En tarkalleen muista milloin aloin ensimmäinen kerran haaveilla mustasta 1700-luvun hatusta, mutta aloittaessani uuden Robe a´la Francaisen harmaansävyisellä painokuosilla tiesin heti että musta hattu tulisi olemaan ehdoton osa kokonaisuutta. Se voisi sopia hyvin myös muihin kauden asuihini.






Saatuani "The American Duchess Guide to 18th Century Dressmaking“ - kirjan ihastuin hetkellisesti näyttävään, leikkisästi “Brain Hat” - nimettyyn malliin, mutta tarkemmin mietittyäni halusin kuitenkin jotain klassisempaa ja monikäyttöisempää. Kokomustan hatun sijaan aloin myös haaveilla ripauksesta väriä koristelussa.




Löysin joitakin kuvia mustista hatuista jotka oli koristeltu valkoisella tai vaalealla nauhalla, ja pidin erityisesti tästä hurmaavasti hatusta. Runsaan vaalean puhvikoristelun lisäksi lierin reunan rypytetty kaitale tuon mustan pintaan elävyyttä. Pienille puhveille kootut silkkinauhat ovat muutoinkin hyvin yleinen koriste kauden hatuissa useammilla vuosikymmenillä, joten ajattelin että se olisi turvallinen ja monikäyttöinen valinta.





Maalauksen kautta löysin myös Kozy Kittyn yksityiskohtaisen blogipostauksen hatun replican valmistamisesta. Seurasin hänen ohjeitaan osittain, mutta joissain kohdin sovelsin yksityiskohtia sen mukaan minkä arvelin toimivaksi. Käyttämäni rakenteet ja tekniikat eivät ole välttämättä aina ajanmukaisia, mutta mielestäni lopputulos näyttää riittävän vakuuttavalta.



Löysin myös tämän piirroksen, jossa mustan hatun lierin alta näyttäisi pilkistävän mahdollisesti vaaleanpunaiselta vaikuttava vuori. Vaaleanpunainen voisi heijastaa hieman valoa kasvoille ja on ainakin minun ihonsävylleni imarteleva väri. Muutenkin ajatus mustan ja hennon pastellipinkin yhdistelmästä tuntui houkuttelevalta, ja ajattelin että se tavallaan loisi saman vaikutelman kuin musta valkoisella koristelulla mutta vähemmän voimakkaalla kontrastilla.




Valitsemani musta ja puuteriroosa kangas olivat molemmat konekudottua dupionsilkkiä, eivät aivan sileää mutta riittävän siistiä minun vaatimustasooni.





Hatun pohjana käytin modernista olkihatusta uudelleen muotoilemaani matalakupuista hattupohjaa. Kauden maalauksista näkee usein olkipunosrivien kohoumien kuultavan silkkipäällisen läpi, joten ilmeisesti tätä ei koettu kosmeettiseksi ongelmaksi, mutta minä olin tietenkin liian neuroottinen ajattelemaan samoin. Sitä paitsi käyttämäni olki oli huomattavasti paksumpaa ja leveämpää kuin kauden laadukkaissa hatuissa käytetty.





Lisäsin siis ensimmäiseksi lierin päälle kerroksen lakanakangasta pehmentääkseni hieman epätasaista pintaa. Tämän lisäksi sen pääfunktio oli tukea lierin läpi tulevia ompeleita ja mahdollistaa osan kerrosten kiinnityksistä tulevan pelkkään kankaaseen. Erinäisten hattuprojektieni saatossa minulla on ollut joitakin ikäviä kokemuksia pistojen paineen alla halkeilevasta oljesta. Samasta syystä kiinnitin kuvun juureen täysvinoon leikatun suikaleen harvahkoa pellavaa.




Päällystin myös lierin alapuolen koska käyttämäni vaalea silkki oli niin ohutta että se kuulsi helposti läpi ja samalla väri haalistui. Onneksi minulla sattui olemaan lähes samansävyistä pehmeää lakanakangasta. Käänsin sen reunan lierin yli päällyspuolelle ja ompelin paikoilleen.




Sitten neulasin silkin puuvillakerroksen päälle taivuttaen samalla hattua hieman kaarevaan muotoon. Harsin sen kiinni lieriin kiinnitysnauhojen kohdalta ja kiinnitin käsin yliluottelupistoilla puuvillakerrokseen lierin reunassa. Lopuksi leikkasin ylimääräisen varan pois ja kiinnitin silkin myös kuvun alareunaan.






Pohjakankaalla päällystetyn lierin päällyspuolelle oli myös helppo piirtää kohdistuslinjoja lyijykynällä. Tekemäni hattupohja ei ollut täysin symmetrinen, mutta onnistuin kuitenkin merkitsemään jonkinlaiset keskilinjat molempiin suuntiin. Kiinnitettyäni lierin alapuolen päällisen ompelin kiinni hatun solmimisnauhat. Oikeiden silkkinauhojen sijaan ne ovat pussiin ommellut 5cm leveät kaistaleet hatun päällyskangasta.




Seuraavaksi lisäsin lierin yläpuolen päällyskankaan. Saadakseni ohuesta silkistä hieman ryhdikkäämmän kovitin sen modernilla liimatukikankaalla.




Solmin nauhat saadakseni hatun hieman kuperaan muotoon jotta päällinen ei varmasti valmiina kiristäisi. Sitten harsin silkkipäällisen lierin reunaan.




Viimeistelin reunan ompelemalla lierin alapuolelle mustasta silkistä leikatun vinokaitaleen, jonka toisen reunaan kääsin lierin päällyspuolelle ja kiinnitin yliluottelupistolla pari senttiä reunasta. Se peittyisin myöhemmin koristelun alle. Täysvinoon leikatun nauhan käyttäminen ei tietenkään ole ajanmukaista, mutta se on niin helppoa ja lopputulos on niin siisti että siitä on hankala luopua.




Kozy Catin blogista opin erittäin viehättävän tavan päällystää hatun kupu hieman kuvun päällistä pienemmällä pyöreällä kappaleella ja siihen poimutetulla sivukaitaleella, tosin päädyin toteuttamaan saman idean hieman eri tekniikalla.




Halusin pyöreästä päällisestä hieman jäykemmän muun muassa siksi että se peittäisi hieman epätasaisen kuvun paremmin. Laitoin kappaleeseen kaksi kerrosta liimatukikangasta ja ompelin saumanvaraan poimulangan. Sitten silitin kappaleen muotoon kartonkikiekon päällä kiristäen poimulankaa niin että saumanvarat kääntyivät siististi alapuolelle.

Leikkasin kuvun reunaa kiertävän kaitaleen hieman reilun mittaiseksi naamioidakseni hieman sen epäsymmetrisyyttä. Poimutin sen yläreunan ja kiinnitin käsin päällyskappaleen silitettyyn reunaan, sitten taittelin alareunan saumanvaran kääntymään alapuolelle.




Mittasin lierin reunasta tasaisen etäisyyden kuvun leveimmän kohdan mukaan ja merkitsin tasaisen linjan. Yhdelle reunalle jäi hieman tyhjää, mutta se peittyi näppärästi hieman väljän päällisen alle, ja koristelu naamioisi loput. Olisi tietysti ollut paljon helpompaa hankkia valmis oikean mallinen pohja tai tehdä kotitekoinen versio vähän huolellisemmin, mutta lopputulos oli joka tapauksessa siisti. Tämä pieni yksityikohta näyttää mielestäni muutenkin kauniilta, ja täydentää hyvin myös lierin reunan poimutuskoristelua joka oli vuorossa seuraavana.





Poimutetun kaitaleen  kiinnittäminen oli varmaankin hattuprojektin työläin vaihe. Silitin 2 kertaa lierin reunan mittaisen silkkikaitaleen saumanvarat taittumaan kaitaleen alle niin että valmiiksi leveydeksi tuli 5cm. Olisi ollut kaudelle tyypillisempää vain leikata kaitaleen reuna piparkakkumuotoon harkkosaksilla, mutta nykysilkit rispaavat niin paljon ettei tätä viimeistelyä voi juuri käyttää. Toisaalta kaitaleen taitettu reuna näyttää kenties hieman samantyyppiseltä kuin jos koristeluun olisi käytetty nauhaa.




Harsin myös kohdistuslangat sekä hatun lieriin että kaitaleeseen, ja poimutuslangat yliluottelupistolla noin 5mm kaitaleen molemmista reunoista.




Neulasin kaitaleen lieriin kohdistusmerkkien paikkoihin ja aloin sitten muutama osio kerrallaan vetää poimulankoja kasaan ja kiinnittää laskoksia hatun päällyskankaaseen kaitaleen alapuolelta. Tämä oli hidas ja yleisesti ärsyttävä työvaihe, mutta eläväpintainen lopputulos on kaunis. Rypytyksen valmis leveys on noin 4cm, mikä on mielestäni sopivan näköinen hatun mittasuhteisiin.




Koristelun viimeinen silaus, puuteriroosa silkkinauha oli sen sijaan nopea ja helppo lisätä. Ompelin lierin alapuolen kankaasta 8cm leveän kaitaleen, rypytin sen puhveille ja kiinnitin ne kuvun juureen. Kaitaleen päät solmin söpölle rusetille. Esimerkkimaalauksessa puhvit olivat todella runsaat, mutta päätin että tavanomaisempi yksi kierros riittäisi hyvin.




Lopuksi viimeistelin vielä kuvun sisäpuolen pyöreällä, reunoista laskostetulla kappaleella joka peitti näppärästi kaikki kuvun juuressa olevat pistot.





Hatusta tuli oikein söpö, jopa kauniimpi kuin olin odottanut. Kuten aiempana mainittu, olin suunnitellut sen ensisijaisesti uuden robe a’la francaisen kanssa käytettäväksi, johon se sopikin loistavasti samasta vaaleanpunaisesta silkistä tehtyjä rusetteja myöten. Väreiltään ja tyyliltään hattu on kuitenkin hyvinkin monikäyttöinen 1760- ja 1770-luvuille. Olen jo kauan suunnitellut myös mustaa lyhyttä viittaa, joka täydentäsi ilmettä entisestään, ja ehkä joskus tulee senkin vuoro.