Pellavapaita, 2008


Jarnon 1700-luvun asu lähti liikkeelle luonnollisesti paidasta. Kesäkauden rippeinä kaupasta löytyi vielä ohutta valkoista pellavaa, joka on toki liian harvasidoksista menneen ajan herrasmiehelle, mutta menettelee maltillisen budjetin reproduktioon.

Vähintäänkin pseudo-vanhanaikaisen oloinen puuvillapitsi löytyi anopin kaapista. Sen geometrinen malli viittaa ehkä enemmän edelliselle vuosisadalle, mutta on sopivan miehekäs - epäilen että Jarnonkin huumorintajulla on rajansa, joihin herkkä kukkapitsi ei kenties enää aivan mahtuisi.

Paita on tehty La Couturière Parisienne-sivuston ohjeiden mukaan, jotka puolestaan pohjaavat Garsaultin L'art du Tailleur-teokseen 1760-luvulta. Korvaamaton lähde tuo sivusto. Olen ommellut sivu/olkasaumat koneella, mutta kiinnittänyt saumanvarat katesaumoiksi käsin. Kaiken muun maltoin ommella käsin, onneksi koska lopputulos on aivan toisen näköinen, ja hienoisista epäilyksistäni huolimatta on kestänyt jo pari reipasta konepesuakin.
linen1
Alkuperäisen, yksityiskohtaisen ohjeen voi käydä lukaisemassa yllämainitulta sivulta, mutta satuilen silti hieman oman projektini kulusta. Ensin askartelin olan vahvistuskaitaleen pääntiekiiloinen paikalleen - hetken piti kyllä ihmetellä, mikä se oikein on ja miten se asennetaan. Sitten leikkasin ja päärmäsin etuhalkion ja askartelin sen päähän pienen sydämenmuotoisenvahvistuspalan, jota silitysraudalla muotoillessa olivat sormet palaa kerran jos toisenkin. Sitten rypytin pääntien kaulukseen.

Päättäen kerrankin kiltisti noudattaa ohjetta enkä kokeilla omiani paidan olasta tuli  lopulta vähän turhan lyhyt - olisin tietysti voinut päätellä ohjeen olevan todennäköisesti pukukokoa 56/58 pienemmälle kaverille. No, teoriassahan se jää piiloon. Samoin ohjeen tapa sijoittaa olka symmetrisesti kauluksen puolikkaan puoliväliin ei toiminut Jarnon päällä lainkaan. En tietenkään tarkasti tiedä, miten hyvin tai sattumanvaraisesti tällaisen olisi tarkoitus istua, mutta aikani manattuani päätin kaartaa etukappaleen pääntietä hieman alemmas ja rypyttää niskan osuutta enemmän. Lopputulos ainakin toimii päällä.

Olan jäädessä aavistuksen ylös olin onneksi leikannut hihan reilun mittaiseksi. Poimutin hihansuun samaan tapaan kuin pääntien, ja täytyy kyllä sanoa että käsin poimutettu pellava oikeasti asettuu paljon upeammille pikku laskoksille kuin koneella paikalleen rutattu.
linen4

linen3
Saatuani hihansuun valmiiksi ompelin hihan sauman ja olka/sivusauman, sekä pienet neliöt niiden risteyskohtaan. Saumojen tarkkaa ompelujärjestystä en valitettavasti enää muista. Sivusaumojen alapäissä on halkiot, joiden tukikiilat ohjeesta poiketen skippasin. Käytössä nämä halkiot osoittautuivatkin paidan heikoksi kohdaksi, ja toinen on jo hieman ratkennut. Kyllä ennen vaan tiedettiin paremmin.

En ollut aivan selvillä millaiset napit tällaisessa paidassa oikeasti kuuluisi olla. Veikkaisin rinkulan varaan tehtyjä, langalla koristeltuja nappeja. Tässä kohtaa paidan ensimmäinen käyttökohde, Schatten klubin masquerade alkoi jo lähestyä, joten en jäänyt metsästämään sopivia renkaita vaan askartelin korvikenapit. Hihansuiden napit askartelin puuhelmien päälle metodilla joka on sinänsä historiallinen mutta en ole varma oliko se ajankohtainen 1700-luvulla tällaisessa vaatteessa. Mene ja tiedä. Yritys tärkein, eipähän näytä muovilta. Kauluksen tarkoituksella litteät napit taas ovat tavalliset valkoiset muovinapit, jotka on päällystetty virkkauslangalla. Alkuperäinen nappi kuultaa hieman reunoilta, mutta kaulushan jää teoriassa aina huivin alle piiloon. Olin tehnyt käsinommeltuja napinläpiä aiemmin, mutta nyt huomasin että on hieman eri asia tehdä ne paksuun tukikangastettuun villakankaaseen kuin ohueen pellavaan. Ne ovatkin läheltä katsottuna aika räpellyksiä, viimeinen nyt alkaa olla kohtuullinen.

Lopuksi kiinnitin vielä pitsit etuhalkioon ja hihansuihin. Ne ovat tehty teoriassa helposti irti ratkottaviksi muita rakenteita rikkomatta, mikä aikanaan saattoi olla tarpeellista pesua varten.

Herttuatar-elokuvan sänkykamarikohtauksessa pisti silmään, että Dominic Cooperin pellavapaita oli pitkälti samaa mallia kuin tämä. Tuntuu tosin melko friikiltä seurata puvustusta niin tarkasti, että tukikiilojen näkeminen kiinnostaa enemmän kuin kielletyn rakkauden hehku.


<< Takaisin projekteihin
linen5

linen6

linen2