Kureliivi, 2012
Korsetti, a pair of stays, taikka kureliivi, tuo 1700-luvun
ladyn toileten kulmakivi, jonka varassa lepää niin paljon koko
olemuksen sulokkuudesta. Koska tekemällä oppii, oivalsin jonkin
ajan kuluttua että ensimmäinen valkoinen kureliivini
ei lopulta ollutkaan oikean mallinen. Toinen yritykseni, punainen
silkkikureliivi oli jo hieman parempi, mutta sekä
varsin kevytrakenteinen että materiaaliltaan arka jatkuvaan
käyttöön, ja etenkin yhtään tiukempaan nyöritykseen. Se auttoi
minua kuitenkin oivaltamaan, mikä kaikki oli pielessä
valkoisessa kureliivissä, ja innosti yrittämään uudestaan
paremman lopputuloksen toivossa.
Olin tehnyt periaatepäätöksen uudesta paremmin istuvasta
kureliivistä jo aikaa sitten, ja päättänyt myös etten tekisi
yhtään uutta pukua ennenkuin minulla olisi täydellinen kureliivi
niiden pohjaksi. Onnistuin tietenkin lykkäämään haastavaa
projektia keksimällä itselleni joukon kureliivistä
riippumattomia väliprojekteja, mutta viimein keväällä 2012 se
oli väistämättä edessä, mikäli aikoisin saada uuden puvun
syyskuun tanssiaisiin. Tavoitteenani oli hyvin istuva ja melko
tiukka selästä nyöritettävä kureliivi, jota käyttäisin
juhlavampien pukujen kanssa kevyemmän punaisen liivin
palvellessa edelleen rennommassa päiväkäytössä.
![18th
century stays](kuvat/stays2.700.jpg)
Aiempien
virheiden analysointia
Mikä kaikki valkoisessa kureliivissä oli sitten mennyt pieleen?
Olin pyrkinyt kaavoittamaan mallin ennemminkin historiallisten
esikuvien kuin realistisen vartalokuvan pohjalta, eli tehnyt
kapean vyötärön ja leveän rintakehän. Kureliivillähän saa toki
muokattua vartaloa, mutta satunnaisella korsetinkäytöllä ei enää
lähes kolmikymppisenä tehdä kylkiluille yhtään mitään.
Rasvakudos menee toki kasaan, mutta sitä minulla löytyy enemmän
vyötärön ala- kuin yläpuolelta. Lopputulos oli se, että vyötärö
oli optimistisen kapea eikä mennyt kiinni, ja yläosasta korsetti
oli aivan liian iso. Olin ajatellut etten haluaisi litistää
vähäistä rintavarustustani tippaakaan, enkä ollut tajunnut ettei
se ilman mitään puristusta myöskään nouse tyrkylle, ei vaikka
laittaisi alle olkaimelliset liivit. Heti rinnan alta kureliivi
taas jäi niin väljäksi, että vähäinen poveni tahtoi luisua sen
sisään ja tällöin liivin reuna paistaa vaatteista läpi aivan
liikaa.
Istuvuusongelmaa todennäköisesti pahensivat vielä jäykät
metalliluut, jotka olisivat sopineet paremmin kauttaaltaan
tiukempaan kureliiviin, ja kenties vielä runsasmuotoisemmalle
henkilölle. Korsetoitu siluettini alkoi näyttää jatkuvasti
enemmän siron keijukaisen sijasta jähmeältä ja tönköltä. Eikä
epätasaisen kireä korsetti ole myöskään kovin mukava päällä.
![18th century stays](kuvat/stays49.450.jpg)
Punaiseen kureliiviin, josta halusin käyttötarkoituksen mukaan
mukavamman olin suurentanut vyötäröä, jolloin se toimi heti
paremmin kun selkänyöritys sulkeutui tasaisesti. Eteen tein
leveän nyörityksen erillisen etukappaleen päälle, mikä siinä
sivussa toi etupuolelle paljon säätövaraa. Huomasin myös, että
kun liivin nyöritti tiukemmin juuri rinnan alta povi ei enää
valunut alaspäin. Historiallinen kartiomalli on
muokkaamattomalle nykyvartalolle vaikea saavuttaa koska
kylkiluut ovat saaneet kasvaa normaalisti. Pyöreämmät daamit
voivat kentes saavuttaa tämän ihanteen helpommin koska kuten
todettu, pehmeä kudos menee paremmin kasaan. Kureliivin oikeaa
väljyyttä ja istuvuusongelmien problematiikkaa pohtiessani sain
korvaamatonta apua La Couturiere Parisienne sivuston "fitting
stays"-artikkelista.
![18th
century stays](kuvat/stays3.jpg)
Olin siis onnistunut luoman leveän
etunyörityksen avulla viehättävän siluetin, joka myös tuntui
miellyttävän tukevalta päällä. Kysymys kuului miten saada sama
muotoilu edestä umpinaiseen kureliiviin. Erinäköisiä
kaavalähteitä tutkittuani havaitsin että viimeistään 70-luvulle
tultaessa kureliivien muoto muuttui kaartuvammaksi, mikä näkyy
myös ajan maalausten ja muotikuvien siluetissa. Vaikka keskietu
oli yleensä suora, etusivusaumoissa alkoi näkyä välillä
voimakastakin kaarretta. Koska suunnittelin seuraavaksi
1770-80-luvun polonaisea, päätin lähteä kokeilemaan
tämäntyyppistä kaavoitusta suoralinjaisen sijaan.
Kaavoitus
Kaavalähteinäni oli Norah Waughin
"The Cut of Women's Clothes 1600-1900" ja Kyoto Costume
Instituten kokoelmaa esittelevä kirjassa "Fashion - A History
from the 18th to the 20th Century" esitelty kureliivin kaava.
Lisäksi mm. saumojen sijoituksen osalta tarkastelin paljon tätä
Victoria & Albert Museumin kokoelmiin kuuluvaa liiviä.
(Esine nro T.909-1913).
Aloitin punaisen kureliivin kaavan
muokkaamisen hahmottelemalla keskietusauman sen mukaan miten
punainen korsetti hyvin nyöritettynä edestä kaartui. Loppujen
lopuksi keskietusaumaa on kaarrettu yläreunasta 1cm, mikä tuo
sivusiluettiin aavistuksen muotoa. Keskietusauman kaartoa näkee
aikalaiskaavoissa joskus harvoin, sentti tuskin on vielä aivan
ennenkuulumatonta, ainakin "The Cut of Women's Clothesissa" on
keskietusaumasta kaarrettu kureliivi. Loput rinnan alle jäävästä
poistosta kaarsin pois etusivukappaleen puolelta, joka on
monissa kaavoissa hyvinkin kaareva.
Saadakseni edelleen paremman tuen povelle piirsin kädentien pari
senttiä aiempaa ylemmäs jotta kiristys ulottuisi myös paremmin
korotettuun rinnankorkeuslinjaan. Se hipoo jo kainaloa, mutta
luukujat loppuvat alemmas eivätkä luut näin pääse painamaan.
![18th
century stays](kuvat/stays5.jpg)
Selän puolella halkaisin takakappaleen
kahdeksi erilliseksi V&A:n kureliiviä mukaillen. Tämä
mahdollisti pienen kaarron vyötärölle, joka oli vanhoissa
kureliiveissä tiukasti nyöritettynä helposti painanut selästä.
Lisäsin molempiin kappaleisiin 0,5cm. Tämän ansiosta liivi
sulkeutui aavistuksen paremmin myös vyötäröltä.
Muhkean lantionseutuni ansiosta alareunan kielekkeet aukeavat
aina takana liikaakin, joten nyt piirsin takimmaisen levenemään
reippaasti alareunasta. Sivumpaan takakappaleeseen nappasin
V&A:n korsetin tapaan yhden kielekkeen entisen
keskikappaleen puolelta. Edessä piirsin keskikappaleen alareunan
tällä kertaa V&A:n korsetin tyyliin kulmikkaammaksi.
Lopuksi kavensin vielä olkaimia sisäreunasta sentin verran
saadakseni jatkossa hieman avarampia päänteitä pukuihini.
Luukujien
suunnittelu
Olin jo tehnyt uhkarohkean päätöksen yrittää
vaihteeksi näkyviä luukujia, joten niiden malli oli mietittävä
tarkkaan jo kaavoitusvaiheessa. Luuksi olin valinnut 8mm leveän
nippusiteen. Se on metalliluuta joustavampaa, ja sanovat aidon
valaanluun olleen itseasiassa melko joustavaa ja muovin tapaan
ajan kanssa vartalon muotoon muokkautuvaa. Oikeastaan en
ihmettele tätä lainkaan, sillä esimerkiksi vyötärön jyrkkä kulma
vaatii luulta jo melkoista joustoa. Niin, ja tietysti nippuside
on vielä halpaakin, mikä tuntuu tässä määrässä luita.
Period-kureliivien luu oli varsin kapeaa, joten 5mm leveämpi
nippuside olisi sopinut sen puolesta paremmin, mutta se tuntui
jo arveluttavan joustavalta vaikka olen kuullut muiden sitä menestyksekkäästi käyttävänkin.
En halunnut kureliivistä kuitenkaan aivan täysluitettua, koska
en katso sen näillä muodoilla ja tällä kiristysasteella olevan
tarpeellista enkä niinollen halua sulkea itseäni muovikuoreen.
Päädyin jättämään luukujien väliin korkeintaan luukujan levyisen
välin.
![18th century stays](kuvat/stays45.jpg)
Keskietusauman
molemmin puolin piirsin kaksi sauman suuntaista luukujaa. Loput
luukujat hajotin aukeamaan viuhkamaisesti ylöspäin aiempien
kureliivien tapaan. Alareunan sivuihin lisäsin pari pikkuluuta.
Olin ensimmäisen kureliivini sovitusvaiheessa kokeillut rinnan
kohdalle vaakasuuntaisia luita, mutta jättänyt ne pois hankalan
tuntuisina. Nyt annoin niille toisen tilaisuuden, ja jälleen
kerran totesin että 1700-luvun korsetintekijät kylä tiesivät
mitä tekivät: nuo vaakaluut tukevat osaltaan povea ja tekevät
yläreunaan kauniin kaarevan linjan. Muusta kureliivistä poiketen
käytin vaakasuuntaisina luina hieman taipuisampaa 5mm leveätä
nippusidettä.
![18th
century stays](kuvat/stays7.1.jpg)
Sivukappaleiden luut ovat ennenkin
aiheuttaneet minulle päänvaivaa. Kielekkeiden lyhyet luut ovat
aina joko törröttäneet hassusti tai painaneet yläreunasta
vyötäröä, joten kahdessa edellisessä kureliivissäni olin
jättänyt ne pois ja jatkanut vain sivukappaleiden pitkiä luita
niin pitkälle kielekkeisiin kuin mahdollista. Esimerkiksi tässä
V&A:n kevyesti luitetussa kureliivissä on tehty
samoin. Luita oli kuitenkin hankala saada tarpeeksi pitkälle, ja
tiheämmin luitetussa liivissä osa jää väkisin katkeamaan
vyötärön kohdalle ja saattaa alkaa painamaan.
![18th
century stays](kuvat/stays44.jpg)
Tällä kertaa otin uuden yrityksen luitettujen kielekkeiden
kanssa, mutta jouduin sovitusversiossa toteamaan että niiden
yläreuna painoi vyötäröön ja näkyi kulmikkuutena kureliivin
pinnassa, jonka pitäisi tietysti olla linjakkaan sileästi
kaartuva. Luukujamalli voisi tietysti toimia paremmin kapealla
luulla toteutetussa täysluitetussa liivissä. Mietiskelin mitä
tehdä, kun juuri kreivin aikaan Sanna-Mari esitteli blogissaan oman
uuden kureliivinsä. Siinä kielekkeiden luukujat oli tehty
jatkumaan pitkälle vyötärön yläpuolelle ristikkäin pitkien
luitten kanssa. Konsultoin Sanna-Maria ja googlaamalla löysin
muutaman alkuperäisen esimerkkikappaleen. Kokeiltuani tätä
luukujamallia sovitusversiooni vakuutuin sen ylivertaisuudesta.
Takakappaleiden luukujat sommittelin enemmän
tai vähemmän tasaisesti noin luukujan levyisellä välillä.
Keskitakakappaleessa on lisäksi muutama vino kuja.
![18th
century stays](kuvat/stays20.jpg)
Materiaali
Kureliivin pohjamateriaaliksi valitsin tällä kertaa
korsetticoutilin. Puuvillacoutil ei sinänsä ole autenttisin
valinta 1700-luvun kureliiveihin, mutta muutaman viimeaikaisen
korsettiprojektini myötä olin niin ihastunut siihen etten edes
harkinnut muuta. Kureliivin päälle olin jo oikeastaan ostanut
vaaleansinisen dupion-silkin, mutta aloin kuitenkin arkailla
silkkipäällystä peläten sen kuluvan käytössä liian äkkiä.
Kureliivin tekemisessä on kuitenkin sellainen vaiva ettei siihen
viitsisi ruveta ihan joka vuosi. Belle Modestesta löytyi myös
kaunis viskoosi-puuvilla jaquard-coutil, joka voisi olla
pitkäikäisempi vaihtoehto. Koska aioin kuitenkin jättää luukujat
näkyviin tukeva päällyskangas myös säästäisi yhden
kangaskerroksen. Sisäpuolen vuoritin ohuella valkoisella
pellavalla.
![](kuvat/stays28.jpg)
Valkoinen
kureliivi on vähän tylsä ja saattaisi sitäpaitsi käytössä
ikävästi tummua, joten päätin uhkarohkeasti yrittää värjätä
coutilin. Värillähän ei sinänsä ole väliä kunhan se on
vaaleansininen, ja lisäksi aiemminkin käyttämäni sävy oli
turvallinen valinta. En ole kovin hyvä värjäyksessä enkä
uskaltanut käyttää siihen pesukonetta, joten paksun kankaan
lopputuloksesta tuli vähän laikukas. Vaaleassa sävyssä se ei
onneksi kovin pahasti näy. Olin taas ilmeisesti hätiköimässä
vähän väsyneenä, koska vaikka jo kangasta väriliemeen
upottaessani olin ihmetellyt miten sitä voi olla niin paljon.
Muistin vasta myöhemmin että olin tilannut coutilia samantien
kahteen korsettiin, toisenhan voi värjätä vaikka eri väriseksi.
No, nyt minulla on sitten paljon vaaleansinistä coutilia.
Olin ajatellut alkuun
valkoista reunustusta, mutta vaikka se itse kureliivissä on
kivan raikas se hukkuu päällä ikävästi valkoiseen aluspaitaan.
Erottuva reunustus on huomattavasti visuaalisesti
kiinnostavamman näköinen, vaikka valkoinen tai joku muu
neutraali sävy onkin 1700-luvulla tavallisempi. Harkittuani jopa
väriskaalaani poikkeuksellista keltaista hurahdin lopulta
lämpimän vaaleanpunaiseen viskoosinauhaan, etenkin kun löysin
vielä samanvärisen saumojen peittoon sopivan punoksen.
![18th
century stays](kuvat/stays6.700.jpg)
Ompelu
Aloitin
piirtämällä kappaleiden reunat ja kohdistusmerkit lyijykynällä
päällyskankaaseen. Neulasin toisen coutil-kerroksen alle,
tikkasin kappaleiden reunat ja saksin ne erilleen reiluilla
saumanvaroilla. Takakappaleessa ompelin nyörityksen reunan
pussiin alakerroksen kanssa ennen kappaleiden muiden reunojen
piirtämistä. Sitten aloitin luukujien työstämisen.
![18th
century stays](kuvat/stays42.jpg)
Näkyvien luukujien merkkaaminen vaatii piiloon jääviä enemmän
päänvaivaa. Ne olisi tietysti voinut piirtää nurjalle puolelle,
mutta halusin tikata ne oikealta puolelta koska jälki oli
siistimpää ja enemmän käsintikatun näköistä, joten
merkkauksetkin piti saada päällyskankaaseen. Piirsin
lyijykynällä kujien päät kappaleiden ulkopuolelle niin että
kujat oli helpompi merkata niiden avulla. Yritin ensin piirtää
niitä liidulla, mutta liitujälki suttaantui helposti. Sitten
keksin vetää linjan nuppineulan kärjellä, josta painui hento ura
satiinipintaiseen kankaaseen. Tekniikka olikin todella tarkka ja
tikkausviivat erottuivat hyvin viimeistään työvaloa sopiviin
kulmiin vääntelemällä, vaikka kuvioiden kohdalla joutuikin
välillä vähän arvailemaan. Ainoa miinuspuoli oli se että
innostuin naarmuttamaan kangasta muutamassa kohtaa vähän liian
kovalla kädellä ja tämän johdosta kuviolangat ovat paikoin
tikkauksen kohdalta katkeilleet.
![18th
century stayds](kuvat/candystay2.jpg)
Nostan hattua kaikille jotka ovat tehneet
käsintikatun kureliivin, minusta ei siihen olisi. Tikkasin
luukujat koneella valkoisella tikkauslangalla. Aloitin
helpoista takakappaleista ja siirryin sitten monimutkaisempiin
sivu- ja etukappaleisiin. Koska sivukappaleiden luut tulivat
alareunoissa ristiin ompelin kujat ristikoksi, joka tiesi
kivasti lankojen päättelyä. Solmin muuten langanpäät myös
kaikissa reunoissa, koska en luottanut täysin yhden tai kahden
piston edestakaispäättelyyn paksumman tikkauslangan
kyseessäollessa.
![](kuvat/candystays3.jpg)
Etukappaleissa tikkasin
ensin pystysuuntaiset luut. Haasteena oli saada viuhkamaiset
luut alkamaan molemmissa etukappaleissa täsmälleen samalta
kohdalta, ja päädyinkin laskemaan niiden alkamiskohdat
keskiedun reunimmaisen pystysuoran luukujan pistoista.
Saatuani kaikki pystyluukujat tikattua ompelin keskietusauman
kiinni ja harsin yläreunaan erillisen coutil-kerroksen. Sitten
tikkasin vaakasuuntaiset luukujat hypäten pystykujien yli.
Näin vaakaluille muodostuivat kujat omaan kerrokseensa.
Risteyskohtiin jäi uskomaton määrä
langanpätkiä pääteltäviksi, ja tikkauslanka kun vielä pitää
vetää monta kertaa solmuun ennenkuin se pysyy. Tukevasta
pellavavuorista huolimatta pujotin langanpäät vielä
varmuuden vuoksi coutilkerrosten väliin. Niitä näpertäessä
aloin jo miettiä, olisiko käsintikkaaminen ehkä sittenkin
ollut tässä kohtaa kilpailukykyinen vaihtoehto. Saatuani
kaikki langanpäät turvallisesti piiloon ompelin vielä
coutilin reunan käsin kiinni.
![](kuvat/stays22.2.jpg)
Takakappaleiden
valmistuttua askartelin nyöritysreiät. Tällä kertaa tein ihan
oikean ajanmukaisen off-set-nyörityksen. Myös nyöritysreikien
kiilaus onnistui coutiliin hyvin, ja lopputulos on näppärä
nyörittää.
Saatuani tikkaukset
viimein valmiiksi ompelin saumat kiinni. Jätin vielä reilusti
varaa ylä- ja alareunaan. Saumanvarat silitin auki ja kiinnitin
käsin niin että ne myös pysyisivät siististi.
![](kuvat/candystays1.2.jpg)
Edelleen Sanna-Marin vinkin mukaan
ratkaisin nippusiteiden lyhyyden ongelman yhdistämällä ne
ohennetuista päistä teipillä pisimpiä luukujia varten.
Hyödynsin ohennettuja päitä myös sivukappaleiden vyötäröllä
jossa luut menevät ristiin siistimmän lopputuloksen toivossa.
Hioin kaikki luun päät pyöreiksi ja pujottelin ne paikoilleen.
Luukujien tasaisiksi saaminen vaatii kärsivällisyyttä, ja
havaitsin taas kerran että siellä täällä oli liian tiukkoja
kohtia. Onneksi silikonistick on keksitty, kuten Jarno kerran
vinkkasi kiroillessani luiden pujotuksen kanssa.
![18th
century stays](kuvat/stays41.jpg)
Koska
kureliivi ulottuu melko ylös kainaloon ompelin vähän alemmas
tikkauksen joka sulkee kujat niin etteivät luut pääse
hiertämään kainalossa. Myös pääntien sivujen pisimpiin
luukujiin on ommeltu stopparitikit. Harkitsin hieman
koristetikkauksia etukappaleiden luiden väliin, mutta
luovuin niistä koska tiheät tikkaukset olisivat vain
korostaneet suotta luukujien massiivista leveyttä.
![](kuvat/stays39.2.jpg)
Leikkasin ja ompelin
pellavavuorin ja kiinnitin sen takakappaleelle niin että jo
aiemmin tehdyt nyöritysreiät jäivät näkyviin. Sitten
tikkasin vuorin kiinni kureliivin reunoihin. Leikattuani
kielekkeiden väliset halkiot vahvistin niiden pohjia vielä
tukitikkauksella.
Eräs yllättävän
aikaavievä työvaihe oli saumoja peittävän koristepunoksen
ompelu. Saumat olivat lyhyitä mutta punoksen kiinnittäminen
jäykkään kureliiviin, useimmiten luukujien päälle oli
uskomattoman hidasta ja ärsyttävää hommaa, eikä siinä kuitenkaan
viitsinyt oikoa hirveästi että ne pysyisivät kiinni vielä
käytössäkin. Punoksen hanakasti purkautuvat päät tikkasin kiinni
tiiviillä tikillä, ne kun olivat kaiken huipuksi liian paksut
nurjalle käännettäviksi. Huomasin muuten myös, että nauhojen
korostaessa kauniisti saumojen muotoa kannattaa myös huolehtia
ajoissa että saumat tosiaan ovat kauniin malliset. Tässä
tapauksessa etusivusauman alareunan tiukka kulma ja mittasuhteet
muutenkin jättävät paljon toivomisen varaa.
![18th
century stays](kuvat/stays40.2.jpg)
Projekti alkoi onneksi olla jo voiton
puolella. Seuraavaksi pääsinkin jo alareunan kimppuun. Tuttuun
tapaan huolittelin sen ensin pykäpistoilla ja kiinnitin sitten
reunustusnauhan. Koska reunustukseni oli tällä kertaa
period-korrektin joustamatonta sen kiinnitys oli myös
työläämpää kuin olin kuvitellut. Saatuani viimein työllä ja
tuskalla alareunan siististi pakettiin ja leikattuani
ylöreunasta loput ylimääräiset varat pois kureliiviä pääsi
viimein kunnolla sovittamaan.
![18th
century stays](kuvat/stays16.jpg)
Kureliivi
näyttikin oikein lupaavalta. Se jäi vielä selästä aika
paljon auki, mutta aina parempi niin päin. Olkaimia täytyi
vielä lyhentää entisestään. Ikävä kyllä olin jo ehtinyt
tehdä nyöritysreiät, joita nyt tippa silmässä saksin pois.
Yläreunan reunustus on yleensä rentouttavaa, mutta nyt
siinäkin lensi ärräpäitä. Joustamatonta nauhaa piti
neulailla ja kiristää jotta se asettuisi nätisti, ja
kaikesta ähellyksestä huolimatta se kupruilee edelleen
paikoin.
![18th century stays](kuvat/stays8.700.jpg)
Loppuarvio
Tähän kureliiviin
upposi monessakin kohtaa enemmän aikaa kuin olin etukäteen
ajatellut. Etenkään näkyvien luukujien työläyteen en ollut
osannut täysin varautua. Toisaalta liivillä ei sinänsä
ollut kiire joten mitään paniikkia ei päässyt tulemaan.
Helppojen, yksinkertaisten projektien välissä oli myös
piristävää tehdä jotain jossa joutui vähän miettimään ja
opettelemaan uutta. Suurtöiset mutta helpot työvaiheet
taas sujuivat mukavasti äänikirjojen ja telkkarin
seurassa. Luulen kuitenkin, etten ihan heti lähde tekemään
uutta kureliiviä näkyvin luukujin, koska heittämällä nätin
päällyskankaan ei-niin-tarkasti ommeltujen,
edestakaistikillä pääteltyjen kujien päälle pääsee vain
niin paljon helpommalla.
Lopputulos on istuvuudeltaan varsin hyvä, mikä olikin
pääsyy koko projektiin ryhtymiseen. Siluetti ei
kaavamuutoksistani huolimatta ole vieläkään kovin kaareva,
mutta se taas johtuu pitkälti vartaloni mallista. Vaikka
suorahko malli ei olekaan ehkä maksimaalisen imarteleva se
sopii kauteen ja myös 70-lukua varhaisempiin pukuihin, ja
on jokatapauksessa ensimmäistä kureliiviäni sirompi.
Nyöritys jättää myös vielä vähän venymisvaraa, joten
toivoakseni tämä on myös edeltäjiään pitkäikäisempi.
![18th century stays](kuvat/stays18.jpg)
Mietin hieman olisiko etuluiksi
pitänyt sittenkin laittaa metallia, sillä alareuna
kaartuu nyt reippaasti ulospäin vähänkin tiukemmin
nyöritettynä, mutta toisaalta sen jousto lisää
huomattavasti käyttömukavuutta ja naamioituu enimmäkseen
hameiden alle. Olisi tietysti kiva tehdä joskus todella
tiukka pose-puku, mutta käytännössä tanssiaisissa haluan
kuitenkin syödä ja tanssia, joten satunnaisena
korsetinkäyttäjänä täytyy tehdä vähän kompromisseja
ulkonäön ja mukavuuden välillä.
![18th century stays](kuvat/stays10.700.jpg)
Visuaalisesti kureliivistä tuli
oikein sievä. Luukujat ovat, kuten sanottu, aivan liian
leveitä kunnon reproduktioon, mutta toimivat
alkuperäisistä luukujamalleista innoituksen saaneena
modernina sovelluksena. Väricombo tuo hauskan,
karamellisen, hieman teatraalisen rokokoofiiliksen.
Lämmin, lähes persikkaan vivahtava vaaleanpunainen ei
ole varsinaisesti minun värini mutta toimii pieninä
annoksina reunustuksessa. Luurankona kaapissani oleva
viehtymys Sofia Coppolan Marie Antoinette-elokuvaan
pulpahti esiin taas kerran, vaikka tulenkin joka
katselukerralla tietoisemmaksi puvustuksen ottamista
vapauksista.
Ainakin tällä
hetkellä olen äärettömän tyytyväinen kureliiviin, aika
näyttää miten se kenties muovautuu ja kestää käyttöä.