Minua on jo jonkin aikaa vaivannut orastava viehtymys 1890-lukua kohtaan. Jotenkin ihmeessä päädyin selailemaan kuvia kauden uutuudesta, pyöräilyasuista, ja törmäsin tähän hauskaan neulepuseroon. Vuosikymmenen puolivälin valtavat hihat ovat toisaalta hullunkurisia, toisaalta mahtavia.





En ollut oikeastaan ajatellut tekeväni itselleni 1890-luvun pyöräilyasua, enhän edes ollut ommellut mitään muuta tälle vuosikymmenelle, en tiennyt missä käyttäisin sellaista eikä minulla ole antiikkipyörääkään. Söpö neule jäi kuitenkin mieleen. Pidän neulomisesta, etenkin yksinkertaisista malleista joita voi tehdä telkkaria katsellessa. Aloin olla vähän kyllästynyt villasukkiin, enkä oikeastaan tarvitse enempää niitäkään (eikä kukaan muukaan), koska äitini lahjoittaa uusia pareja joka vuosi. Miksei sitten neuloa vaihteeksi jotain historiallista, tai ainakin historiallisesti inspiroitunutta?

Pirteän punavalkoraitaisen neuleen malli oli viehättävä, eikä myöskään ensi näkemältä vaikuttanut valtavan monimutkaiselta. Tarkempien kuvien puutteessa jouduin ensin tulkitsemaan sen rakennetta arvailun varassa, mutta ainakin minun silmääni näytti että vastaavan tyyppisen puseron voisi toteuttaa 1x1 resorineuleella. Ainakin monet pyöräilyneuleita neuloneet näyttävät käyttäneen sitä. Se olisi helppoa ja tekisi puserosta varmasti hyvin istuvan.





Vilkaisin myös muita säilyneitä neuleita. Tässä hieman monimutkaisemmassa mallissa on helmassa jonkilainen resorikaitale jonka rakenteesta en kuvista aivan saanut selvää. Halusin myös samanlaisen napituksen olalle, mutta sen sijaan päätin jättää pois vyötärön tiukemman raidan. Se ei kuitenkaan osuisi oikealle kohdalle ja halusin pitää projektin kohtuullisen yksinkertaisena. Kaipasin oikeastaan enemmän rentouttavaa ajanvietettä kuin haastetta.




Tämän piirroskuvan neuleessa on samantyyppiset raidat kuin DAR-museumin neuleessa, napitus olalla eikä mitään kaitaleen tyyppistä rakennetta vyötärön kohdalla.

Löysin kuitenkin tarkemmalla etsinnällä Flickr-kansion jossa oli museossa otettuja lähikuvia raitaneuleesta, ja niistä paljastui että neuleessa oli huomattavasti enemmän yksityiskohtia ja erilaisia neulerakenteita kuin olin ensin kuvitellut. Päätin kuitenkin edelleen pitää kiinni suunnitelmastani yksinkertaistetusta mallista.

Löysin myös paljon kiinnostavaa ja hyödyllistä tietoa Sew Historically - blogista.





Tämäntyyppisiin neuleisiin löytyy sekä alkuperäisiä että nykyaikaiselle neulojalle tulkittuja ohjeita. Neuleohjeissa on kuitenkin monesti se ongelma, että niiden tulkinta ja seuraaminen on aina ollut minulle vähän haastavaa jo suomeksi, enkä ole ikinä käyttänyt englanninkielisiä ohjeita. Lisäksi lopputulokseen vaikuttaa kuitenkin aina sekä oma käsiala että se minkälaisen langan sattuu löytämään. Päätin siis hullunrohkeasti neuloa pyöräilypuseron omasta päästä yrityksen ja erehdyksen kautta.

Löysin todella ihanan langan, Hjertegarnin Extrafine Merino 120. Se oli todella pehmeä ja kutittamaton, mikä on poolokauluksessa minulle ensisijaista. Kauden neuleisiin käytettiin varmaan ohuempaa lankaa, mutta tämä vahvuus tuntui sopivalta ja sillä neule ehkä valmistuisikin joskus. Väriksi valitsin alkuperäisen inspiraationeuleeni kirkkaan punaisen sijaan hieman hillitymmän viininpunaisen.

Neuleen suosituspuikot olivat 3,5 - 4, valitsin näistä pienemmät. Lanka oli todella miellyttävää neuloa, ja jälkeenpäin ajatellen se olisi varmaan neuloutunut hyvin myös vielä pienemmillä puikoilla. Tein pari mallitilkkua sopivan silmukkamäärän arvioimista varten.




Aloitin neulomisen hihoista, koska se tuntui helpolta aloituskohdalta. Kyynärvarren tiukempaa osuutta neuloessa huomasi nopeasti mikäli silmukkamäärä oli väärä, ja purkaminen kävi vielä nopeasti. Lisäsin matkan varrelle pari levennystä.




Päästyäni kyynärpäähän vaihdoin työhän pienemmät puikot ja aloin sitten tehdä tiheästi levennyksiä. 1x1 resorissa täytyi tietysti miettiä miten ne saisi jaoteltua tasaisesti ilman että kuvio menisi sekaisin. Levensin työtä useilla kerroksilla vaihtaen välillä isompiin puikkoihin. Suoraan sanottuna kokeilin ja purin kunnes arvioin hihan olevan tarpeeksi väljä. Olin onneksi kirjoittanut ylös levennysten määrät ja puikkojen koot eri kerroksilla, joten toinen hiha sujui aikanaan helpommin.

Levennysten jälkeen koitti mukava osuus suoraa pyöröneuleputkea ainoana haasteena muistaa neuloa raidat tasaisin välimatkoin. Sovitin hihaa päälle muutaman kerran tarkistaakseni koska olisin kainalon kohdalla. Pyöriön kohdalla jouduin taas hieman ajattelemaan.




Jos olisin ollut hieman fiksumpi, olisin haalinut jostain neuloskangasta tai ison kirpparineuleen ja testannut pyöriön mallia etukäteen. Nyt olin päättänyt vain arvioida ja tarvittaessa purkaa, eihän neuleen hiha nyt niin tarkka voinut olla.

Alkuperäisessä inspiraationeuleessa oli se erittäin hyvä puoli, että raitoja laskemalla pystyi suuntaa-antavasti arvioimaan pyöriön korkeutta suhteessa hihan pituuteen. Se vaikutti olevan todella korkea, mikä ei tietysti muhkean puhvin muotoon nähden ollut ihme.

Tein kädentien kavennukset silmämääräisesti ja neuloin pyöriön arviolta sopivan malliseksi. En uskaltanut tehdä siitä ihan niin korkeaa kuin alkuperäisessä puserossa vaikutti olevan, koska pelkäsin sen pehmeässä neuleessa vain lässähtävän. Ainakin nuken päälle neulailtuna hihan malli näytti kohtuullisen hyvältä, joten neuloin toisen hihan samalla lailla.





Ennen miehustan aloitusta tein hameen jota tulisin käyttämään neuleen kanssa, jotta vyötärön ympärystä ja tarvittavaa alareunan pituutta olisi helpompi arvioida. Sen jälkeen piirsin vanhan neulepuseron mukaan summittaisen paperikaavan jonka avulla kuvittelin voivani laskea silmukkamäärää mallitilkun perusteella, mutta lopulta ribbineule oli niin joustavaa että laskelmani eivät päteneet ollenkaan. Päädyin siis enemmän ja vähemmän arvailemaan, testaamaan ja purkamaan. Tässä kohtaa tuli mieleen, että ei olisi ehkä ollut sittenkään huono idea yrittää etsiä kyseiselle langalle sopiva neuleohje josta saisi edes vähän apua miehustaan.

Olin ensin ajatellut neuloa myös miehustan pyöröpuikoilla, mutta tällöin raidat eivät täsmää toisessa sivussa joten päätin tehdä etu- ja takakappaleen erikseen.

Kuten edellä mainittu, halusin puseron helmaan jonkinlaisen tukevamman kaitaleen. Etsittyäni ja testattuani malleja päädyin “Broken rib stitch” - neuleeseen, joka oli helppoa neuloa ja nimeltään vetosi ajoittain huonoon huumorintajuuni. Päädyin neulomaan sen 2,5mm puikoilla. Mallitilkuista huolimatta jouduin aloittamaan reunakaitaleen pari kertaa uudestaan ja muuttamaan silmukkamäärää. Pienemmistä puikoista huolimatta se oli silti nurinkurisesti väljempi kuin tiiviisti kasaan menevä 1x1-resori, mutta toisaalta jälkimmäinen venyy joten päällä eroa ei huomaa.




Tein kappaleita vuorotellen aina vähän matkaa välillä sovittaen niitä reunoista neulattuina. Tein säännölliset kavennukset vyötärölle asti ja vyötäröltä ylöspäin muutaman levennyksen raitojen väliin. Sekoilin hieman kavennuksissa ja levennyksissä ja lopulta ne eivät ole aina symmetriset, mutta eipä se paljon näy.

Oli lopulta yllättävän hankala hahmottaa neuleen sopivaa kokoa. Toisaalta 1x1-resori on superjoustavaa, ja langan rakennekin oli todella joustava, joten neule venyi hurjasti. Toisaalta taas en halunnut sitä liian kireäksi raitojen kohdalta, koska joustinneuleessa ne näyttävät helposti epäsiisteiltä. Lopputuloksena yläosassa resori aukeaa selvästi päällä.

Päästyäni kainaloon asti ompelin sivusaumat kiinni jotta neuletta olisi jatkossa helpompi sovittaa. Tein kädenteiden kavennukset melko summittaisesti vanhaan neulepaitaan vertaillen.




Olka ja pääntie olivat hankalin osuus. Niissäkin vertasin mallia vanhaan paitaan. Etenkin olkasauman pituudessa oli haasteena neuloksen venyvyys. Yritin arvioida kauluksen ympärysmittaa vanhoista poolopaidoista ja jätin varmuuden vuoksi väljyysvaraa. En missään tapauksessa halunnut korkeasta kauluksesta liian tiukkaa, vaikka se nyt todennäköisesti olisi ollut turha pelko.

Aloitin molemmat kauluskappaleet ulkopuolelle taittuvasta yläreunasta. Kun pääsin kohtaan jossa arvioin kauluksen kääntyvän vaihdoin 0,5mm pienempiin puikkoihin. Alareunassa neuloin viimeisen kerroksen puuvillaisella virkkauslangalla ja jätin silmukat päättelemättä. Lopuksi kiinnitin kauluskappaleet pääntielle avoimien silmukoiden läpi jälkipistolla.




Olan napituslaistassa käytin samaa neulosta kuin puseron helmakaitaleessa. Olin neulonut pari testipalaa kokeillakseni saumanvaroja ja napinläpiä. Kaitaleen jouston ja napinläpien paikkojen arvioinnissa oli taas vähän hakemista.




Saatuani napituslistat ommeltua kiinni ompelin vielä kaitaleiden alapuolelle vinonauhoja hillitäkseni niiden venymistä ja tukemaan napitusta. Ompelin kapean vinokaitaleen myös takakappaleen pääntielle estämään sen venymistä, ja siitä tuli niin kauniin ja viimeistellyn näköinen että huolittelin etukappaleenkin pääntien samoin.




Taittuva poolokaulus oli niin paksu, että korvasin taitteen alle piiloon jäävän osuuden napit neppareilla. Ne pitivät muutenkin reunoja napakammin yhdessä.




Kuten kuvista näkyy, pääntiestä tuli lopulta hyvinkin väljä. Poolokauluksen päällyspuoli pyrkii myös rullautumaan ylöspäin, jolloin raidat eivät asetu tasaisesti ja nappikin jää liian ylös. Se saattaa tietysti käytössä venähtää vielä lisääkin.





Ompelin ensin hihat kiinni kädentien alaosasta, ja sain vielä raidat täsmäämään. Sitten muotoilin hihojen laskokset mallinuken päällä, harsin ja sovitin neuletta päälle. Kun ne näyttivät sopivilta ompelin yläosankin kiinni kädentielle.




Joustinneule on pehmeää eikä kovin tiivistä, joten hihat eivät tietenkään jääneet muotipiirrosten tyyliin ilmapallomaisiksi vaan repsahtivat kohti kyynärpäätä. Löysin kangasjemmasta suikaleen kevyttä tikkikangasta, ja kokeilin leikata sen kahtia ja laskostaa palat sovitusnuken olalle. Ne näyttivät kivoilta, joten pyöristin alareunan, huolittelin sen saumurilla ja ompelin yläreunaan laskokset. Harsin toppaukset neuleen kädentielle.

Toppaukset toivat hihoihin ja olkalinjaan juuri sopivasti ryhtiä, ja samalla ne tukevat olkaa venähtämiseltä.




Neuleesta tuli todella söpö, ja minun silmääni riittävästi alkuperäistä muistuttava. Mainitsemani kaulus pistää hieman silmään, ja kädentiet jäivät ehkä myös aavistuksen pieniksi koska neule pyrkii vetämään ryppyä taakse. Muutoin se on oikein hyvin istuva. Neule on lämmin, joskaan ei tarpeeksi tiivis ollakseen tuulenpitävä. Sen alle saa tarvittaessa hyvin vielä lämpökerrastopaidan.

Kokeneempi neuloja olisi varmasti osannut paremmin arvioida silmukkamääriä, kokoa ja venymistä, sekä saanut napituslistoista siistimmät, mutta omaan tasooni nähden olen oikein tyytyväinen.






Neuleen kanssa piti tietysti olla jokin alaosa. En ole oikein ikinä innostunut bloomerseista, vaikka ne näyttävätkin hauskoilta en osaa kuvitella itseäni niissä. Olin jonkin aikaa kiinnostunut housuhameista, mutta lopulta päätin että en halunnut investoida tähän hairahdukseen liikaa aikaa ja energiaa joten olisi helpointa tehdä yksinkertainen vajaamittainen hame, ja siihen kuluisi myös vähiten kangasta. (Neulomiseen käytettyä aikaa ei muuten lasketa samaan kiintiöön, koska suurin osa siitä tapahtui tv-ajan puitteissa). En myöskään omista antiikkipolkupyörää, joten jos tulen ikinä käyttämään tätä asua kyse on todennäköisemmin muusta ulkoilusta, johon lyhyt hame on ihan riittävän käytännöllinen.

Jakun hihoista päätellen tämä asu heittää muutamalla vuodella neulepuseron ajoituksesta, mutta hameen malli näytti kivalta ja käytännölliseltä.





Museokappaleiden perusteella useimmat pyöräilyasut näyttävät olleen ruskeansävyisiä, mikä on tietysti käytännöllinen väri. Harmi vain että en oikein pidä ruskeasta. Ajattelin että tummanpunaiseen neuleeseen sopisi esimerkiksi tumma harmaa, siniharmaa tai tummanvihreä, mutta en löytänyt sopivaa kangasta. Lopulta löysin kuitenkin ryhdikkään ja tiiviin villakankaan mustana. Pidän mustasta, mutta alkuun se tuntui tähän asuun ajatuksena hieman synkältä, eikä ehkä olisi historiallisestikaan ykkösvalinta. Toisaalta kangas oli muuten juuri sopiva. Siinä oli siellä täällä kudontavirheitä, minkä vuoksi se oli puoli-ilmainen. Pahimmat oli helppo kiertää leikatessa ja pienemmät eivät juuri valmiissa vaatteessa pistä silmään.





Ajanmukaisesti tällaisen asun alla käytettäisiin ehkä jonkinlaista kevyttä urheilukorsettia tai luutonta tukiliiviä. En halunnut juuri nyt perehtyä sellaisen tekemiseen, koska en edes tiennyt tulisiko koko asulle juurikaan käyttöä. Minulla oli toki ennestään lyhyt, kevyempi korsetti, mutta siinäkin oli kuitenkin metalliplansetti. Lopulta päätin sovittaa hameen vyötärön niin että voisin halutessani pitää asua kokonaan ilman korsettia.




Katselin ideakuvia, saman aikakauden kaavoja ja selailin blogeja, mm. Sew Historically. Päädyin piirtämään kaavan modernin hameen kaavani pohjalta. Pidensin helmaa, piirsin etusivusaumat ja poistin sivusaumat jättäen vain pienet muotolaskokset vyötärölle. Kellotin myös alkuperäistä kaavaa hieman lisää.




Lisäsin keskitakasaumaan syvän vastalaskoksen ja tikkasin sen yläosan kiinni. Hienosäädin vyötäröä hieman sovituksessa ja muotoilin vyötärökaitaleen takaa kapeaksi ja suoraksi ja edestä korkeammaksi ja pyöristetyksi. Käytössä se tietysti jää neuleen helman alle, mutta voihan olla että hametta tulee joskus käytettyä myös jonkin muun puseron kanssa.




Tein molempiin etusaumoihin avautuvat halkiot hakaskiinnityksellä, jolloin voisin tarvittaessa vielä lisätä extrahakasilla säätövaraa vyötärölle.




Hameen ompelu on sekalainen kokoelma kauden tyyppisiä ja mahdollisesti nykyaikaisempia tekniikoita, halusin lähinnä ommella nopeasti jotain kivaa. Olin alkuun ajatellut hyödyntää enemmän saumuria, mutta koska villakangas nukkasi niin paljon päädyin viimeistelemään kaikki saumat joko katesaumoina tai puuvillakanttinauhalla ja vinokaitaleella. Siihen sai sopivasti hyödynnettyä muista projekteista jääneitä tai jostain purettuja pätkiä. Huomasin tehdessä, että puuvillanauhoilla sai myös todella kätevästi yhdisteltyä kappaleita esim. vyötärökaitaleessa, mikä vähensi paksuja saumoja. Osan huolittelunauhoista ja kaitaleista päädyin lopulta myös ompelemaan käsin.




Helmaan harsin  täysvinon lakanapuuvillakaitaleen. Kiinnitin sen Tailor’s stitching- tyyliin kahdeksalla rivillä tikkauksia. Lopuksi ompelin helmaan muotokaitaleen villakankaasta, ja ompelin sen reunaan puuvillanauhan jonka kiinnitin käsin lakanakankaaseen. Helma ei vieläkään vastaa muotikuvien leveimpiä malleja, mutta muotokaitale ja tikkaukset antavat sille kuitenkin hieman ryhtiä.




Kuten yllä todettu, hametta pystyy käyttämään myös ilman korsettia vaikka vyötärö onkin silloin melko napakka. Neule taas muokkautuu ihan millaisiin alusvaatteisiin vaan, ja alkuun ajattelinkin pukea alle vain modernit rintaliivit ja trikoopaidan. Valmista asua sovittaessa kuitenkin totesin, että kieltämättä asu näyttää paremmalta kevyen korsetin kanssa vaikka se olisikin vain löyhästi nyöritetty. Vyötärön linja on selkeämpi ja poven malli pyöreämpi, mikä tasapainottaa massiivisia hihoja. (Käytän korseteissa yleensä toppauksia viktoriaanisen ihannevartalon saamiseksi). Päätin siis pukea korsetin ainakin kuvaukseen. Sen päällä on moderni trikoopaita, käytettiinhän kerrastoja 1800-luvun lopullakin.

Kaikki normaalit viktoriaaniset alushameeni ovat tietysti liian pitkiä, mutta kaapista löytyi vielä musta polvipituinen H&M:n röyhelöhame 2000-luvun alkuvuosilta, jonka arvelin toimivan riittävän hyvin. Sen alle puin legginsit ja polvimittaiset villasukat.





Tämäntyyppiseen asuun kuuluivat vielä säärystimet. Kangasta riitti vielä hyvin niihinkin. Katselin eri malleja, ja päädyin melko yksinkertaiseen polven alle ulottuvaan malliin.

“Fashions of the Gilded Age”-kirjassa on parikin säärystimien kaavaa, mutta arvelin että pääsisin lähimmäksi oikeaa kokoa piirtämällä alustavan kaavan suoraan kengän mukaan.

Tästä pääsinkin pohtimaan, minkälaisia kenkiä käyttää. Moderneissa mutta viktoriaanisen tyyppisissä saappaissani, joita käytän paljon elävöityskäytössä, on hieman korkoa mikä ei ole paras mahdollinen ominaisuus ulkoilukengissä. Toisaalta muotikuvissa daamien saappaissa on usein pienet korot myös säärystimien kanssa. Sorruin siis turhamaisuuteen, etenkin kun minulla ei oikein ollut lähellekään sopivan näköisiä matalampia kenkiä.




Piirsin siis kaavan kengän sivuprofiilin päälle ja yläosassa jatkoin sitä toisen, pitkävartisemman saappaan mukaan. Leikkasin kaavan askarteluhuovasta reiluilla saumanvaroilla ja sovitin kengän päälle. Pienen hienosäädön jälkeen arvelin sen olevan riittävän lähellä.




Kasasin säärystimet hameen tapaan huolittelemalla kaikki reunat sekalaisilla puuvillanauhoilla.



Tein napinlävet koneella, mikä valitettavasti näkyy siinä että napitus kupruilee koska paksulla langalla ommeltujen nappien kanta on liian leveä kapeaan napinläpeen - minulla ei ole konetta jolla saisi päästä muotoiltuja napinläpiä.




Säärystimistä tuli lopulta vähän liian tiukat pohkeesta, mutta se oli helppo korjata siirtämällä nappeja hieman. Olin myös lisännyt yläreunaan solkikiinnityksen lähinnä siksi että olin ostanut liian vähän nappeja, ja sillä sai vielä sopivasti lisää säätövaraa.

Säärystimet olivat nopeat tehdä ja niistä tuli todella hauskat.



Pyöräilyasujen kanssa käytettiin ilmeisesti paljon boater-tyylisiä hattuja (kuten 1890-luvulla muutenkin), mutta minusta ne ovat aina olleet hieman tylsiä. Kuvissa näkyy tosin myös jonkin verran huopahattuja joiden lieri kääntyy reunoilta ylös.




Löysin tämän hatun käytettynä, ja vaikka malli ei välttämättä ole aivan kauden mukainen se näytti minun silmääni asuun sopivalta. Hatussa oli alunperin smanvärinen koristenyöri, jonka vaihdoin mustaan ripsinauhaan saadakseni hatun jotenkin yhdistymään mustaan hameeseen ja säärystimiin. Lisäsin vielä pienen soljen ja höyheniä. Satuin jopa löytämään neuleen väriin sopivia värjättyjä fasaaninsulkia, ja vaikka luonnonväriset olisivat ehkä olleet autenttisempi valinta niin pitihän nämä nyt saada.





Pyöräily / ulkoiluasusta tuli kokonaisuutena oikein kiva. Pääasiallinen lähtökohta oli saada jotain neulottavaa, ja asun muut osat olivat puolestaan nopeaa ja mukavaa ommeltavaa. Jos harrastaisin historiaboundingia tämä asu olisi hyvinkin käyttökelpoinen (tosin todella lämmin) myös arkielämään. Helpoimmin moderniin vaatetukseen integroitavassa osassa, neuleessa, on ikävä kyllä ongelmana isot hihat jotka eivät mahdu yhdenkään takkini hihoihin.

Minulle on useammin kuin kerran sattunut, että jonkin äkillisen päähänpistoni seurauksena syntyneelle asulle ilmaantuu kuitenkin se täydellinen käyttökohde ennemmin tai myöhemmin, joten olen toiveikas että niin käy nytkin. Ehkä pääsen joskus jopa kokeilemaan pyöräilyäkin jos vain lainapyörä löytyy. Pidempään kävelyyn hiekkatietä haasteellisemmassa maastossa täytyisi tosin hankkia kunnon kengät.




Minua houkuttaa ajatuksena myös tehdä hameeseen sopiva takki, johon jäljellä oleva kangas saattaisi vielä riittää. Valitsin myös säärystimien napit sillä perusteella, että samaa nappia oli saatavilla myös isommassa koossa, joten ostin jo takinkin napit ihan varmuuden vuoksi. Tämä projekti joutuu kuitenkin todennäköisesti vielä odottamaan.