Jääkeiju & Vuorenpeikko, 2007 Eräänä talvisena, tuiskuisena yönä järjestettiin Soppeenmäkeläisessä tuvassa naamiohuvit. Sinne saapuivat muiden eriskummallisten vieraiden joukossa myös Jääkeiju ja Vuorenpeikko.
Jääkeijun vaatetus syntyi vanhan hyvän vaaleansinisen vyötärökorsetin pohjalta, josta voitte lukea lisää täältä. Sen pariksi aikanaan tehty toppi sai koristuksekseen tylliä ja marabu-höyhennauhaa, joista rakennettiin keijulle myös harsomaiset irtohihat. Keijun hamonen syntyi niinikään satiinista ja tyllistä, ja kaapista löytyivät keijumaisen harsoiset sukkahousut - tästä opimme, että inspiraatio-ostokset, kuten vaaleansiniset verkkosukkahousut, eivät koskaan mene hukkaan. Punanaamion puodista löytyi keijukaiselle vielä siivet, joilla ei tosin pääse kovin pitkälle liihottamaan, mutta jotka näyttivät kovin somilta.
Peikko puolestaan verhoutui siiviilielämästään tuttuihin samettihousuihin, sekä vanhoista lakanoista ommeltuun paitaan, joka oli tehty aiemmin johonkin merirosvohenkiseen naamiaisasuun, josta valitettavasti ei ole valokuvatallenteita. Peikon asuun tehtiin myös tekoturkisliivi ja säärystimet, mutta lähdön tohinassa mukaan tulikin pussi jossa oli turkiksesta jäänyt jämäpala - hätäisesti katsottuna luonnollisesti hyvin samannäköinen - ja niin Peikko verhoutui illan ajan taljaan. Niin, ja sitten oli tietenkin se häntä, joka kaikilla kunnon naamiaispeikoilla kuuluukin olla.
Satumetsän väestä naamiohuveihin saapui myös menninkäinen Kaisa, jonka sammaleisen samettinen paita ja hame ovat perua Maijan hyvin vanhasta naamiaisasusta. Juhlat jatkuivat aamunkoittoon asti ja kaikilla oli kovin hauskaa. Sen pituinen se.
...Vaan kuinka ollakaan, tarina jatkui Jääkeijun sekä Peikon osalta vappuaattona 2010. Vappu, tuo Työn juhla, jolloin työn raskaan raatajatkin voivat antautua kevytmielisiin naamiohuveihin on mainio tilaisuus ulkoiluttaa  vaatehuoneeseen unhoittuneita naamiaisasuja. Tällä kertaa käyttöön pääsi myös Peikon viime kerralla kotiin unhoittunut tekoturkisliivi, sekä isäni askartelema katajanrungosta leikattu riipus.
Turhamainen keiju puolestaan haksahti juuri ennen juhlia askartelemaan vielä uuden topin asuunsa, kun hameen satiinia sattui vielä kellarista löytymään. Tämän hairahduksen puolustukseksi luettakoon tilkkujen hyödyntämisen lisäksi se, että se tuotti siinä ohessa myös varsin mainion olattoman yläosan kaavan, vieläpä varsin hyvin istuvan sellaisen. Asusta tuli myös tällä yläosalla siromman ja yhtenäisemmän näköinen.
Keiju sonnustautui tällä kertaa entistäkin jäisempään henkeen asusteinaan joulukoristejääpuikko sekä muinainen rakas strassipantani joka siirtyi tällä kertaa kaulasta hiuksiin. Keijun kampaus, sekä siinä sivussa olkapäät sekä kylpyhuone viimeisteltiin kimallelakalla, joka ei valitettavasti kuvassa juuri näy. Kylpyhuoneessa se sensijaan ilahduttaa vielä kauan. Siivetkin saatiin vielä oiottua kuntoon viime juhlien jäljiltä, tosin yöravintolan tungoksessa lepatellessa ne alkoivat kaivata taas uutta oikomishoitoa. Toisaalta, alkuperäinen pukuideani oli astetta villimpi versio "I want Candy"-puvusta vanteineen kaikkineen, joten tämä oli jo kompromissi käytännöllisyydelle... << Takaisin projekteihin