Seuraavakin sovitusversio vaati vähän muutoksia. Etusivukappaleen kaarto jätti sittenkin tyhjää kainaloon, joten kavensin sieltä 1,5cm ja lisäsin sensijaan poistoa alemmas saumaan vyötärölle. Myös takayläreunaa ja kainaloa piti kuitenkin vähän nostaa, ja tietenkin olkaimen mitta piti vielä tarkistaa. Ylläoleva kuva on valmiista kaavoista. Päätin niillä uskaltautua jo oikean korsetin kimppuun, ainakin kainalon korkeutta pystyisi vielä hätätapauksessa vähän säätämään loppuvaiheessakin.

Tekotapa on hyvin samantyyppinen kuin vaaleanpunaisessa korsetissani vielä vähän koneompelulla nopeutettuna. Tuttuun tapaan piirsin ja tikkasin luukujat kaksinkertaiseen coutiliin ja sovittelin sitten luut paikalleen. Pariin kertaan muuttuneet kaavat takasivat sen että osa luista meni taas auttamatta uusiksi, vaikka osan pystyikin kierrättämään toisiin kohtiin. Saatuani luut viimein sopimaan hioin päät, tungin ne paikoilleen ja tikkasin kujien päät kiinni.

Kaisan gootahtavaa makua myötäillen päällysmateriaaliksi oli löytynyt palakorista sopivasti kaunis punainen polyesteri-puuvillasatiini, johon tulisi tietysti mustat reunustukset. Luitettujen coutil-kappaleiden valmistuttua kiinnitin päällyskankaan reunoista kappaleisiin.

Suljettuani saumat olen yleensä kiinnittänyt saumanvarat käsin nurjalle puolelle, mutta koska olin jättänyt kaikki luukujat useamman millin päähän saumasta ompelun helpottamiseksi päätin kokeilla nyt tikata saumanvarat auki kapeasti sauman vierestä. Lopputuloksesta tuli kivan napakka ja kikka säästi kivasti aikaa. Saumojen päälle tikkasin period-tapaan nauhat, jotka peittivät näppärästi tukitikkaukset. Mustaan nauhaan konetikki upposi todella huomaamattomasti.

Harmikseni tosin huomasin että luiden päät ja etenkin ristikkäiset luut kuulsivat pahasti läpi satiinin kiiltävästä pinnasta, samoin pienetkin rypyt ja vedot. Olin tehnyt vaaleanpunaisen korsettini samalla helpolla tekniikalla, mutta ilmeisesti kangas antoi siinä enemmän anteeksi. Vaakaluiden laittaminen eri kerrokseen olisi varmaan auttanut, ja tietenkin nippuside on aina vähän turhan paksu luumateriaali.

Tapani lätkäistä luitetut coutil-kappaleet päällyskankaalle, neulata ja tikata reunoista kiinni jättää päällyskankaan helposti vähän löysälle, mikä on leveyssuunnassa vain hyvä mutta pituussuunnassa näkyy helposti vaakaryppynä, etenkin kun korsetin alareunat kaartuvat päällä ulospäin.

Päädyinkin nyt ratkomaan kielekkeiden reunatikkaukset ja kiskomaan kangasta alaspäin niin että se asettuisi vähän nätimmin. Saatuani ne tikattua uudelleen leikkasin reunat muotoonsa ja neulasin paikoilleen vuorin (tällä kertaa ohutta puuvillabatistia).

Ajan ja käsieni säästämiseksi päätin tällä kertaa tinkiä period-uskottavuudesta ja teettää korsettiin metalliset nyöritysreiät. Se kun ei muutenkaan ole hirvittävän period-uskollisesti toteutettu eikä todennäköisesti tule näkymään niin paljon. Nyöritysreikien ansiosta korsettia saattoikin sovittaa ennen yläreunan viimeistelyä.

Korsetti näyttikin päällä varsin hyvältä. Kainalon korotettu korkeus oli juuri sopiva ja tällä kertaa etumuksen leveyskin riitti. Kuten kuvasta näkyy, taakse vyötärölle olisi voinut vielä kaavoittaa vähän lisää kaartoa, mutta ongelma ei ole paha. Kaisa myös vakuutti korsetin olevan äärettömän mukava päällä. Vyötärön kaarto takana ja syvemmät kielekehalkiot olivat hyvä juttu oppia, ja olisivat itse asiassa olleet paikallaan myös omissa korseteissani jotka tiukasti nyöritettyinä alkavat helposti painaa selkää.

Yläreunan ja etumuksen reunustukset ompelin oikealle puolelle koneella. Onnistuin myös tikkaamaan etumuksessa ja olkaimissa toisen puolen ommeljuovasta, mutta kaarevammat ja paksummat kohdat kiinnitin suosiolla käsin, nauha kun oli aika kapeaa eikä tahtonut yltää tikin alle.