Vampyyrin
morsian, 2010 Päätin pitää bileet, koska pyhäinpäivä on vapaa ja sunnuntaiksikin sattui vapaa. Keksin, että koska on pyhäinpäivä, on suomalainen Halloween, eli hyvä tekosyy pukeutua. |
Koska olen jo kerran pukeutunut noidaksi, halusin jotain muuta. Vampyyrit olivat ilmeinen teemavalinta, koska en juuri välitä Halloweenin goremmista teemoista, ja vampyyrit ovat seksikkäitä ja tyylikkäitä. Näin sai siis alkunsa pienehkö illanvietto La Soirée petit Vampire. Nimi on Google Translaten käsialaa, joten se voi olla vaikka kuinka pielessä. Halusin tietenkin päälle uuden punaisen korsettini, johon olen aivan ihastunut. 1700-luku sopii muutenkin hyvin vampyyreille, vaikka sitä on kyllä saanut viime aikoina pitää muutenkin. Harkitsinkin hetken jotain viktoriaanista itselleni, mutta punainen korsetti vei voiton. Ja vaikka minulla on kaappi täynnä mustaa, onnistuin silti perustelemaan itselleni tarvitsemani uuden puvun nimenomaan tähän tilaisuuteen. |
|
Argumentti
numero yksi: Minulla oli sopiva pätkä ohutta
mustaa satiinia, jonka olin saanut joskus jostain alesta
lähes ilmaiseksi. Uusi asu ei siis oikeastaan maksaisi
juuri mitään. Kun nyt aikaakin sattui olemaan, en
voinut vastustaa kiusausta. Toisaalta oli sääli
peittää suurin osa ihanasta korsetista, mutta
toisaalta silkin suojeleminen erilaisilta mahdollisesti
päälle loiskahtelevilta nesteiltä olisi ihan
hyvä idea. Ideani oli siis tehdä 1700-luvun henkinen puku mahdollisimman helposti ja nopeasti. Kaavat nappasin entisistä 1700-luvun projekteistani. Projektin luonteen johdosta skippasin puvun selästä koristeelliset saumat, jotka eivät kuitenkaan edes näyttäisi kovin hyviltä ohueen satiinin huolettomasti surautettuina. Ensin ajattelin tehdä yläosan vuorittomana neulaten sen vain tukevampaan korsettiin, mutta kun lakanakangastakin oli tein lopulta vuorinkin. Puvun kasaus olikin mukavan vauhdikasta ja stressitöntä, ja mieleeni hiipi jopa paheellinen kyseenalaistus normaalin ylihuolellisen näperrykseni oleellisuudesta - olen aina kadehtinut ihmisiä jotka tempaisevat upean puvun kasaan viimeisenä iltana kun itse näpertelen kuukausitolkulla. Pelkäsin ensin, että bumroll-tyynyni tekisi puvun takaosasta liiankin muhkean tähän asuun, mutta oikeastaan se sopi aivan hyvin. |
|
Puvun
koristeluna on klassiseen tapaan rypytetyt kaistaleet.
Paitsi että ne toivat kivan rokokoo-fiiliksen, ne
olivat myös miellyttävän edullinen tapa
kuorruttaa puku kankaan ollessa lähes ilmaista.
Hihansuun röyhelön kaava on napattu Pet en
l'airissa käyttämästäni. Koska puku
olisi tällä kertaa lähestulkoon
kertakäyttöinen uskaltauduin
viimeistelemään reunat oikeaoppisesti
harkkosaksilla. Lopputulos on tietenkin myös
äärettömän soma. Hentoisen kankaan
liestyvyyden vuoksi käytin vähemmän
oikeaoppisesti hyväkseni moderniin
tekokuitumateriaaliin sopivaa kikkaa sulattaa reunat
liekillä. Röyhelöt on tietenkin rypytetty ja
kiinnitetty konetikillä. Rypytysnauhojen kiskominen on
aina ainakin hieman ärsyttävää, mutta
näin liukkaassa ja ohuessa materiaalissa se oli
kohtuullisen tuskatonta. |
|
Perusrokokoo-meininki
kaipasi hieman piristystä näin vapaammassa
tilaisuudessa, joten päätin kerrassaan
vapaamielisesti jättää hameen pois, eipä
siihen tosin olisi enää riittänyt
kangastakaan. Vanha kunnon Vilan röyhelöhame toi
lisähörsöä aluspaidan helman
päälle. Valitettavasti en enää ehtinyt
löytämään punaisia polven yli ulottuvia
sukkia, mutta sukkahousutkin toimivat ihan hyvin - ja olivat
muuten asun kallein osuus, mikäli jo muussa
käytössä ollutta korsettia ei lasketa. Niiden
lisäksi lipesin ostamaan pari punaista sulkaa
kampauksen koristeeksi. Kengät ovat samat vanhan
lempparikenkäni, joihin on helppo viritellä asuun
sopiva rusetti. Olin tietysti ensin ajatellut esiintyväni vampyyrina, mutta sitten keksin että olisi oikeastaan hauskempaa jos Jarno olisi vampyyri ja minä hänen pauloihinsa langennut vampyyrin morsian. Jarno pukeutui omaan 1700-luvun pukuunsa tyylikästä uutta peruukkia myöten (vaikka vaihtoikin tosin baariin hieman vähemmän varottavat vaatteet). Kulmahammaslisäkkeet eivät valitettavasti suostuneet pysymään paikoillaan, mutta taiteilimme tekoverigeeliä Jarnon suupieliin (sekä vahingossa kaulahuiville) ja minun kaulaani. |
|
Asuni
valokuvatallenteet ovat valitettavasti kiireen vuoksi
lähestulkoon normaalia bilekuvatasoa - jotenkin
näin käy hyvin usein. Ilta oli jokatapauksessa
todella hauska. Menu sisälsi muunmuassa mustekalan
musteella värjättyä
epämääräisen näköistä
pastaa ja mustia keksejä homejuuston kera. Ainoa
jotenkuten onnistuneeseen kuvaan päätynyt
tarjottava oli oheisen kuvan hyvin ennalta-arvattavasti
laihahkoa verta matkiva karpalonmakuinen booli.
Pöytäliina on muuten yhdistelmä joululiinaa
ja kangasvarastosta löytynyttä pitsinkappaletta. Kenties La Soirée petit Vampire uudistuu jonakin toisena vuonna! << Takaisin projekteihin |