Sekalaisia vuosien varrella askarreltuja tekeleitä, osa 3, sekalaiset tekniikat.

Helmikirjonnan harjoitustyö koulussa: pitsichoker jonka kuvioita korostettu helmillä.

Konekirjontakurssin työ: Muistikirjan kannet mustalla tyllillä päällystettyä satiinia, kuvioitu itse tekemälläni kirjontamallilla. Takakannessa on perhosen toinen puolikas. Muistikirja sai humoristisen nimen "The book of Insanity and Obsession"

Monogrammikirjonta Jarnon joululahjapyjaman rintataskusta. Pyjama oli muuten klassikkoesimerkki  siitä kuinka materiaalivalinta voi pilata projektin. Kangas oli täydellisen värinen, mutta nukka alkoi kulua heti ja housut kuluivat puhki nopeasti. Yritin lisäksi tehdä satiinikäänteet vuoriviskoosista, koska väri täsmäsi. Pesun jälkeen ne eivät näyttäneet kovin ryhdikkäiltä. No, tässä tämä onnistunein osuus.

Vauvantossut, tunnollisesti Suuren Käsityölehden ohjeen mukaan kudotut. En ole neulonut niin paljon että osaisin vielä kehitellä omia malleja.

Bussimatkoilla ja tauoilla askarreltuja joululahjoja mohairlangasta. Perusohje on Suuresta käsityölehdestä, mutta järkeilin yläreunan puolikkaat ruudut ihan itse. Sekä virkkaaminen että neulominen on muuten todella rauhoittavaa, ja sujuu silloinkin kun ei jaksa keskittyä lukemiseen, mikä on toinen bussiharrastukseni.

Muutaman vuoden takainen joululahja, talouspaperirullatelineen runkoon tehty enkelinukke, joita tein kaksi identtistä omille ja appivanhemmille. Pää ja kädet on ostettu valmiina, vanulla topatut torson ja käsivarret tein piirtämäni minikokoisen peruskaavan mukaan... Toimii se kaavoitus näinkin päin. Enkeli on stailattu perinteikkääseen pseudo-renessanssi/klassishenkeen. Siivet ostin valmiina, mutta innostuin vielä ompelemaan niihin höyhenpeitteen. Vaikka aloitin enkelit hyvissä ajoin, niiden viimeistely jäi perinteisesti viime hetkeen, ja toista tein vielä jouluaattona.

Älyttömiä projekteja, osa x. Halusin uuden kodin makuuhuoneeseen dupion-silkkiverhot ja päiväpeiton samaa materiaalia, joten ajattelin yrittää tikata sen ihan itse. Tikkausmalli on kopioitu suoraan tapetissa olevasta haaleasta taustakuviosta, ja jäljennetty peiton alapuolen kankaaseen lyijykynällä. Väliin vanulevy, päälle silkki, paljon harsimista ja sitten vain tikkaamaan viivaa myöten. Kotikoneella tämä ei olisi ikinä onnistunut ja teollisuuskoneellakin oli vähän siinä ja siinä työn massiivisen koon vuoksi. Onneksi silkki myötäili vanua eikä ryppyyntynyt pahasti kuin parissa kohtaa, pienempiä syöttymiä on paljonkin ja kulloinenkin ompelusuunta on helppo havaita. Myös kuvion kaarevat linjat antavat paljon anteeksi. Kovin pian uudestaan en kyllä tähän ryhtyisi.

Sivu 3/3