Hattu,
2022
En tarkalleen
muista milloin aloin ensimmäinen kerran haaveilla mustasta
1700-luvun hatusta, mutta aloittaessani uuden Robe
a´la Francaisen harmaansävyisellä painokuosilla tiesin
heti että musta hattu tulisi olemaan ehdoton osa kokonaisuutta.
Se voisi sopia hyvin myös muihin kauden asuihini.

Mallin
valinta
Saatuani "The American Duchess Guide to 18th Century
Dressmaking“ - kirjan ihastuin hetkellisesti näyttävään,
leikkisästi “Brain Hat” - nimettyyn malliin, mutta tarkemmin
mietittyäni halusin kuitenkin jotain klassisempaa ja
monikäyttöisempää. Kokomustan hatun sijaan aloin myös haaveilla
ripauksesta väriä koristelussa.
Watson after Falconet:
"Lucinda, Miss Moore", 1772
Löysin joitakin kuvia mustista hatuista jotka oli koristeltu
valkoisella tai vaalealla nauhalla, ja pidin erityisesti tästä
hurmaavasti hatusta. Runsaan vaalean puhvikoristelun lisäksi
lierin reunan rypytetty kaitale tuon mustan pintaan elävyyttä.
Pienille puhveille kootut silkkinauhat ovat muutoinkin hyvin
yleinen koriste kauden hatuissa useammilla vuosikymmenillä,
joten ajattelin että se olisi turvallinen ja monikäyttöinen
valinta.

Toinen saman tyylinen
hattu.
Paul Sandby: "Thomas and Elisabeth Sandby"
(Detail)
Maalauksen kautta löysin myös Kozy
Kittyn yksityiskohtaisen blogipostauksen hatun replican
valmistamisesta. Seurasin hänen ohjeitaan osittain, mutta
joissain kohdin sovelsin yksityiskohtia sen mukaan minkä arvelin
toimivaksi. Käyttämäni rakenteet ja tekniikat eivät ole
välttämättä aina ajanmukaisia, mutta mielestäni lopputulos
näyttää riittävän vakuuttavalta.

"The Sailor's Pleasure",
artist unknown,
published by Sayer & Bennet 1781
(Detail)
Löysin myös tämän piirroksen, jossa mustan hatun lierin alta
näyttäisi pilkistävän mahdollisesti vaaleanpunaiselta vaikuttava
vuori. Vaaleanpunainen voisi heijastaa hieman valoa kasvoille ja
on ainakin minun ihonsävylleni imarteleva väri. Muutenkin ajatus
mustan ja hennon pastellipinkin yhdistelmästä tuntui
houkuttelevalta, ja ajattelin että se tavallaan loisi saman
vaikutelman kuin musta valkoisella koristelulla mutta vähemmän
voimakkaalla kontrastilla.

Valitsemani musta ja puuteriroosa kangas olivat molemmat
konekudottua dupionsilkkiä, eivät aivan sileää mutta riittävän
siistiä minun vaatimustasooni.

Hatun
valmistus
Hatun pohjana käytin modernista olkihatusta uudelleen
muotoilemaani matalakupuista hattupohjaa. Kauden maalauksista
näkee usein olkipunosrivien kohoumien kuultavan silkkipäällisen
läpi, joten ilmeisesti tätä ei koettu kosmeettiseksi ongelmaksi,
mutta minä olin tietenkin liian neuroottinen ajattelemaan
samoin. Sitä paitsi käyttämäni olki oli huomattavasti paksumpaa
ja leveämpää kuin kauden laadukkaissa hatuissa käytetty.


Lisäsin siis ensimmäiseksi lierin päälle kerroksen
lakanakangasta pehmentääkseni hieman epätasaista pintaa. Tämän
lisäksi sen pääfunktio oli tukea lierin läpi tulevia ompeleita
ja mahdollistaa osan kerrosten kiinnityksistä tulevan pelkkään
kankaaseen. Erinäisten hattuprojektieni saatossa minulla on
ollut joitakin ikäviä kokemuksia pistojen paineen alla
halkeilevasta oljesta. Samasta syystä kiinnitin kuvun juureen
täysvinoon leikatun suikaleen harvahkoa pellavaa.

Päällystin myös lierin alapuolen koska käyttämäni vaalea silkki
oli niin ohutta että se kuulsi helposti läpi ja samalla väri
haalistui. Onneksi minulla sattui olemaan lähes samansävyistä
pehmeää lakanakangasta. Käänsin sen reunan lierin yli
päällyspuolelle ja ompelin paikoilleen.

Sitten neulasin silkin puuvillakerroksen päälle taivuttaen
samalla hattua hieman kaarevaan muotoon. Harsin sen kiinni
lieriin kiinnitysnauhojen kohdalta ja kiinnitin käsin
yliluottelupistoilla puuvillakerrokseen lierin reunassa. Lopuksi
leikkasin ylimääräisen varan pois ja kiinnitin silkin myös kuvun
alareunaan.

Pohjakankaalla päällystetyn lierin
päällyspuolelle oli myös helppo piirtää kohdistuslinjoja
lyijykynällä. Tekemäni hattupohja ei ollut täysin symmetrinen,
mutta onnistuin kuitenkin merkitsemään jonkinlaiset keskilinjat
molempiin suuntiin. Kiinnitettyäni lierin alapuolen päällisen
ompelin kiinni hatun solmimisnauhat. Oikeiden silkkinauhojen
sijaan ne ovat pussiin ommellut 5cm leveät kaistaleet hatun
päällyskangasta.

Seuraavaksi lisäsin lierin yläpuolen päällyskankaan. Saadakseni
ohuesta silkistä hieman ryhdikkäämmän kovitin sen modernilla
liimatukikankaalla.

Solmin nauhat saadakseni hatun hieman kuperaan muotoon jotta
päällinen ei varmasti valmiina kiristäisi. Sitten harsin
silkkipäällisen lierin reunaan.

Viimeistelin reunan ompelemalla lierin alapuolelle mustasta
silkistä leikatun vinokaitaleen, jonka toisen reunaan kääsin
lierin päällyspuolelle ja kiinnitin yliluottelupistolla pari
senttiä reunasta. Se peittyisin myöhemmin koristelun alle.
Täysvinoon leikatun nauhan käyttäminen ei tietenkään ole
ajanmukaista, mutta se on niin helppoa ja lopputulos on niin
siisti että siitä on hankala luopua.

Kozy Catin blogista opin erittäin viehättävän tavan päällystää
hatun kupu hieman kuvun päällistä pienemmällä pyöreällä
kappaleella ja siihen poimutetulla sivukaitaleella, tosin
päädyin toteuttamaan saman idean hieman eri tekniikalla.

Halusin pyöreästä päällisestä hieman jäykemmän muun muassa siksi
että se peittäisi hieman epätasaisen kuvun paremmin. Laitoin
kappaleeseen kaksi kerrosta liimatukikangasta ja ompelin
saumanvaraan poimulangan. Sitten silitin kappaleen muotoon
kartonkikiekon päällä kiristäen poimulankaa niin että
saumanvarat kääntyivät siististi alapuolelle.
Leikkasin kuvun reunaa kiertävän kaitaleen hieman reilun
mittaiseksi naamioidakseni hieman sen epäsymmetrisyyttä.
Poimutin sen yläreunan ja kiinnitin käsin päällyskappaleen
silitettyyn reunaan, sitten taittelin alareunan saumanvaran
kääntymään alapuolelle.

Mittasin lierin reunasta tasaisen etäisyyden kuvun leveimmän
kohdan mukaan ja merkitsin tasaisen linjan. Yhdelle reunalle jäi
hieman tyhjää, mutta se peittyi näppärästi hieman väljän
päällisen alle, ja koristelu naamioisi loput. Olisi tietysti
ollut paljon helpompaa hankkia valmis oikean mallinen pohja tai
tehdä kotitekoinen versio vähän huolellisemmin, mutta lopputulos
oli joka tapauksessa siisti. Tämä pieni yksityikohta näyttää
mielestäni muutenkin kauniilta, ja täydentää hyvin myös lierin
reunan poimutuskoristelua joka oli vuorossa seuraavana.

Hatun
koristelu
Poimutetun kaitaleen kiinnittäminen oli varmaankin
hattuprojektin työläin vaihe. Silitin 2 kertaa lierin reunan
mittaisen silkkikaitaleen saumanvarat taittumaan kaitaleen alle
niin että valmiiksi leveydeksi tuli 5cm. Olisi ollut kaudelle
tyypillisempää vain leikata kaitaleen reuna piparkakkumuotoon
harkkosaksilla, mutta nykysilkit rispaavat niin paljon ettei
tätä viimeistelyä voi juuri käyttää. Toisaalta kaitaleen
taitettu reuna näyttää kenties hieman samantyyppiseltä kuin jos
koristeluun olisi käytetty nauhaa.
Harsin myös kohdistuslangat sekä hatun lieriin että
kaitaleeseen, ja poimutuslangat yliluottelupistolla noin 5mm
kaitaleen molemmista reunoista.

Neulasin kaitaleen lieriin kohdistusmerkkien paikkoihin ja aloin
sitten muutama osio kerrallaan vetää poimulankoja kasaan ja
kiinnittää laskoksia hatun päällyskankaaseen kaitaleen
alapuolelta. Tämä oli hidas ja yleisesti ärsyttävä työvaihe,
mutta eläväpintainen lopputulos on kaunis. Rypytyksen valmis
leveys on noin 4cm, mikä on mielestäni sopivan näköinen hatun
mittasuhteisiin.

Koristelun viimeinen silaus, puuteriroosa silkkinauha oli sen
sijaan nopea ja helppo lisätä. Ompelin lierin alapuolen
kankaasta 8cm leveän kaitaleen, rypytin sen puhveille ja
kiinnitin ne kuvun juureen. Kaitaleen päät solmin söpölle
rusetille. Esimerkkimaalauksessa puhvit olivat todella runsaat,
mutta päätin että tavanomaisempi yksi kierros riittäisi hyvin.

Lopuksi viimeistelin vielä kuvun sisäpuolen pyöreällä, reunoista
laskostetulla kappaleella joka peitti näppärästi kaikki kuvun
juuressa olevat pistot.

Loppuarvio
Hatusta tuli oikein söpö, jopa kauniimpi kuin olin odottanut.
Kuten aiempana mainittu, olin suunnitellut sen ensisijaisesti
uuden robe a’la francaisen kanssa käytettäväksi, johon se
sopikin loistavasti samasta vaaleanpunaisesta silkistä tehtyjä
rusetteja myöten. Väreiltään ja tyyliltään hattu on kuitenkin
hyvinkin monikäyttöinen 1760- ja 1770-luvuille. Olen jo kauan
suunnitellut myös mustaa lyhyttä viittaa, joka täydentäsi
ilmettä entisestään, ja ehkä joskus tulee senkin vuoro.
