Pusero ja hame, 2021

Pukuharrastuksessani pyrin yleensä pysymään muutamassa tietyssä kaudessa, koska niihin kerran sisään päästyään on helpompi jatkaa syvempää perehtymistä ja hyödyntää aiempia kaavoja. Oikein alusvaatteiden tekeminen joka kaudelle on myös työlästä. Tällä kertaa kuitenkin tein poikkeuksen ja hairahdin johonkin uuteen.

Edwardiaanisia tapahtumia on alettu Suomessa harrastaa viime vuosina enemmän. Loppukesällä 2020 järjestettiin päivätapahtuma, johon innostuin yllättäen osallistumaan lähinnä siksi, että korona-aikaan tapahtumia ei ollut pitkään aikaan ja olisi mukava nähdä pitkästä aikaa kavereita. Tuolloin pukeuduin kaapista löytyneeseen nuoruuteni mustan kauden pitkään hameeseen ja jostain joskus lahjaksi saamaani pitsikoristeiseen puseroon joka oli malliltaan kohtuullisen sopiva. Näiden lisäksi tein pikaversion vyöstä.




Tapahtuma oli mukava ja lieveilmiönä kävi kuten saattoi odottaa: Ennen vieraammaksi jäänyt kausi alkoikin kiinnostaa ja muiden upeita asuja ihaillessa heräsi haave omasta. Onnistuin toki pian tukahduttamaan sen muiden kiireiden alle.

Seuraavana kesänä oli kuitenkin luvassa toinen tapahtuma. Sivuutin sen alkuun koska edwardiaaninen aika ei varsinaisesti ole omin kauteni ja tapahtuma järjestettiin kaukana Punkaharjulla, mutta jossain kohtaa mieheni kanssa totesimme että voisimme oikeastaan kesälomalla aivan hyvin ajaa pariksi päiväksi Itä-Suomeen ja käydä samalla katsomassa sukulaisia.




Tässä kohtaa ilmeinen vaihtoehto oli tietysti käyttää viimekertaisia vaatteita ja askarrella ehkä pikaisesti hattu, mutta luonnollisesti ajatus kunnollisesta edwardiaanisesta asusta alkoi houkuttaa. En ole koskaan mieltänyt kautta varsinaisesti omakseni, mutta kieltämättä hennot valkoiset pitsiunelmat ovat uskomattoman hurmaavia. Tietenkään varsinaiseen lingerie-pukuun ei ollut enää aikaresursseja ja se olisi lisäksi toivottoman epäkäytännöllinen, mutta pitsikoristeinen pusero yhdistettynä yksinkertaiseen hameeseen saattaisi olla mahdollisuuksien rajoissa. Onnistuin siis jotenkin selittämään itselleni, että olisi aivan perusteltua tehdä klassinen Edwardiaaninen paita + hame -kombo jolla voisi silloin tällöin halutessaan osallistua kauden päivätapahtumiin.




Ilmeinen haaste olivat tietenkin alusvaatteet. Totesin että 1870-luvun alushameeni olisi riittävän lähellä jos vain jättäisin takakappaleen kiristysnauhan auki jolloin helma leviäisi enemmän. Korsetti oli luonnollisesti isompi ongelma. Edwardiaanisen korsetin luoma siluetti erottuu hyvin selvästi aiemmista kausista ja on hyvin selkeä elementti kauden muodissa. Sen tekemiseen, ennen kaikkea malliin perehtymiseen ja sen kaavoitukseen ja sovitteluun minulla ei kuitenkaan olisi millään aikaa eikä oikeastaan innostustakaan, koska en halunnut panostaa niin paljon tähän kauteen. Todella autenttinen ja muodikas edwardiaaninen korsetti on myös ilmeisesti aika epämukava, ja vaikka osa ampiaisvyötärön kaaresta saadaankin aikaan toppauksilla en nykyisin pysty vatsaongelmieni takia aina käyttämään todella tiukkaa korsettia.

Järkeilin, että kaikki naiset eivät kuitenkaan olisi käyttäneet supertiukkaa korsettia, ja koska minulla on jo mukavalle kireydelle nyöritetyllä 1870-luvun korsetilla kohtuullisen hoikka vyötärö verrattuna lantioon se saisi kelvata.Tyypillisen pulunrinta-efektin taas saisi aikaan puseron mallilla. Isompi ongelma oli edwardiaanisen korsetin luoma vartalon asento, mutta koska se olisi todennäköisesti myös raskas selälle päätin että se saisi jäädä.

Tässä yhteydessä täytyy toki tunnustaa, että mielikuvani edwardiaanisen korsetin epämukavuudesta saattaa tietenkin olla ennakkoluuloinen, ja kauden harrastajilla saattaa olla hyvin erilainen kokemus. Summa summarum, useista syistä päädyin puolivillaiseen vanhan korsetin ratkaisuun.





Muoti muuttui niin kutsuttuna Edwardiaanisena aikana lähes vuosittain, joten ensin piti tietysti päättää mihin asuni tarkemmin kohdistaisin. 1900-luvun alkuvuosien liioiteltu pulunrinta-profiili yhdistettynä alhaalta levenevään pussihihaan näytti mielestäni aika raskaalta ja etenkin epäilin sopisiko se omalle vartalolleni joka on yläosasta hennompi kuin lantiosta. 1910-luvun vaihteen puvut ovat todella viehättäviä, mutta niiden alaosan suoralinjaisuus ei välttämättä toimisi kaarevan lantioni kanssa yhtään paremmin. Päädyin siis puoliväliin, noin vuosien 1905-1906 tyyliin. Puhvihihat antaisivat yläosalle tarvittavaa volyymia ja hameen siluetti olisi kurvikas mutta ei liioiteltu.






Aloin katsella muotipiirrosten malleja valitsemalleni ajoitukselle. Törmäsin pian siihen, että useimpien yläosien, niin jakkujen kuin puseroiden hihat olivat kyynärpäämittaisia. Tyyli on kieltämättä kaunis, mutta vaatisi ilmeisesti etiketin mukaan pitkät hansikkaat, joita en halunnut kesähelteellä käyttää. Sitä paitsi pyrin säästämään ainoaa pariani kyynärpäämittaisia valkoisia nahkahansikkaita hienompaan käyttöön. Lopulta löysin Pinterestista oletetusti vuodelta 1906 olevan muotipiirroksen puserosta jossa oli hartiapuhvin jatkona pitkät hihat. Malli oli muutenkin kaunis, ja pitsikaarrokkeen alta alkava rypytys toisi rinnan kohtaan tarvittavaa pöyheyttä. Pidin myös kaarrokkeen mallista, joka yhdisti kauniisti kaarevan ja geometrisen muodon. Miinuspuoli oli se, että kuvasta ei varsinaisesti ilmennyt oliko kyseessä hieman paksummasta kankaasta tehty pusero, johon hihapuhvin pöyheys viittasi, mutta päätin kuitenkin käyttää sitä.




 Tein kuitenkin malliin muutamia muutoksia. Pidensin hihan yläosaa kyynärpäähän asti, koska sen mittaiset hihat näyttivät tavanomaisemmilta ja lisäksi lyhut puhvi vaatisi melkein tukivuorin pysyäkseen muodossaan, mikä taas ei läpikuultavassa puserossa toimisi. Puseron perusmallista tuli siis lähes identtinen aiemman hätävarapuseroni kanssa, ehkä siksikin että olin kovin ihastunut itse malliin. Lisäsin myös hihoihin enemmän pitsiupotuksia koska ne olivat mielestäni yksi tyylin hurmaavimpia elementtejä.







Yksi tähän projektiin hairahtamisen tekijä sekä aina pätevä perustelu oli kaapista löytyvät materiaalit. Minulla oli jemmassa parikin vaihtoehtoa kauniita välipitsejä, joita en ollut raaskinut käyttää alusvaatteisiin mutta olisivat omiaan hentoon lingerie-puseroon. Valitsin niistä lopulta toisen. Sen lisäksi minulla oli runsaasti kapeaa reunapitsiä, joka oli tyyliltään tarpeeksi lähellä valitsemaani välipitsiä ja sopisi sen täydennykseksi. Siinä oli lisäksi kätevä sisäreuna jonka alle olisi helppo sijoittaa saumanvarat.

Olin ensin ajatellut käyttää ohutta ja läpikuultavaa puuvillavoileeta, mutta sitten aloin epäillä olisiko se sittenkin liian hentoista. Tässä vaiheessa suunnittelin vielä käyttää toteutuksessa ompelukonetta enemmän kuin lopulta päädyin käyttämään, ja koin että niin ylellisen seitinohut kangas ansaitsisi äärimmäisen kapeat, käsin ommellut päärmeet ja pitsien kiinnityssaumat, mikä olisi haaste sekä ompelussa että puseron käytössä ja pesemisessä.

Aloin siis penkoa kangasvarastoja vaihtoehtoisen materiaalin toivossa, ja löysinkin 1700-luvun aluspaidasta yli jäänyttä ohutta pellavaa. Se oli myös melko ohut mutta olisi huomattavasti käytännöllisempi sekä erittäin mukava ja hengittävä päällä.







Löysin muutaman yksinkertaisen peruskaavan joiden pohjalta aloin työstää oman puseroni kaavaa. Kaavojen etureuna oli viistotettu levenemään ja helma kaarrettu edestä pidemmäksi. Takakappale oli puolestaan vartalonmyötäisempi. Päätin käyttää pohjana 1870-luvun peruskaavaa väljennettynä selän ja vyötärön kohdan osalta jättäen muotosaumat pois. Keskietureunan jätin suoraksi, koska poimuttaisin etukappaleen kaarrokkeen alareunaan ylimääräinen väljyys hoituisi sillä.
 
Päätin, että kaarrokkeessa olisi yksinkertaisinta käyttää pohjana modernia puseron kaavaani, koska siinä olisi valmiiksi olan viistotus ja pääntien muoto kohdallaan. Koska mallikuvassani pusero oli kuvattu vain edestä, jouduin arvaamaan kaarrokkeen mallin takana. Päädyin muista kauden kuvista poimittuun hieman kaarevaan muotoon.




Ylähihan pohjana oli moderni, väljä matalapyörioinen hiha. Kaarrokkeen pituudelle lisäsin poimuvaraa kaksi kertaa pituuden verran. Alareuna on muotoiltu jättämään enemmän pituutta hihan taakse.

Alahihan piirsin mittailemalla summittaisesti tarvittavaa pituutta ja väljyyttä. Hihan tarkemman pituuden ja väljyyden sekä kyynärpääsauman muotoilun molemmissa kappaleissa hioin vielä lopulliseen muotoon pikaisessa sovituksessa. Sovituksessa testasin ja merkitsin myös vyötärön rypytysnauhan linjan etukappaleella.







Valitsemaani pellavaa ei ollut jäljellä kovin paljon, mutta riittävästi kappaleita pyörittelemällä sain kaikki mahtumaan. Hihojen alaosan olisi tietysti voinut hätätapauksessa koota pienemmistä suikaleista, mutta pitsiupotusten tekeminen ehjään kankaaseen olisi helpompaa. Jouduin tinkimään hieman etukappaleen väljyydestä, jonka olin suunnitellut poimutuksen kohdalta kaksinkertaiseksi, mutta hieman kapeampi osoittautui lopulta juuri sopivaksi.




Aloitin ompelun kaarrokkeen laskostuksesta. Hyvin kapeat laskokset olisivat sopineet malliin kauniisti, mutta päädyin kuitenkin tekemään niistä 0,5cm leveät vaikka ne näyttävätkin hieman raskailta. Laskosten kohdistus symmetrisesti sekä olkasaumassa täsmäten olisi kuitenkin helpompi laskea ja merkitä kätevillä tasaluvuilla.





Piirsin kaarrokkeen osille omat kaavat laskosvaroineen ja merkitsin ne reiluksi jätetylle kangaskaitaleelle. Ommeltuani laskokset tarkistin vielä että kappaleiden koko oli pysynyt oikeana ja tarkistin reunojen muodon.




Pitsien yhdistäminen ja pitsiosion muotoilu olivat kiinnostava osuus, jossa pääsin opettelemaan uutta. Suorien osuuksien yhdistäminen kapealla siksakilla kauluksessa ja kaarrokkeen kulmikkaassa keskiosassa oli kohtuullisen helppoa. Kaarevissa kohdissa ompelin ensin reunoihin poimulangat joiden avulla oli helpompi muotoilla etenkin leveämpi pitsi oikeaan muotoon. Sitten neulasin paperille piirretyn kaavan päälle ohuen harsomaisen kankaan, johon neulasin pitsit kaavan mukaan. Leveys ei ihan täsmännyt, mutta siitä ei ollut merkittävää haittaa.




Seuraavaksi irrotin neulat varovasti paperista ja ompelin pitsien liitossaumat ensin suoralla ompeleella. Sen jälkeen leikkasin kapeasti tukikankaan irti aivan ommelten vierestä, jolloin kangas irtosi helposti ompeleen vierestä. Asettelin kaavan päällä kulmat paikoilleen ja ompelin ne ensin suoralla tikillä. Sitten kavensin saumanvarat minimaaliseksi ja vahvistin saumat parilla kerroksella kapeaa siksakkia.




Olin tehnyt kaarrokkeen yläosat tarkoituksella pidemmiksi jotta saatoin helpommin asetella pitsiosiot paikoilleen ja yläreunan ompelun jälkeen leikata ylimääräisen kankaan pois. Liitossauman huolittelussa käytin mahdollisesti epäautenttista niksiä peittää saumanvarat nurjalla puolella kapealla puuvillanauhalla. Tämä oli erityisen kätevää etukappaleen kulmissa ja poimutetussa alareunassa.






Ompelin pari ensimmäistä puuvillanauhaa kiinni koneella, mutta koska ne helposti lipesivät vähän reunasta ja näkyivät ikävästi pitsin läpi jouduin muutaman kerran purkamaan, ja päätin lopulta ommella ne käsin.

Poimutuksen ompelin myös kiinni käsin, koska käsin kiinnitetyt poimutukset ovat kauniita ja kyseessä oli näkyvä yksityiskohta.






Projektin varsinainen haaste oli aikataulu. Olin jättänyt aloittamisen liian myöhään, ja vaikka kesälomalla olisi sinänsä aikaa ommella olisin ennen tapahtumaa enimmäkseen reissussa jolloin ompelukonetta ei olisi saatavilla. Kiirehdin siis ompelemaan kaarrokkeen ja viimeistelemään takareunat ennen lomalle lähtöä. Takareunoissa kaarroke vaati melkoista kikkailua erillisten napituslistakaitaleiden kanssa. Koska minulla ei olisi aikaa tehdä kunnollisia napinläpiä käsin eikä varastossa tarpeeksi pieniä ja ohuita nappeja päädyin piilonapitukseen.




Toinen koneella ommeltava kohta oli hihojen pitsiupotukset. Olin alunperin suunnitellut päärmätä ne koneella, mutta projektin myötä kunnianhimo kasvoi ja halusin sittenkin käsin viimeistellyt saumat. Sitä paitsi niitä voisi pistellä lomalla. Pitsit piti kuitenkin ensin kiinnittää kankaaseen koneompeleella.






Olin onneksi jättänyt kappaleiden ulkopuolelle ylimääräistä kangasta koska pitsien kiinnitykset syöttyivät ja vetivät kangasta vinoon yllättävän paljon. Onneksi pellava muotoutui silittäessä hyvin, mutta reunat olivat yhä kierot. Tasasin ne ompelun ja silityksen jälkeen kaavan muotoon hieman reilulla saumanvaralla.





Viimeistelin saumat leikkaamalla auki aika yhden pitsiraidan kerrallaan jonka jälkeen kavensin saumanvarat ja kiinnitin saumanvaran taitteen käsin. Tässä riitti sopivasti näpertelyä ensimmäiseksi lomaviikoksi. Ompelin myös kyynärpään poimutetun sauman käsin ja viimeistelin nurjalta puuvillanauhalla.



Äkkiä reissujen välillä kotona käydessä ompelin pyykinpesun ohessa hihojen saumat sekä hihat kiinni olkapään poimutettua kohtaa lukuunottamatta, sillä halusin kiinnittää senkin käsin. Samoin ompelin sivusaumat, vyötärön nyörikujan ja päärmäsin helman, tällä kertaa koneella koska se ei näkyisi käytössä. Kiinnitin myös kauluksen.

Seuraavaksi auton keula osoitti jo kohti itäsuomea. Matkalla ehti jo jonkin verran huiskia neulaa ja pari ensimmäistä päivää perillä kului sukuloidessa jolloin ehti ommella vielä lisää.




Ryhtyessäni ompelemaan olkasauman vielä auki jäänyttä pätkää pelkäsin kaarrokkeen olan venähtävän ommellessa, joten harsin siihen suikaleen kankaan reunaa jonka hulpio tukisi olkasaumaa hieman. Ommeltuani poimutuksen kiinni kavensin saumanvarat ja tukikaitaleen ja ompelin niiden päälle tutun puuvillanauhan.




Viimeistelin kauluksen sauman ja yläreunan puuvillanauhalla, päärmäsin takareunat ja ompelin kiinnitysnepparit. Lopuksi viimeistelin vielä hihojen saumat. Pusero valmistui lopulta kaksi päivää ennen tapahtumaa.




Minua mietitytti hieman mitä puseron alle pitäisi oikeastaan pukea. Se ei lopulta ollut kovinkaan läpinäkyvä, mutta pitsikaarrokkeen kohdalta aluskerrokset tietenkin kuultaisivat läpi. Ajattelin että 1870-luvun korsetinpäällyspaitani olisi liian raskas. Päädyin lopulta käyttämään olkaimellista kombineesia korsetin päällä ja pukemaan korsetin alle modernin kapeaolkaimisen topin. Tuo periaatteessa piiloon jäävä antiikkikombineesi on muuten ainoa asun oikeasti aikakaudelta oleva osa, jota olen tähän asti käyttänyt anakronistisesti 1870-80 luvun pukujeni kanssa hienompana vaihtoehtona tekemälleni arkisemmalle kombineesille.






Hameen ompelu oli onneksi kevyempi projekti. Olin tarkoituksella valinnut yksinkertaisen mallin ilman koristelua. Hameen oli tarkoitus olla ulkokäyttöön suunniteltu ja kohtuullisen käytännöllinen, mutta lopulta en voinut vastustaa kiusausta tehdä siihen pieni laahus.

Hameeseen minulla ei ollut valmiina mitään sopivaa kangasta. Ajattelin ensin jotakin vaaleahkoa harmaan tai siniharmaan sävyä jotka sopisivat puseron pehmeään ja vaalean estetiikkaan, mutta vastaan sattuikin edullinen tummanvihreä villa-polyesterisekoite. Se oli juuri sopivan paksuinen ja helppohoitoinen, ja tummempi väri olisi laahuksellisessa hameessa kieltämättä käytännöllinen.




Hameen toteutuksen osalta konsultoin paljon Mariaa (@sew_through_time) koska oma tietämykseni kauden hameiden rakenteista on varsin hatara. Olin ensin kuvitellut että hame pitäisi vuorittaa, mutta Maria suositteli sen sijaan hameen mallista irtonaista alushametta, mikä olisi kieltämättä ompelun kannalta huomattavasti helpompi vaihtoehto. Lisäsin kuitenkin helmaan suojakaitaleen koska etenkin laahus saattaisi kulua ja likaantua käytössä.

Maria lainasi minulle myös hameen kaavan. Se oli leikattu kellona vain yhdellä saumalla, muitta leikkuusuunnitelmaa miettiessäni totesin että olisi kätevämpi tehdä useammalla saumalla, joihin saisi myös kätevästi vyötärön muotoilun.




Kokeilin ensin tehdä kaudella käytettyä lantion toppausta, mutta en kuitenkaan pitänyt sen luomasta linjasta enkä jaksanut kokeilla enempää vaihtoehtoja joten päätin että olemassaolevat kurvini saisivat riittää. Hame oli myös helppo leikata muokkaamalla vain kappaleiden yläreunat 1870-luvun hameen kaavojeni mukaan, koska kuitenkin käyttäisin samaa korsettia.

Ompelin ensin alushameen mustasta lakanapuuvillasta. Sillä pääsi myös kätevästi testaamaan kaavaa. Sen jälkeen ompelin varsinaisen hameen, joka oli todella yksinkertainen: Suorat saumat, saumanvarat saumurilla, takahalkio ja kapea vyötärönauha. Tasasin sovituksessa helman ja harsin suojakaitaleen paikalleen. Edelleen Marian ohjeiden mukaan viimeistelin helman tukinauhalla. Kaudella tähän käytettiin ilmeisesti usein samettia, mutta valitsin sen sijaan huovutetun villakankaan jota oli valmiina.




Ompelin hametta paidan lomassa tiukalla aikataululla, ja siinäkin jätin kaiken käsin viimeistelyn lomareissulle. Helmassa ompelin käsin kiinni aiemmin harsitun suojakaitaleen yläreunan ja helman tukinauhan yläreunan. Takahalkion kiinnitykseksi ompelin alkuun hakaset, mutta ne eivät kuitenkaan tahtoneet pysyä kiinni joten jouduin lopulta vaihtamaan ne paria ylintä lukuunottamatta neppareihin.

Alushameelle kävi lopulta hieman surullisesti. Loppusovittaessani valmista hametta sen kanssa totesin että hame laskeutui lopulta paremmin ilman sitä. En ollut toki aivan varma miten hameen kyseisenä vuonna aivan tarkasti pitäisi laskeutua, mutta jotenkin pelkän yhden alushameen ja päällyshameen tuoma linja miellytti minua enemmän. Lisäksi helteinen sää rohkaisi jättämään pois kaikki mahdolliset ylimääräiset vaatekerrokset. Toisaalta hametta voi mahdollisesti hyödyntää jatkossa johonkin.







Olin alunperin ajatellut että voisin käyttää aiemmin tekemääni vyötä, mutta en enää löytänyt sitä mistään. Aloin siis tehdä uutta ja päätin saman tien tehdä siitä leveämmän. Sovittaessani sitä puolivalmiina se näytti kuitenkin jotenkin liian raskaalta, joten kun vanha vyö yllättäen ilmestyi jostain esiin päätin että se olisi kuitenkin parempi vaihtoehto. Lyhensin sitä vain vähän sopimaan korsetin kanssa.

Hatun kehityskaari oli luku sinänsä, ja siitä löytyy enemmän täältä.






Asusta tuli mielestäni uuden kauden esikoiseksi ihan pätevä, tosin voi hyvinkin olla että mikäli jatkossa perehtyisin kauteen paremmin huomaisin todennäköisesti siinä paljon puutteita. Nytkään en ole ihan varma, tuliko puseron etukappaleelle sittenkin liikaa leveyttä, koska se on kieltämättä aika voimakkaasti pussittava.

Toteutukseen olen kuitenkin tyytyväinen. Puseron käsin viimeistelyssä oli paljon työtä ja se syrjäytti muut aiemmin lomalle suunnittelemani käsityöprojektit, mutta lopputulos on viehättävä. Varsinaisen Lingerie Blouse- tyylin saavuttamiseksi materiaali saisi toki olla huomattavsti läpikuultavampi kuin pellava johon päädyin, mutta toisaalta taitotasooni nähden se oli hyvä valinta eikä mielestäni näytä sinänsä väärältä tämäntyyppiseen vaatteeseen. Hame on myös yksinkertaisuudessaan linjakas ja kaunis. Jäin vielä hieman haikailemaan kesäisen vaaleaa hametta, mutta nyt kun hyvä kaava on olemassa voin halutessani tehdä sen vielä joskus.




Oikean mallisen korsetin puute kieltämättä näkyy hieman. 1870-luvun korsettini tuoma ryhti on hyvin suora, joten kauden etukenon poseerauksen jäljittely oli yllättävän hankalaa. Mikäli kuitenkin hurahdan joskus kauteen perusteellisemmin ja saan aikaiseksi tehdä oikean korsetin väljä paita sopii senkin kanssa ja hameen vyötärön pystyy todennäköisesti muokkaamaan siihen sopivaksi. Hameen kangasta on myös vielä paljon jäljellä, ja olen hieman haaveillut tehdä joskus asun täydennykseksi jonkinlaisen jakun. Todennäköisesti tämän aika ei kuitenkaan tule vielä pitkiin aikoihin, koska minulla on niin paljon suunnitelmia vakiokausilleni. Nykyinen kokonaisuus on kuitenkin aivan riittävän hyvä satunnaisiin tapahtumiin.