kuvat on otettu toisten housujen
kanssa. |
 |
Muutaman klubikeikan lisäksi olen
päässyt sittemmin näkemään
Kamelotin festareillakin. No, festarikeikathan nyt ovat
valoteknisesti latteampia ja soittolistaltaan
tiivistettyjä, mutta ainakin niille saa askarrella
lipun. Siihen päätin maalata alkuperäisen
Kamelot-vaakunan, joka ei korsettiin lopulta
päätynyt, ja maalattuna se toki
pääsikin paremmin oikeuksiinsa. Aiemmasta
Rammstein-lipusta tutulla konseptilla koristelin toisen
puolen biisilyriikalla. Valitsemani ote on paitsi todella
kuolemattomasta biisistä, myös hivenen
fanaattisesti tilaisuuteen sopiva.
Jäljensin
vaakunan ja tekstin ääriviivat
lyijykynällä sabluunan avulla, mutta maalasin
kaiken pensselillä, koska Rammstein-lipun tekstin
painaminen vanutupolla ja sabluunalla oli aikamoista
sotkemista. Tekstipuolen kanssa tuli jo aika kiire,
mikä näkyykin taustan suttuisissa
kiemurayritelmissä... Tein lipun valmiiksi
perjantaiyönä ja lauantai meni kokonaan
eräissä polttareissa.
|
 |
Suomen koleasta elokuisesta ilmanalasta
johtuen sifonkipaita joutui tällä kertaa
jäämään kotiin. Lipun kannatintangot
puolestaan jäivät narikkaan, turvatarkastukset
kun ovat tiukentuneet muutaman vuoden takaisesta, mutta
pysyi lippu ilmoilla käsivoiminkin.
Lopuksi vielä tällainen suloinen kuva
Pakkahuoneen takaovelta. Onnellinen pieni 14... okei,
24-vuotias fanityttö hymyilee kovin leveästi.
<< Takaisin projekteihin |
 |
