Pusero ja hame, 2021
Pukuharrastuksessani pyrin yleensä pysymään muutamassa tietyssä
kaudessa, koska niihin kerran sisään päästyään on helpompi
jatkaa syvempää perehtymistä ja hyödyntää aiempia kaavoja.
Oikein alusvaatteiden tekeminen joka kaudelle on myös työlästä.
Tällä kertaa kuitenkin tein poikkeuksen ja hairahdin johonkin
uuteen.
Edwardiaanisia tapahtumia on alettu Suomessa harrastaa viime
vuosina enemmän. Loppukesällä 2020 järjestettiin päivätapahtuma,
johon innostuin yllättäen osallistumaan lähinnä siksi, että
korona-aikaan tapahtumia ei ollut pitkään aikaan ja olisi mukava
nähdä pitkästä aikaa kavereita. Tuolloin pukeuduin kaapista
löytyneeseen nuoruuteni mustan kauden pitkään hameeseen ja
jostain joskus lahjaksi saamaani pitsikoristeiseen puseroon joka
oli malliltaan kohtuullisen sopiva. Näiden lisäksi tein
pikaversion vyöstä.

Tapahtuma oli mukava ja lieveilmiönä kävi kuten saattoi odottaa:
Ennen vieraammaksi jäänyt kausi alkoikin kiinnostaa ja muiden
upeita asuja ihaillessa heräsi haave omasta. Onnistuin toki pian
tukahduttamaan sen muiden kiireiden alle.
Seuraavana kesänä oli kuitenkin luvassa toinen tapahtuma.
Sivuutin sen alkuun koska edwardiaaninen aika ei varsinaisesti
ole omin kauteni ja tapahtuma järjestettiin kaukana
Punkaharjulla, mutta jossain kohtaa mieheni kanssa totesimme
että voisimme oikeastaan kesälomalla aivan hyvin ajaa pariksi
päiväksi Itä-Suomeen ja käydä samalla katsomassa sukulaisia.

Tässä kohtaa ilmeinen vaihtoehto oli tietysti käyttää
viimekertaisia vaatteita ja askarrella ehkä pikaisesti hattu,
mutta luonnollisesti ajatus kunnollisesta edwardiaanisesta
asusta alkoi houkuttaa. En ole koskaan mieltänyt kautta
varsinaisesti omakseni, mutta kieltämättä hennot valkoiset
pitsiunelmat ovat uskomattoman hurmaavia. Tietenkään
varsinaiseen lingerie-pukuun ei ollut enää aikaresursseja ja se
olisi lisäksi toivottoman epäkäytännöllinen, mutta
pitsikoristeinen pusero yhdistettynä yksinkertaiseen hameeseen
saattaisi olla mahdollisuuksien rajoissa. Onnistuin siis
jotenkin selittämään itselleni, että olisi aivan perusteltua
tehdä klassinen Edwardiaaninen paita + hame -kombo jolla voisi
silloin tällöin halutessaan osallistua kauden päivätapahtumiin.

Ilmeinen haaste olivat tietenkin alusvaatteet. Totesin että
1870-luvun alushameeni olisi riittävän lähellä jos vain
jättäisin takakappaleen kiristysnauhan auki jolloin helma
leviäisi enemmän. Korsetti oli luonnollisesti isompi ongelma.
Edwardiaanisen korsetin luoma siluetti erottuu hyvin selvästi
aiemmista kausista ja on hyvin selkeä elementti kauden muodissa.
Sen tekemiseen, ennen kaikkea malliin perehtymiseen ja sen
kaavoitukseen ja sovitteluun minulla ei kuitenkaan olisi millään
aikaa eikä oikeastaan innostustakaan, koska en halunnut panostaa
niin paljon tähän kauteen. Todella autenttinen ja muodikas
edwardiaaninen korsetti on myös ilmeisesti aika epämukava, ja
vaikka osa ampiaisvyötärön kaaresta saadaankin aikaan
toppauksilla en nykyisin pysty vatsaongelmieni takia aina
käyttämään todella tiukkaa korsettia.
Järkeilin, että kaikki naiset eivät kuitenkaan olisi käyttäneet
supertiukkaa korsettia, ja koska minulla on jo mukavalle
kireydelle nyöritetyllä 1870-luvun korsetilla kohtuullisen
hoikka vyötärö verrattuna lantioon se saisi kelvata.Tyypillisen
pulunrinta-efektin taas saisi aikaan puseron mallilla. Isompi
ongelma oli edwardiaanisen korsetin luoma vartalon asento, mutta
koska se olisi todennäköisesti myös raskas selälle päätin että
se saisi jäädä.
Tässä yhteydessä täytyy toki tunnustaa, että mielikuvani
edwardiaanisen korsetin epämukavuudesta saattaa tietenkin olla
ennakkoluuloinen, ja kauden harrastajilla saattaa olla hyvin
erilainen kokemus. Summa summarum, useista syistä päädyin
puolivillaiseen vanhan korsetin ratkaisuun.
Mallin valinta
Muoti muuttui niin kutsuttuna Edwardiaanisena aikana lähes
vuosittain, joten ensin piti tietysti päättää mihin asuni
tarkemmin kohdistaisin. 1900-luvun alkuvuosien liioiteltu
pulunrinta-profiili yhdistettynä alhaalta levenevään pussihihaan
näytti mielestäni aika raskaalta ja etenkin epäilin sopisiko se
omalle vartalolleni joka on yläosasta hennompi kuin lantiosta.
1910-luvun vaihteen puvut ovat todella viehättäviä, mutta niiden
alaosan suoralinjaisuus ei välttämättä toimisi kaarevan lantioni
kanssa yhtään paremmin. Päädyin siis puoliväliin, noin vuosien
1905-1906 tyyliin. Puhvihihat antaisivat yläosalle tarvittavaa
volyymia ja hameen siluetti olisi kurvikas mutta ei liioiteltu.

Pusero
Aloin katsella muotipiirrosten malleja valitsemalleni
ajoitukselle. Törmäsin pian siihen, että useimpien yläosien,
niin jakkujen kuin puseroiden hihat olivat kyynärpäämittaisia.
Tyyli on kieltämättä kaunis, mutta vaatisi ilmeisesti etiketin
mukaan pitkät hansikkaat, joita en halunnut kesähelteellä
käyttää. Sitä paitsi pyrin säästämään
ainoaa pariani kyynärpäämittaisia valkoisia nahkahansikkaita
hienompaan käyttöön. Lopulta löysin Pinterestista oletetusti
vuodelta 1906 olevan muotipiirroksen puserosta jossa oli
hartiapuhvin jatkona pitkät hihat. Malli oli muutenkin kaunis,
ja pitsikaarrokkeen alta alkava rypytys toisi rinnan kohtaan
tarvittavaa pöyheyttä. Pidin myös kaarrokkeen mallista, joka
yhdisti kauniisti kaarevan ja geometrisen muodon. Miinuspuoli
oli se, että kuvasta ei varsinaisesti ilmennyt oliko kyseessä
hieman paksummasta kankaasta tehty pusero, johon hihapuhvin pöyheys viittasi, mutta päätin kuitenkin käyttää
sitä.

Tein kuitenkin malliin muutamia
muutoksia. Pidensin hihan yläosaa kyynärpäähän asti, koska sen
mittaiset hihat näyttivät tavanomaisemmilta ja lisäksi lyhut
puhvi vaatisi melkein tukivuorin pysyäkseen muodossaan, mikä
taas ei läpikuultavassa puserossa toimisi. Puseron perusmallista
tuli siis lähes identtinen aiemman hätävarapuseroni kanssa, ehkä
siksikin että olin kovin ihastunut itse malliin. Lisäsin myös
hihoihin enemmän pitsiupotuksia koska ne olivat mielestäni yksi
tyylin hurmaavimpia elementtejä.

Materiaali
Yksi tähän projektiin hairahtamisen tekijä sekä aina pätevä
perustelu oli kaapista löytyvät materiaalit. Minulla oli
jemmassa parikin vaihtoehtoa kauniita välipitsejä, joita en
ollut raaskinut käyttää alusvaatteisiin mutta olisivat omiaan
hentoon lingerie-puseroon. Valitsin niistä lopulta toisen. Sen
lisäksi minulla oli runsaasti kapeaa reunapitsiä, joka oli
tyyliltään tarpeeksi lähellä valitsemaani välipitsiä ja sopisi
sen täydennykseksi. Siinä oli lisäksi kätevä sisäreuna jonka
alle olisi helppo sijoittaa saumanvarat.
Olin ensin ajatellut käyttää ohutta ja läpikuultavaa
puuvillavoileeta, mutta sitten aloin epäillä olisiko se
sittenkin liian hentoista. Tässä vaiheessa suunnittelin vielä
käyttää toteutuksessa ompelukonetta enemmän kuin lopulta päädyin
käyttämään, ja koin että niin ylellisen seitinohut kangas
ansaitsisi äärimmäisen kapeat, käsin ommellut päärmeet ja
pitsien kiinnityssaumat, mikä olisi haaste sekä ompelussa että
puseron käytössä ja pesemisessä.
Aloin siis penkoa kangasvarastoja vaihtoehtoisen materiaalin
toivossa, ja löysinkin 1700-luvun aluspaidasta yli jäänyttä
ohutta pellavaa. Se oli myös melko ohut mutta olisi
huomattavasti käytännöllisempi sekä erittäin mukava ja
hengittävä päällä.

Kaavoitus
Löysin muutaman yksinkertaisen peruskaavan joiden pohjalta aloin
työstää oman puseroni kaavaa. Kaavojen etureuna oli viistotettu
levenemään ja helma kaarrettu edestä pidemmäksi. Takakappale oli
puolestaan vartalonmyötäisempi. Päätin käyttää pohjana
1870-luvun peruskaavaa väljennettynä selän ja vyötärön kohdan
osalta jättäen muotosaumat pois. Keskietureunan jätin suoraksi,
koska poimuttaisin etukappaleen kaarrokkeen alareunaan
ylimääräinen väljyys hoituisi sillä.
Päätin, että kaarrokkeessa olisi yksinkertaisinta käyttää
pohjana modernia puseron kaavaani, koska siinä olisi valmiiksi
olan viistotus ja pääntien muoto kohdallaan. Koska
mallikuvassani pusero oli kuvattu vain edestä, jouduin arvaamaan
kaarrokkeen mallin takana. Päädyin muista kauden kuvista
poimittuun hieman kaarevaan muotoon.

Ylähihan pohjana oli moderni, väljä matalapyörioinen hiha.
Kaarrokkeen pituudelle lisäsin poimuvaraa kaksi kertaa pituuden
verran. Alareuna on muotoiltu jättämään enemmän pituutta hihan
taakse.
Alahihan piirsin mittailemalla summittaisesti tarvittavaa
pituutta ja väljyyttä. Hihan tarkemman pituuden ja väljyyden
sekä kyynärpääsauman muotoilun molemmissa kappaleissa hioin
vielä lopulliseen muotoon pikaisessa sovituksessa. Sovituksessa
testasin ja merkitsin myös vyötärön rypytysnauhan linjan
etukappaleella.

Ompelu
Valitsemaani pellavaa ei ollut jäljellä kovin paljon, mutta
riittävästi kappaleita pyörittelemällä sain kaikki mahtumaan.
Hihojen alaosan olisi tietysti voinut hätätapauksessa koota
pienemmistä suikaleista, mutta pitsiupotusten tekeminen ehjään
kankaaseen olisi helpompaa. Jouduin tinkimään hieman
etukappaleen väljyydestä, jonka olin suunnitellut poimutuksen
kohdalta kaksinkertaiseksi, mutta hieman kapeampi osoittautui
lopulta juuri sopivaksi.
Aloitin ompelun kaarrokkeen laskostuksesta.
Hyvin kapeat laskokset olisivat sopineet malliin kauniisti,
mutta päädyin kuitenkin tekemään niistä 0,5cm leveät vaikka ne
näyttävätkin hieman raskailta. Laskosten kohdistus symmetrisesti
sekä olkasaumassa täsmäten olisi kuitenkin helpompi laskea ja
merkitä kätevillä tasaluvuilla.


Piirsin kaarrokkeen osille omat kaavat laskosvaroineen ja
merkitsin ne reiluksi jätetylle kangaskaitaleelle. Ommeltuani
laskokset tarkistin vielä että kappaleiden koko oli pysynyt
oikeana ja tarkistin reunojen muodon.

Pitsien yhdistäminen ja pitsiosion muotoilu olivat kiinnostava
osuus, jossa pääsin opettelemaan uutta. Suorien osuuksien
yhdistäminen kapealla siksakilla kauluksessa ja kaarrokkeen
kulmikkaassa keskiosassa oli kohtuullisen helppoa. Kaarevissa
kohdissa ompelin ensin reunoihin poimulangat joiden avulla oli
helpompi muotoilla etenkin leveämpi pitsi oikeaan muotoon.
Sitten neulasin paperille piirretyn kaavan päälle ohuen
harsomaisen kankaan, johon neulasin pitsit kaavan mukaan. Leveys
ei ihan täsmännyt, mutta siitä ei ollut merkittävää haittaa.

Seuraavaksi irrotin neulat varovasti paperista ja ompelin
pitsien liitossaumat ensin suoralla ompeleella. Sen jälkeen
leikkasin kapeasti tukikankaan irti aivan ommelten vierestä,
jolloin kangas irtosi helposti ompeleen vierestä. Asettelin
kaavan päällä kulmat paikoilleen ja ompelin ne ensin suoralla
tikillä. Sitten kavensin saumanvarat minimaaliseksi ja vahvistin
saumat parilla kerroksella kapeaa siksakkia.

Olin tehnyt kaarrokkeen yläosat tarkoituksella pidemmiksi jotta
saatoin helpommin asetella pitsiosiot paikoilleen ja yläreunan
ompelun jälkeen leikata ylimääräisen kankaan pois. Liitossauman
huolittelussa käytin mahdollisesti epäautenttista niksiä peittää
saumanvarat nurjalla puolella kapealla puuvillanauhalla. Tämä
oli erityisen kätevää etukappaleen kulmissa ja poimutetussa
alareunassa.

Ompelin pari ensimmäistä puuvillanauhaa kiinni koneella, mutta
koska ne helposti lipesivät vähän reunasta ja näkyivät ikävästi
pitsin läpi jouduin muutaman kerran purkamaan, ja päätin lopulta
ommella ne käsin.
Poimutuksen ompelin myös kiinni käsin, koska
käsin kiinnitetyt poimutukset ovat kauniita ja kyseessä oli
näkyvä yksityiskohta.


Projektin varsinainen haaste oli aikataulu. Olin jättänyt
aloittamisen liian myöhään, ja vaikka kesälomalla olisi sinänsä
aikaa ommella olisin ennen tapahtumaa enimmäkseen reissussa
jolloin ompelukonetta ei olisi saatavilla. Kiirehdin siis
ompelemaan kaarrokkeen ja viimeistelemään takareunat ennen
lomalle lähtöä. Takareunoissa kaarroke vaati melkoista kikkailua
erillisten napituslistakaitaleiden kanssa. Koska minulla ei
olisi aikaa tehdä kunnollisia napinläpiä käsin eikä varastossa
tarpeeksi pieniä ja ohuita nappeja päädyin piilonapitukseen.

Toinen koneella ommeltava kohta oli hihojen pitsiupotukset. Olin
alunperin suunnitellut päärmätä ne koneella, mutta projektin
myötä kunnianhimo kasvoi ja halusin sittenkin käsin
viimeistellyt saumat. Sitä paitsi niitä voisi pistellä lomalla.
Pitsit piti kuitenkin ensin kiinnittää kankaaseen
koneompeleella.


Olin onneksi jättänyt kappaleiden ulkopuolelle ylimääräistä
kangasta koska pitsien kiinnitykset syöttyivät ja vetivät
kangasta vinoon yllättävän paljon. Onneksi pellava muotoutui
silittäessä hyvin, mutta reunat olivat yhä kierot. Tasasin ne
ompelun ja silityksen jälkeen kaavan muotoon hieman reilulla
saumanvaralla.


Viimeistelin saumat leikkaamalla auki aika yhden pitsiraidan
kerrallaan jonka jälkeen kavensin saumanvarat ja kiinnitin
saumanvaran taitteen käsin. Tässä riitti sopivasti näpertelyä
ensimmäiseksi lomaviikoksi. Ompelin myös kyynärpään poimutetun
sauman käsin ja viimeistelin nurjalta puuvillanauhalla.

Äkkiä reissujen välillä kotona käydessä ompelin pyykinpesun
ohessa hihojen saumat sekä hihat kiinni olkapään poimutettua
kohtaa lukuunottamatta, sillä halusin kiinnittää senkin käsin.
Samoin ompelin sivusaumat, vyötärön nyörikujan ja päärmäsin
helman, tällä kertaa koneella koska se ei näkyisi käytössä.
Kiinnitin myös kauluksen.
Seuraavaksi auton keula osoitti jo kohti itäsuomea. Matkalla
ehti jo jonkin verran huiskia neulaa ja pari ensimmäistä päivää
perillä kului sukuloidessa jolloin ehti ommella vielä lisää.

Ryhtyessäni ompelemaan olkasauman vielä auki jäänyttä pätkää
pelkäsin kaarrokkeen olan venähtävän ommellessa, joten harsin
siihen suikaleen kankaan reunaa jonka hulpio tukisi olkasaumaa
hieman. Ommeltuani poimutuksen kiinni kavensin saumanvarat ja
tukikaitaleen ja ompelin niiden päälle tutun puuvillanauhan.

Viimeistelin kauluksen sauman ja yläreunan puuvillanauhalla,
päärmäsin takareunat ja ompelin kiinnitysnepparit. Lopuksi
viimeistelin vielä hihojen saumat. Pusero valmistui lopulta
kaksi päivää ennen tapahtumaa.

Minua mietitytti hieman mitä puseron alle pitäisi oikeastaan
pukea. Se ei lopulta ollut kovinkaan läpinäkyvä, mutta
pitsikaarrokkeen kohdalta aluskerrokset tietenkin kuultaisivat
läpi. Ajattelin että 1870-luvun korsetinpäällyspaitani olisi
liian raskas. Päädyin lopulta käyttämään olkaimellista
kombineesia korsetin päällä ja pukemaan korsetin alle modernin
kapeaolkaimisen topin. Tuo periaatteessa piiloon jäävä
antiikkikombineesi on muuten ainoa asun oikeasti aikakaudelta
oleva osa, jota olen tähän asti käyttänyt anakronistisesti
1870-80 luvun pukujeni kanssa hienompana vaihtoehtona
tekemälleni arkisemmalle kombineesille.
Hame
Hameen ompelu oli onneksi kevyempi projekti. Olin tarkoituksella
valinnut yksinkertaisen mallin ilman koristelua. Hameen oli
tarkoitus olla ulkokäyttöön suunniteltu ja kohtuullisen
käytännöllinen, mutta lopulta en voinut vastustaa kiusausta
tehdä siihen pieni laahus.
Hameeseen minulla ei ollut valmiina mitään sopivaa kangasta.
Ajattelin ensin jotakin vaaleahkoa harmaan tai siniharmaan sävyä
jotka sopisivat puseron pehmeään ja vaalean estetiikkaan, mutta
vastaan sattuikin edullinen tummanvihreä
villa-polyesterisekoite. Se oli juuri sopivan paksuinen ja
helppohoitoinen, ja tummempi väri olisi laahuksellisessa
hameessa kieltämättä käytännöllinen.

Hameen toteutuksen osalta konsultoin paljon Mariaa
(@sew_through_time) koska oma tietämykseni kauden hameiden
rakenteista on varsin hatara. Olin ensin kuvitellut että hame
pitäisi vuorittaa, mutta Maria suositteli sen sijaan hameen
mallista irtonaista alushametta, mikä olisi kieltämättä ompelun
kannalta huomattavasti helpompi vaihtoehto. Lisäsin kuitenkin
helmaan suojakaitaleen koska etenkin laahus saattaisi kulua ja
likaantua käytössä.
Maria lainasi minulle myös hameen kaavan. Se oli leikattu
kellona vain yhdellä saumalla, muitta leikkuusuunnitelmaa
miettiessäni totesin että olisi kätevämpi tehdä useammalla
saumalla, joihin saisi myös kätevästi vyötärön muotoilun.

Kokeilin ensin tehdä kaudella
käytettyä lantion toppausta, mutta en kuitenkaan pitänyt sen
luomasta linjasta enkä jaksanut kokeilla enempää vaihtoehtoja
joten päätin että olemassaolevat kurvini saisivat riittää. Hame
oli myös helppo leikata muokkaamalla vain kappaleiden yläreunat
1870-luvun hameen kaavojeni mukaan, koska kuitenkin käyttäisin
samaa korsettia.
Ompelin ensin alushameen mustasta lakanapuuvillasta. Sillä pääsi
myös kätevästi testaamaan kaavaa. Sen jälkeen ompelin
varsinaisen hameen, joka oli todella yksinkertainen: Suorat
saumat, saumanvarat saumurilla, takahalkio ja kapea
vyötärönauha. Tasasin sovituksessa helman ja harsin
suojakaitaleen paikalleen. Edelleen Marian ohjeiden mukaan
viimeistelin helman tukinauhalla. Kaudella tähän käytettiin
ilmeisesti usein samettia, mutta valitsin sen sijaan huovutetun
villakankaan jota oli valmiina.

Ompelin hametta paidan lomassa tiukalla aikataululla, ja
siinäkin jätin kaiken käsin viimeistelyn lomareissulle. Helmassa
ompelin käsin kiinni aiemmin harsitun suojakaitaleen yläreunan
ja helman tukinauhan yläreunan. Takahalkion kiinnitykseksi
ompelin alkuun hakaset, mutta ne eivät kuitenkaan tahtoneet
pysyä kiinni joten jouduin lopulta vaihtamaan ne paria ylintä
lukuunottamatta neppareihin.
Alushameelle kävi lopulta hieman surullisesti.
Loppusovittaessani valmista hametta sen kanssa totesin että hame
laskeutui lopulta paremmin ilman sitä. En ollut toki aivan varma
miten hameen kyseisenä vuonna aivan tarkasti pitäisi laskeutua,
mutta jotenkin pelkän yhden alushameen ja päällyshameen tuoma
linja miellytti minua enemmän. Lisäksi helteinen sää rohkaisi
jättämään pois kaikki mahdolliset ylimääräiset vaatekerrokset.
Toisaalta hametta voi mahdollisesti hyödyntää jatkossa johonkin.

Asusteet
Olin alunperin ajatellut että voisin käyttää aiemmin tekemääni
vyötä, mutta en enää löytänyt sitä mistään. Aloin siis tehdä
uutta ja päätin saman tien tehdä siitä leveämmän. Sovittaessani
sitä puolivalmiina se näytti kuitenkin jotenkin liian raskaalta,
joten kun vanha vyö yllättäen ilmestyi jostain esiin päätin että
se olisi kuitenkin parempi vaihtoehto. Lyhensin sitä vain vähän
sopimaan korsetin kanssa.
Hatun kehityskaari oli luku sinänsä, ja siitä löytyy enemmän täältä.
Loppuarvio
Asusta tuli mielestäni uuden kauden esikoiseksi ihan pätevä,
tosin voi hyvinkin olla että mikäli jatkossa perehtyisin kauteen
paremmin huomaisin todennäköisesti siinä paljon puutteita.
Nytkään en ole ihan varma, tuliko puseron etukappaleelle
sittenkin liikaa leveyttä, koska se on kieltämättä aika
voimakkaasti pussittava.
Toteutukseen olen kuitenkin tyytyväinen. Puseron käsin
viimeistelyssä oli paljon työtä ja se syrjäytti muut aiemmin
lomalle suunnittelemani käsityöprojektit, mutta lopputulos on
viehättävä. Varsinaisen Lingerie Blouse- tyylin saavuttamiseksi
materiaali saisi toki olla huomattavsti läpikuultavampi kuin
pellava johon päädyin, mutta toisaalta taitotasooni nähden se
oli hyvä valinta eikä mielestäni näytä sinänsä väärältä
tämäntyyppiseen vaatteeseen. Hame on myös yksinkertaisuudessaan
linjakas ja kaunis. Jäin vielä hieman haikailemaan kesäisen
vaaleaa hametta, mutta nyt kun hyvä kaava on olemassa voin
halutessani tehdä sen vielä joskus.

Oikean mallisen korsetin puute kieltämättä näkyy hieman.
1870-luvun korsettini tuoma ryhti on hyvin suora, joten kauden
etukenon poseerauksen jäljittely oli yllättävän hankalaa. Mikäli
kuitenkin hurahdan joskus kauteen perusteellisemmin ja saan
aikaiseksi tehdä oikean korsetin väljä paita sopii senkin kanssa
ja hameen vyötärön pystyy todennäköisesti muokkaamaan siihen
sopivaksi. Hameen kangasta on myös vielä paljon jäljellä, ja
olen hieman haaveillut tehdä joskus asun täydennykseksi
jonkinlaisen jakun. Todennäköisesti tämän aika ei kuitenkaan
tule vielä pitkiin aikoihin, koska minulla on niin paljon
suunnitelmia vakiokausilleni. Nykyinen kokonaisuus on kuitenkin
aivan riittävän hyvä satunnaisiin tapahtumiin.