Vampyyrin morsian, 2010

Päätin pitää bileet, koska pyhäinpäivä on vapaa ja sunnuntaiksikin sattui vapaa. Keksin, että koska on pyhäinpäivä, on suomalainen Halloween, eli hyvä tekosyy pukeutua.


Koska olen jo kerran pukeutunut noidaksi, halusin jotain muuta. Vampyyrit olivat ilmeinen teemavalinta, koska en juuri välitä Halloweenin goremmista teemoista, ja vampyyrit ovat seksikkäitä ja tyylikkäitä. Näin sai siis alkunsa pienehkö illanvietto La Soirée petit Vampire. Nimi on Google Translaten käsialaa, joten se voi olla vaikka kuinka pielessä.

Halusin tietenkin päälle uuden punaisen korsettini, johon olen aivan ihastunut. 1700-luku sopii muutenkin hyvin vampyyreille, vaikka sitä on kyllä saanut viime aikoina pitää muutenkin. Harkitsinkin hetken jotain viktoriaanista itselleni, mutta punainen korsetti vei voiton. Ja vaikka minulla on kaappi täynnä mustaa, onnistuin silti perustelemaan itselleni tarvitsemani uuden puvun nimenomaan tähän tilaisuuteen.

Argumentti numero yksi: Minulla oli sopiva pätkä ohutta mustaa satiinia, jonka olin saanut joskus jostain alesta lähes ilmaiseksi. Uusi asu ei siis oikeastaan maksaisi juuri mitään. Kun nyt aikaakin sattui olemaan, en voinut vastustaa kiusausta. Toisaalta oli sääli peittää suurin osa ihanasta korsetista, mutta toisaalta silkin suojeleminen erilaisilta mahdollisesti päälle loiskahtelevilta nesteiltä olisi ihan hyvä idea.

Ideani oli siis tehdä 1700-luvun henkinen puku mahdollisimman helposti ja nopeasti. Kaavat nappasin entisistä 1700-luvun projekteistani. Projektin luonteen johdosta skippasin puvun selästä koristeelliset saumat, jotka eivät kuitenkaan edes näyttäisi kovin hyviltä ohueen satiinin huolettomasti surautettuina. Ensin ajattelin tehdä yläosan vuorittomana neulaten sen vain tukevampaan korsettiin, mutta kun lakanakangastakin oli tein lopulta vuorinkin. Puvun kasaus olikin mukavan vauhdikasta ja stressitöntä, ja mieleeni hiipi jopa paheellinen kyseenalaistus normaalin ylihuolellisen näperrykseni oleellisuudesta - olen aina kadehtinut ihmisiä jotka tempaisevat upean puvun kasaan viimeisenä iltana kun itse näpertelen kuukausitolkulla.

Pelkäsin ensin, että bumroll-tyynyni tekisi puvun takaosasta liiankin muhkean tähän asuun, mutta oikeastaan se sopi aivan hyvin.

Puvun koristeluna on klassiseen tapaan rypytetyt kaistaleet. Paitsi että ne toivat kivan rokokoo-fiiliksen, ne olivat myös miellyttävän edullinen tapa kuorruttaa puku kankaan ollessa lähes ilmaista. Hihansuun röyhelön kaava on napattu Pet en l'airissa käyttämästäni. Koska puku olisi tällä kertaa lähestulkoon kertakäyttöinen uskaltauduin viimeistelemään reunat oikeaoppisesti harkkosaksilla. Lopputulos on tietenkin myös äärettömän soma. Hentoisen kankaan liestyvyyden vuoksi käytin vähemmän oikeaoppisesti hyväkseni moderniin tekokuitumateriaaliin sopivaa kikkaa sulattaa reunat liekillä. Röyhelöt on tietenkin rypytetty ja kiinnitetty konetikillä. Rypytysnauhojen kiskominen on aina ainakin hieman ärsyttävää, mutta näin liukkaassa ja ohuessa materiaalissa se oli kohtuullisen tuskatonta.

Perusrokokoo-meininki kaipasi hieman piristystä näin vapaammassa tilaisuudessa, joten päätin kerrassaan vapaamielisesti jättää hameen pois, eipä siihen tosin olisi enää riittänyt kangastakaan. Vanha kunnon Vilan röyhelöhame toi lisähörsöä aluspaidan helman päälle. Valitettavasti en enää ehtinyt löytämään punaisia polven yli ulottuvia sukkia, mutta sukkahousutkin toimivat ihan hyvin - ja olivat muuten asun kallein osuus, mikäli jo muussa käytössä ollutta korsettia ei lasketa. Niiden lisäksi lipesin ostamaan pari punaista sulkaa kampauksen koristeeksi. Kengät ovat samat vanhan lempparikenkäni, joihin on helppo viritellä asuun sopiva rusetti.

Olin tietysti ensin ajatellut esiintyväni vampyyrina, mutta sitten keksin että olisi oikeastaan hauskempaa jos Jarno olisi vampyyri ja minä hänen pauloihinsa langennut vampyyrin morsian. Jarno pukeutui omaan 1700-luvun pukuunsa  tyylikästä uutta peruukkia myöten (vaikka vaihtoikin tosin baariin hieman vähemmän varottavat vaatteet). Kulmahammaslisäkkeet eivät valitettavasti suostuneet pysymään paikoillaan, mutta taiteilimme tekoverigeeliä Jarnon suupieliin (sekä vahingossa kaulahuiville) ja minun kaulaani.
Asuni valokuvatallenteet ovat valitettavasti kiireen vuoksi lähestulkoon normaalia bilekuvatasoa - jotenkin näin käy hyvin usein. Ilta oli jokatapauksessa todella hauska. Menu sisälsi muunmuassa mustekalan musteella värjättyä epämääräisen näköistä pastaa ja mustia keksejä homejuuston kera. Ainoa jotenkuten onnistuneeseen kuvaan päätynyt tarjottava oli oheisen kuvan hyvin ennalta-arvattavasti laihahkoa verta matkiva karpalonmakuinen booli. Pöytäliina on muuten yhdistelmä joululiinaa ja kangasvarastosta löytynyttä pitsinkappaletta.

Kenties La Soirée petit Vampire uudistuu jonakin toisena vuonna!



<< Takaisin projekteihin