Ratsastuspuku, 2010
Ratsastuspuku oli aikansa
säätyläisdaamin vastine tuulipuvulle. Se on lämmin ja
suhteellisen käytännöllinen, joten ratsastuksen lisäksi sitä
käytettiin myös muuhun vapaamuotoiseen ulkoiluun sekä
esimerkiksi matkustaessa. Puku on saanut paljon vaikutteita
miesten puvusta, ja usein ne valmistikin räätäli. Hienoimmat
ratsastuspuvut olivat tietenkin runsaasti koristeltuja, ja
niitä pidettiin luonnollisesti muodikkaiden sivuvanteiden
kanssa.
Halusin tehdä
ratsastuspuvun kahdesta syystä: Ne ovat aivan hurmaavan
näköisiä ja lisäksi joskus historiatapahtumissa saattaa olla
viileä sää.
Mallin
valinta
Eräs minua inspiroinut kuva on Georges Desmaréesin muotokuva
Baijerin Vaaliruhtinattaresta 1740-luvun lopulta. Siinä
tiivistyy upeasti ratsastuspuvun siro naisellisuus
yhdistettynä uniformumaiseen nauhakoristeluun.
![Desmareés
Maria-Anna Sophia of Saxony](kuvat/ridinghabit%20original.jpeg)
Maria Anna Sophia of Saxony,
attributed to Georg Desmareés
Haaveilin
kauan punaisesta puvusta, punainenhan on klassinen
ratsastuspuvun väri, mutta kenties googlasin liian monta
punaista pukua sillä jotenkin kyllästyin ajatukseen. Lisäksi punainen, mustin
nauhakoristein somistettu talvitakkini on jo tavallaan
täyttänyt tietyn punamustan fiksaation paikan päässäni.
Mietiskelin myös jotakin sinisen sävyä, kunnes vastaani tuli
ohittamaton kangas.
Kun matkalla suuntaa ensimmäiseksi
metrolla kangaskauppaan, niin sieltä ei yleensä tyhjin käsin
lähdetä - matkashoppailulla on oma kiintoisa ja impulsiivinen
luonteensa. Löytöni oli edullinen, sopivan paksu ja ryhdikäs
kangas täyttä villaa. Väriin rakastuin välittömästi, mutta
innostusta jarrutti vähän ettei sinertävä lila kenties olisi
kaikkein paras valinta kaudelle. Toisaalta, vaikka se olikin
aavistuksen liian lila, se ei ehkä olisi suorastaan
silmiinpistävän feikki. Ja vaikka olisikin, halusin sen silti.
![18th century riding habit](kuvat/ratsastuspuku6.jpg)
Vaaliruhtinattaren puku on se perinteisen punainen, ja
koristeluna on ruhtinaallinen kultapunos. Kulta, tai lilaan
paremmin ehkä sopiva hopea olisivat tehneet puvusta jo liian
pramean, mutta musta tuntui paremmalta. Testasin ideaani
pikaisella kuvankäsittelyllä maalauksen päälle, ja lopputulos
oli todella söpö. Musta ryhditti kivasti lilan hempeyttä, ja
vaikka fiilis alkoi ollakin lähempänä viktoriaanista kuin
rokokoota, ihastuin siihen itse niin paljon että toteutettava
se olisi.
![](kuvat/ridinghabit1.jpg)
Hieman kauemmin harkittuani päätin
sittenkin jättää pois helman nauhakoristelun. Toisaalta se toi
hauskasti mieleen 1500-luvun, mutta mustalla nauhalla
toteutettuna se voisi olla sittenkin liian raskas, ja
pääsisinpähän ainakin halvemmalla. Päätin siis
lähtökohtaisesti koristella vain yläosan ja lisätä helmaan
nauhaa mikäli se tuntuisi vielä tarpeelliselta.
Seuraava askel olikin valita nauha. Paksu moire-silkkinauha
tai jokin sopiva punos olisi varmaan ollut aikakauteen
sopivin, mutta sekä hankala löytää että budjetin ulkopuolella.
Mikä tahansa puuvillainen näyttäisi helposti vähän hailakalta.
Parhaalta vaihtoehdolta tuntui lopulta samettinauha: Se oli
järkevän hintaista, ylellisen näköistä (muttei liian selvästi
polyesteria) ja sitä saa monessa leveydessä, koristelu kun
vaati eri levyisten nauhojen yhdistelyä. Miinuspuolena oli
taas se, että ilmeisesti sitä alettiin käyttää vasta
vuosisadan lopulla. Projektini alkoi siis kääntyä yhä enemmän
viktoriaaniseen suuntaan.
![18th century riding habit](kuvat/ratsastuspuku9.jpg)
Olen useammankin kerran pysähtynyt ja
miettinyt, millaisia vaatteita oikeastaan haluan tehdä.
Rehellisyyden nimissä todettakoon, että kunnianhimoinen
autenttisuus ei ole aivan minun juttuni, en kertakaikkiaan
malta tutkia perusteellisesti ja pysyä tiukasti lähteiden
rajoissa. Oikeastaan ennemminkin saan vaikutteita niin kunnon
lähteistä kuin elokuvapuvustuksistakin, ja lopputulos on
jotain näiden pohjalta. Kunkin projektin osakseen saama
viitseliäisyys, saatavilla olevat materiaalit ja
harrastusbudjetti vaikuttavat myös osaltaan. Lyhyesti
sanottuna, usein en kertakaikkiaan halua luopua
lempilapsekseni kasvaneesta ideasta vaikka tietäisinkin sen
olevan enemmän tai vähemmän historiallisesti virheellinen.
Siksi annoin itselleni tälläkin kertaa luvan käyttää lilaa ja
samettinauhaa.
Nappien
valinta aiheutti hieman päänvaivaa. Mustat samettinapit
olisivat tietyllä lailla varma valinta, ja sulautuisivat
varmaan kokonaisuuteen hyvin, mutta toisaalta musta
koristelu voisi kaivata hieman eloa. Jahkasin muutamien
erilaisten metallinappien välillä, ne kun taas toisaalta
toisivat asuun kivan uniformumaisen säväyksen. Lopulta
päädyin malliin, joka tuntui aluksi liian kiiltävältä, mutta
loppujen lopuksi toikin mukavasti ilmettä.
![18th century riding habit](kuvat/ratsastuspuku5.jpg)
Kaavoitus
Suunnittelun
kerettiläisyydestä huolimatta kaavalähteeni olivat yhtä
moitteettomat kuin päämateriaalin koostumus. Takin malli on
pitkälti Arnoldin kirjasta "Patterns of Fashion 1".
Miehustan kaavan pohjana on vanhan tutun polonaisen vuorin
kaava, yläosa on askarreltu kootuista takin ja puseron
kaavoistani. Rintamuotolaskoksen käänsin mallin mukaisesti
vaakasuuntaan keskietua kohti. Helma on kopioitu suoraan
Arnoldin kaavasta, vain hieman leventäen minun vyötäröäni
vastaavaksi, samoin taskun kansi sekä kaulus. Kauluksen
muoto vaikutti muuten alkuun minusta hieman omituiselta,
mutta sovittaessa toimi näköjään tällainenkin leikkaus
oikein hyvin.
Myös
hihan kaavan kopioin kirjasta, sitäkin piti tietenkin hieman
pidentää. Hihansuissa poikkesin Arnoldin viitoittamalta
tieltä maalauksen suuntaan, ja kaavoitin selkeästi isommat
hihansuukäänteet leventäen samalla hihansuuta. Sovitusversion
perusteella vaikutti että tämä projekti oli syntynyt
onnellisten tähtien alla, ainoa viilaamista kaipaava seikka
oli helma, joka ei meinannut mahtua leviämään vanteideni
yli. Lisäsin siis siihen sopivasti kellotusta.
![](kuvat/ridinghabit2.jpg)
Hame
Aloitin hameesta, jotta takkia voisi
sitten sovitella sen päälle. Helma on leikattu suoraan,
vanteiden aiheuttama pituuden vaihtelu on tasattu
vyötärölle. Kankaan paksuuden ja painon vuoksi vyötärön
laskosten asettelussa oli aika homma. Harsin ne kiinni ja
ompelin sitten kiinni vyötärönauhaan, ja muistin taas kerran
miksi rakastan teollisuusompelukonettani. Koska hame on
todella painava, en luottanut vyötärön kiinnityksessä
pelkkiin solmittaviin nauhoihin (joita on yleensäkin
haasteellista saada tarpeeksi tiukalle itse) vaan ompelin
sivuhalkioiden reunoihin tukevat hakaset. Niiden paikalleen
muljauttaminen tarjoaa toki sekin hieman haastetta, mutta
ainakin ne sitten pitävät.
![18th century riding habit](kuvat/ratsastuspuku2.jpg)
Takki
Takin tukikankaana
käytin Jarnon puvusta tuttuun tapaan tukevaa pellavaa. Sen
kiinnitys paksuun villaan oli mukavan rentoa hommaa. Tuin
etureunan nappien ja napinläpien kohdalta, niskan, taskun
kohdan, nappien kohdat hihassa, taskunläpät,
hihansuukäänteet ja halkioiden reunat.
Vuoritukseen käytin Arnoldin kirjassa esitellyn
ratsastuspuvun tapaan kahta eri materiaalia: Miehustaan
tukevaa pellavasekoitetta ja helmakappaleisiin sekä
taskunläppiin ja hihansuukäänteisiin tavallista mustaa
vuorikangasta, joka tällä kertaa esittää silkkiä.
Ompelu alkoi tutuksi tulleella
metodilla taskunläpistä. Koska villakangas ei ollut
kovin liestyvä, huolittelin napinlävet vain
harvakseltaan pykäpistoilla ja sen jälkeen reunustin ne
kapealla samettinauhalla. Samettinauhan ompelu oli
mukavan joutuisaa, koska pistot upposivat sen reunaan
varsin näkymättömästi vaikka olisivat olleet vähän
isompiakin. Taskun kaarevan ulkoreunan koristelu
leveämmällä nauhalla oli tietenkin hieman hitaampaa.
Hoksasin että yleensä siistin lopputuloksen antava tapa
leikata vuori pienemmäksi niin että päällyskangas
kääntyy läpän alapuolelle oli tällä kertaa turhaa
vaivannäköä, kauniimman lopputuloksen sai kun jätti
mustan vuorikankaan reunaan asti ja kiinnitti mustan
reunustusnauhan suoraan siihen. Tämä oli tietysti hyvin
hyödyllistä oppia taskunläppien kanssa, sillä nyt
saatoin tehdä loput reunat näin.
![](kuvat/ridinghabit4.jpg)
Koska sovitusversio oli vaikuttanut
niin lupaavalta ja deadline alkoi painaa päälle päätin
kasata puvun ilman kummempia sovituksia, mikä toi työhön
mukavaa loogisuutta kun mihinkään ei tarvinnut jättää
enää sovitusvaroja. Pienoinen jännitysmomentti oli toki
se, kuinka paljon lakanaversioon tulisi lisätä
väljyysvaraa paksummalle kankaalle.
Ensimmäisenä kasasin yläosan (jota toki sovitin
hätäisesti päälle), ja vuoritin sen puuvilla-pellavalla.
Esimerkkipuvun tapaan etureunoissa on pellavaseikoitteen
päällä kaistale "silkkiä", ratsastuspukuahan pidettiin
myös auki sopivan liivin kanssa. Ompelin vuorin
etureunoista pussiin ja kädenteiltä kiinni
saumanvaroihin. Rinnan kohdan vaakasuuntaiseen
muotolaskokseen on integroitu ylin napinläpi.
Seuraavaksi valmistin
helmakappaleet: Kiinnitin taskunläpät ja taskupussit,
ompelin taskun napit ja vuoritin kappaleet koneella
pussiin. Saadakseni reunat asettumaan kunnolla tikkasin
ne vielä käsin. Tikkaus jäisi oikealla puolella nauhan
alle ja nurjalla musta lanka sulautui hyvin mustaan
kankaaseen, joten taaskaan ei tarvinnut olla turhan
tarkka. Tämäkin operaatio kuitenkin kannatti, koska
reunat jämäköityivät huomattavasti. Prässäsin
sivuhalkioiden laskokset, jotka asettuivatkin tukevaan
villakankaaseen hyvin, ja askartelin napinlävetkin
valmiiksi. Nämä napinlävet tein tosin perusteellisesti
sointuvan lilalla langalla. Sitten yhdistin helmakappaleet
miehustan vyötäröön villakankaaseen ja silitin
saumanvarat ylös. Paksu sauma on tuettu
käsintikkauksella. Vuorikangas on puolestaan käännetty
reunasta ja ommeltu sauman päälle käsin.
![](kuvat/ridinghabit7.jpg)
Sitten kävin kauluksen
kimppuun. Koska puvun kangas oli senverran jämäkkää,
päätin jättää tukikankaan kokonaan pois ja tehdä kauluksen
molemmat puolet villakankaasta. Pelkän villan käyttäminen
nimittäin mahdollistaisi tehokkaamman kankaan muotoilun.
Kaavoitin päällimmäiseen kerrokseen kunnon kääntymisvaran
ja ompelin ylä- ja alapuolen pussiin reippaiden
saumavarojen ohennusten ja loveamisten kera. Sitten
kostutin kangasta reilusti märällä liinalla ja höyryllä ja
neulasin sen kuivumaan niin että ulkoreuna venyisi hieman
ja näin toivottavasti istuisi paremmin.
![](kuvat/ridinghabit6.jpg)
Kauluksen kuivuttua muotoonsa tein
reunaan käsintikkauksen ja kiinnitin reunustusnauhan.
Sitten ompelin alapuolen kiinni miehustaan. Aloin
neulata yläpuolta ja sain huomata että reiluksi
kuvittelemani kääntymisvara oli yhden kappaleen
kauluksessa, paksussa materiaalissa aivan liian vähän,
eikä riittäisi yhtään mitenkään. Hätä keinot keksii,
kuten sanotaan. Pistelin yläpuolen reunan kiinni
saumanvaroihin sen mukaan kuin se riitti, ja ompelin
sauman päälle kapeampaa samettinauhaani. Lopputulos on
itseasiassa huomattavasti kauniimpi kuin se ylipaksu
sauma jonka olisin saanut aikaan kääntämällä kaikki
saumanvarat sisään, joten episodi oli oikeastaan onni
onnettomuudessa.
Ennen tiellä heiluvien hihojen kiinnitystä tein
vielä miehustaan reunan tukitikkauksen sekä
napinlävet. Tikkasin niiden reunat ensin koneella,
sitten huolittelin ne harvalla pykäpistolla, pään
tietysti hieman tiiviimmin, ja lopuksi kiinnitin
samettinauhat. Toisella puolelle tuli luonnollisesti
pelkät samettinauhat. Takin napitus on miesten
puolella, koska naistenkin ratsastustakit olivat usein
räätälien käsialaa.
Olin
tehnyt ja koristellut myös hihansuukäänteet melko
varhaisessa vaiheessa muiden työvaiheiden ohessa.
Pieniä kappaleita on aina näppärä kuljettaa mukana,
ja näitä tein muunmuassa eräissä mökkibileissä
selvinpäin otsalampun valossa, uhkaavalla
deadlinella on raitistava vaikutus. Tämän projektin
kanssa tulikin niin kiire, että viimeisinä päivinä
nettiaddiktionikin jäi toiseksi.
![](kuvat/ridinghabit5.jpg)
Päättäen
edelleen luottaa sovitusversioon tein hihat
valmiiksi asti. Tällä kertaa, toisin kuin Jarnon
puvussa, ompelin vuorin aivan hihansuuhun asti ja
kiinnitin käänteet erikseen hihan sisäpuolelle.
Hihansuukäänteiden alareuna on viimeistelty
kääntämälä vuori villakankaan yli.
Valmiin hihan
istutus valmiiseen vaatteeseen jonka pitäisi olla
jo kohta valmis oli tietenkin jännittävä hetki.
Kenties kompensaationa pieniä vastoinkäymisiä
solkenaan vilisseelle Pet en l'airille
ratsastuspukuni oli todellakin suorastaan mystisen
hyväonninen projekti - mikä voi tietenkin johtua
myös siitä, ettei malli oikeastaan ole kovin
monimutkainen ja materiaalikin oli helppo. Hihaa
ei siis vaivannut mikään muu kuin se, että olkaa
täytyi vielä aavistus nostaa, paksun kauluksen
myötä se laskeutui aavistuksen alemmas kuin
sovitusversiossa. Jos nyt tarkkoja ollaan, niin
syötöstäkin on aavistus liikaa näin paksuun
kankaaseen, mutta tässä kohtaa olin niin
ikionnellinen siitä ettei raskaan sarjan
hihaongelmia ollut etten viitsinyt välittää
pienistä. Jäljellä
enää loppujen nappien ja reunustusnauhan ompelu
etureunoihin ja helmaan.
![](kuvat/habitshirt1.jpg)
Asusteet
Olin tehnyt ratsastuspukua varten paidan "The
History of Underclothes" (C. Willet & Phillis
Cunnington) kuvatun mallin mukaan. Olen myöhemmin
kuullut, että monet arvelevat kirjassa esitettyjen
paitojen olevan virheellisesti ajoitettuja ja
kuuluvan 1800-luvun alkuun. Mene ja tiedä - joka
tapauksessa paita oli toimiva eikä sen tarkka
malli edes näy takin alta. Lisää paidasta löytyy 1700-luvun
alusvaatesivulta.
![](kuvat/tricorn1.jpg)
Asu vaati
tietenkin myös hatun, jonka tuunasin nopeasti
karnevaalikaupan halpishatusta. Lisää siitä
löytyy 1700-luvun
hatuista, mutta mainittakoon että
samettinauhapakkani riitti juuri sopivasti vielä
hatun koristeluun. Lopuksi ostin vielä leveää
samettinauhaa ja heitin vielä äkkiä kasaan
muotokuvan henkisen ison kaularusetin.
![18th
century riding habit](kuvat/ratsastuspuku1.jpg)
Loppuarvio
Ratsastuspuku
oli kaikessa sujuvuudessaan äärettömän
terapeuttinen projekti muutaman stressaavamman
jälkeen, ja siitä jäikin todella hyvä fiilis.
Olen myös tyytyväinen siihen että kiireestä
huolimatta ehdin ja maltoin tehdä sen niin hyvin
kuin olin suunnitellutkin, enkä hutaissut mitään
kuvitellen tekeväni sen myöhemmin paremmin -
kuten tiedämme, nuo pyhät lupaukset harvoin
toteutuvat.
Lopputulokseen
olen erittäin tyytyväinen muutamaa pikkuvikaa
lukuunottamatta. Ensinnäkin takki olisi voinut
olla vyötäröltä hieman tiukempikin, mutta
toisaalta ainahan on parempi näinpäin. Halusin
jo alunperinkin pukuun tiettyä rentoutta, ja
siihen toki sopii ettei korsettia tarvitse
nyörittää kovin tiukalle.
![18th
century riding habit](kuvat/ratsastuspuku4.jpg)
Toinen ongelma on se, että raskas hame painaa
sivuvanteitani alaspäin niin että hame
laskeutuu sivuilta alemmas kuin olisi
tarkoitus, ja vaikkei se sentään maata
viistäkään näyttää hameen linja nyt vähän
raskaalta. Olisi kannattanut muotoilla
vyötäröä vähemmän ja antaa helman nousta
enemmän sivusta, niinkuin
esimerkkimaalauksenikin hame itseasiassa
tekee. Jos ongelma vielä pahenee, saatan ehkä
joutua tekemään sille jotain, mutta
toistaiseksi se saa olla sillä en halua ruveta
viistottelemaan suoraksi leikattua helmaa enkä
ainakaan purkamaan vyötäröä.
Puku ei myöskään näytä aivan yhtä sirolta kuin
Vaaliruhtinattaren päällä, mutta se taas
johtuu enimmäkseen siitä että minun vyötäröäni
ei ole muokattu lapsesta asti korsetilla, ja
tässä iässä kylkiluille on enää paha tehdä
mitään ilman massiivisia kirurgisia
operaatioita.