Kesäkorsetti, 2021

Kesän 2021 helleaalto otti koville ja teki esimerkiksi Edwardiaanisesta huviretkestä melko tukalan. Jopa ohut pellavapusero tuntui olevan korsetin kanssa ihan liikaa, ja arvelen saaneeni tuona päivänä lievän lämpöhalvauksen. Aamulla vaatteita vaihtaessa olin ihaillut Marian (@sew_through_time) uutta harvasidoksisesta puuvillakankaasta ompelemaa kesäkorsettia, ja helteen aina vain jatkuessa ja seuraavaa tapahtumaa odottaessa aloin miettiä selviytymisstrategiaksi samanlaista.







Samaa kangasta löytyi yhä kaupasta eikä hintakaan ollut paha, sitäpaitsi se olisi potentiaalinen materiaali muihinkin käyttötarkoituksiin joten ostin reilumman palan. Maria taikoi myös minulle omista varastoistaan plansetin ja lisää spiraaliluuta kun omat jämävarastot eivät ihan riittäneet eikö aikaa tilaamiseen oikein ollut.

Materiaali oli hieman jäykähkö mutta kevyt ja pehmenisi varmaan vielä käytössä. Mietin alkuun olisiko se tarpeeksi jämäkkä ja kestävä, mutta sitten päätin että kun kerran uuden korsetin tekisin se saisi samantien olla tavallista luottokorsettiani selvästi kevyempi ja mukavampi. Ainakin hieman toisentyyppisen korsetin ompelun kokeileminen olisi hauskaa.






Koska aikataulu oli melko tiukka ja halusin saada jonkinlaisen käyttötarkoitukseen välttävän korsetin melko vähällä vaivalla en ryhtynyt merkittävästi taustoittamaan projektia tai olemaan kovin tarkka eri vuosikymmenten mallieroista. Katselin nopeasti jonkin verran kuvia 1800-luvun jälkipuoliskon verkko- ja urheilukorseteista ja napsin käytännöllisen tuntuiset ja helposti toteutettavat yksityiskohdat.




Yksi suosikeistani oli tämä V&A museumin kokoelmiin kuuluva korsetti, jossa oli erilliset kangasvahvikkeet rinnan kohdalla tavallisten korsettien nyörikujavahvikkeiden tapaan ja muotoiltu tukikaitale vyötäröllä. Se oli ajoitettu aivan vuosisadan loppuvuosiin, mutta monet aiemmatkaan eivät näyttäneet kovin olennaisesti erilaisilta. Rakenne on lopulta hyvin samantyyppinen kuin aiemmassa korsetissani jossa coutil-pohja on yksikerroksinen etu- ja takakappaleita ja rinnan kohtaa lukuunottamatta.




Kaavana käytin aiemman korsettini loistavasti istuvaksi osoittautunutta kaavaa, mutta jätin sen hieman väljemmäksi. Kuten jo mainittu, korsetti saisi olla mukava enkä ollut edes varma kestäisikö materiaali tiukan kiristyksen tuomaa painetta kovin hyvin. Jouduin myös lyhentämään korsettia vähän, koska saamani plansetti oli minulle vähän lyhyt. Lyhyempi korsetti on toisaalta myös mukavampi etenkin piknikviltillä istuessa  ja jättää jaloille enemmän liikkumarataa.






Harvahko kangas oli helposti rispaantuvaa, joten se vaati hieman lisäpanostusta reunojen huolitteluun. Vinot kohdat olisivat myös alttiita venähtämiselle ilman vahvistusta.

Aloitin piirtämällä kaikki kappaleet kankaalle haihtuvalla tussilla. Vahvistin kaikki saumanvarat kolmen piston siksakilla, joka kokemukseni mukaan sitoo harvan sidoksen langat yhteen tavallista siksakkia paremmin eikä vedä niitä kasaan. Korsetin reunoihin ompelin kapeat kangassuikaleet lakanapuuvillaa ensin suoralla tikillä ja sitten samalla 3 piston siksakilla. Vasta huolittelujen jälkeen leikkasin palat erilleen.






Luukujiin ja kangasvahvistuksiin löytyi kaapista puuvillatwilliä täsmälleen oikeassa sävyssä. Sekin oli melko pehmeää, mutta arvelin että se soveltuisi tähän tarkoitukseen riittävän hyvin. Tämän huomioiden päätin kuitenkin lisätä etu- ja takareunoihin varmistukseksi kaitaleet coutilia. Etenkin nyöritysreikien renkaat saattavat paineen alla ikävästi venyttää liian pehmeää kangasta.





Ompelin rinnan kohdan kangasvahvikkeet paikalleen ja päälle muutaman rivin koristetikkauksia. En viitsinyt lisätä oikeita nyörivahvikkeita koska arvelin tässä kohtaa kevyemmän rakenteen riittävän. Koska olisi tylsää tehdä vain yksinkertaisen käytännöllinen korsetti lisäsin tikkausten väliin koristeraidat vaaleansinistä satiininauhaa koska yhdistelmä oli niin söpö. Koriste-elementtien ongelma on tosin se, että ne vaativat tarkempaa kohdistusta, joka ei tässä tapauksessa ihan toteutunut. Luukuja kappaleiden välissä naamioi kuitenkin melko hyvin sen etteivät nauhat sattuneet kohdistumaan saumassa.





Ommeltuani saumat ja silitettyäni saumanvarat auki tikkasin saumanvarat vielä kapeasti sauman vierestä. Tämä toivon mukaan toimisi vielä (kenties tarpeettomana) lisävarmistuksena saumanvarojen repeämisen varalle ja ainakin esti niitä kääntymästä väärään suuntaan.





Inspiraationani mainitsemassani V&A-museumin korsetissa oli muotoiltu vahvistuskaitale myös vyötäröllä, ja se kieltämättä sekä näytti upealta että olisi varmasti hyvä tuki sekä korsetin rakenteelle että muotoilulle. Päätin kuitenkin että siitä olisi lisävaivaa ja kohdistamista joten pelkkä tukinauha saisi kelvata. Tikkasin siis korsetin nurjalle puolelle 3cm leveän puuvillanauhan.




 Tämän jälkeen ompelin twillistä leikatut luukujat paikoilleen korsetin päällipuolelle ja twill-kaitaleen takareunan molemmin puolin. Sivuun leikkasin luukujan jatkoksi levennyspalan tueksi aiemman korsettini tyyliin, tosin en ole varma onko sillä tässä lyhemmässä korsetissa paljonkaan merkitystä.






Kappalet saumat ja reunat kupruilivat siellä täällä ompelun jälkeen, mutta asettuivat silittämällä hyvin muotoonsa. Kiinnitin vielä plansetin paikoilleen ja viimeistelin etureunat. Reunustin korsetin myös vyötärön tukena käyttämälläni nauhalla, joka oli oli muuten sekin sattumalta juuri oikean sävyinen.




Kuten todettu, puhtaasti funktionaaliset vaatteet ovat ainakin period-kontekstissa vähän tylsiä, joten halusin välttämättä lisätä korsetin yläreunaan pitsin kun sitäkin sattui sopivasti olemaan, sekä tietysti lisää satiininauhaa.


Kuten hyvin varautuessa joskus käy, lämpötilat tippuivat dramaattisesti seuraavaan tapahtumaan mennessä joten olisin hyvin pärjännyt uudessa kevyessä piknikpuvussa myös vanhalla korsetilla. Toisaalta sekä piknikviltillä istuessa että krokettimailan kanssa kumarrellessa löyhemmin nyöritetty, lyhyempi ja joustava korsetti oli erittäin mukava. Kyseisestä puvusta oli myös tullut puolivahingossa aika väljä, joten se ei tiukempaa korsettia kaivannutkaan. Kenties jonkin toisen kerran pääsee vielä testaamaan hengittävyyttä korkeammissa lämpötiloissa.




Ensimmäisellä käyttökerralla ilmeni kuitenkin myös muutama ongelma. Ensinnäkin pehmeämpi kangas ja minimaalinen tuki rinnan kohdalla ei coutil-korsetin tapaan taivuttanut luita tarpeeksi pyöreään muotoon vaan ne jäivät liian suoraksi ja luiden päät törröttävät ikävästi. Käytin myös etukappaleissa melko jäykkää spiraaliluuta vatsan alueen tukemiseksi (sivujen ja takakappaleiden luut ovat joustavammat), mikä varmasti pahensi ongelmaa. Luut voisi periaatteessa vielä vaihtaa, mutta pelkään että vyötäröllä ja alaosassa ne taas joustaisivat liikaa jo ennestään melko lyhyessä korsetissa. Saatan yrittää vielä luiden vaihtoa jos asia jää vaivaamaan, mutta vielä en ole viitsinyt. Rinnan kohta muotoutui heppoisella materiaalilla näinkin hyvin koska laitoin alle olkaimettomat rintaliivit.





Toinen ongelma oli se, että käytössä nyöritys pyrki leviämään vyötäröltä. Olin jossain mielenhäiriössä laittanut myös nyöritykseen reunoihin sivusuuntaan joustavat spiraaliluut, mikä ei tietenkään ollut kovin fiksu idea. Vaihdoin jälkeenpäin luut paksuun nippusiteeseen, joka on miellyttävän taipuisaa mutta ei taivu sivuille. Sain juuri ja juuri tungettua paksummat nippusiteet alkuperäisiin luukujiin, ja toivon että ompeleet kestävät. Olin myös alunperin laittanut korsettiin todella tiiviin ja liukaspintaisen nyörin kyllästyttyäni ajan kanssa kuluviin ja arvaamattomasti katkeileviin puuvillanyöreihin, ja se luisti liiankin hanakasti muotoutuen äkkiä joustavien luiden malliin. Puuvillanyöriin vaihtaminen auttoi paljon.




Näistä ongelmista huolimatta korsetti onnistui kuitenkin mielestäni ihan kohtuullisesti siihen nähden että se oli hieman kokeellinen projekti ja ommeltu tiukalla aikataululla. Sovitin sitä ensimmäisen kerran vasta valmiina, koska jos jotakin olisi ollut pielessä kappaleiden muodossa sen korjaaminen olisi joka tapauksessa ollut rispaantuvalla kankaalla ja olemattomilla saumanvaroilla haastavaa. Mainitun etuluiden ongelman huomasin kunnolla vasta pukiessani päällyspuvun korsetin päälle.




Kuten mainitsin, korsetti toimi oikein hyvin väljähkön raidallisen kesäpukuni kanssa. Tiukemman ja lantiolta kapeamman puvun kanssa se ei välttämättä ole paras mahdollinen, mutta eiköhän sille kuitenkin satunnaista käyttöä tule. Myös kokeellisen materiaalin kestävyys jää nähtäväksi, mutta mikäli korsetti sattuisi osoittautumaan lyhytikäiseksi en lopulta uhrannut siihen kovinkaan paljon aikaa ja vain varsin minimaalisesti rahaa. Luut ja plansetin voi kuitenkin aina kierrättää seuraavaan projektiin.

Ennen kaikkea kesäkorsetti oli hauska ja nopeahko projekti, ja siitä tuli kaiken lisäksi nätti.