Hattu kävelypukuun, 2020
Halusin uuteen
1880-luvun alun kävelypukuuni jonkin melko
yksinkertaisen kesäisen hatun. Kermanvalkoista ja
tummansinistä yhdistelevässä puvussa oli kevyt merihenkinen
teema, joten boater-tyyppinen olkihattu olisi kenties
sopinut siihen, mutta lopulta päädyin kuitenkin 1880-luvun
vaihteelle tyypilliseen malliin takaa kohoavalla lierillä.
Se myös peittää suurimman osan hiuksista, mikä tekee
päivätapahtumien aamuista huomattavasti nopeampia ja
vähemmän stressaavia hiustenlaiton suhteen.
Olki oli luonteva materiaalivalinta, kesäinen, kaudelle
tyypillinen sekä puvun värimaailmaan kauniisti sointuva.
Olin viimein onnistunut löytämään eräästä askartelukaupasta
oikeaa, kapeaa ja siroa olkupunosta, mutta lopulta jänistin
enkä kuitenkaan uskaltanut käyttää sitä vielä tähän
projektiin. Päädyin kasaamaan hatun muista hattuprojekteista
jääneistä epämääräisistä pätkistä halpishatuista purettua
olkinauhaa.
Hattupohja
Tällä kertaa ompelin hatun kokonaan käsin. Edellisessä
hattuprojektissani ompelin olkinauhaa reunasta
jälkipistolla edelliseen kerrokseen jäljitellen hatun
alkuperäistä koneommelta. Nyt kokeilin kiinnittää
nauhakerrokset toisiinsa olkipunoksen kuvion väleihin
jäävällä vinolla pistolla. Lopputulos olikin todella siisti
ja jollain tavalla häivyttää leveän olkinauhan tuomaa
raskasta vaikutelmaa.
Aloitin kuvusta, jonka alareunassa jätin
pari viimeistä kierrosta takaa vajaaksi. Ompelin kuvun
alareunaan kaarevasti kohoavan olkinauhan, jonka päät
taitoin kuvun alle. Tasasin sen alle jääneet olkinauhan päät
ja vahvistin leikatun reunan nauhanpätkällä.
Sitten aloin ommella kuvun reunaan lieriä spiraalimaisina
kerroksina, joista ensimmäiset päättyvät kuvun juureen niin
että lieri jää edestä leveämmäksi. Takana lieri nousee
muotoillun kuvun reunan mukana, ja olkikerrokset on jätetty
hieman kapeammiksi.
Kun hattu oli toivotun muotoinen ja
lieri näytti sopivan kokoiselta lisäsin siihen hieman
vahvistuksia. Ompelin kapeasta vinonauhasta kujan johon
pujotin kaksi kerrosta rautalankaa, ja kiinnitin sen lierin
sisäpuolelle reunimmaisen punoskerroksen sisäreunaan. Sen
avulla hatun lierin sai taivutettua sivuilta alas taittuvaan
muotoon. Jämäkkä rautalankavahvistus myös suojelee lieriä
taittumiselta ja haurasta hattuolkea murtumiselta.
Kuvun ja lierin risteyskohtaan, johon suurin osa
koristelusta kiinnittyisi harsin tueksi vinoon leikatun
suikaleen juuttista säkkikangasta. Näin kiinnityspistot
eivät uppoaisi niin pahasti olkeen ja halkaisisi sitä. Kuten
ylemmästä kuvasta näkyy, olkinauha oli hieman rispaantunut
muutamasta kohtaa jo hattua kasatessani.
Koristelu
Halusin pitää hatun koristelun melko
yksinkertaisena koska kävelypukuni oli varsin
selkeälinjainen. Erityisesti minua viehätti tämä La Mode
Artistiquen malli vuodelta 1880, ja näin heti mielessäni
saman hatun puvun koristeluun sointuvan tummansinisellä
nauhalla.
Hyvällä onnella kangasvarastosta löytyi joskus kirpparilta
ostamani pätkä lähes täydellisesti puvun hameeseen ja
koristeluun sointuvaa himmeäkiiltoista kangasta,
todennäköisimmin viskoosia. Kokeilin sommitella sitä kuvun
ympärille, ja se taittuikin todella kauniisti laskoksille.
Kankaan sävy sopi myös hyvin oljenkeltaiseen ja loi
rauhallisen, tyylikkään yhdistelmän.
Muotipiirroksessa oli hieman
poikkeavasti hatun nauhat solmittu niskaan nutturan alle,
leuan alla löysästi roikkuva rusetti näyttää olevan
tyypillisempi. Pidin tästä mallista, ja nauhat myös
pitäisivät hatun napakasti paikoillaan. Oikeaoppisestihan
kauden hatut pitäisi toki aina kiinnittää hattuneuloilla,
mutta lisäkiinnitys ei olisi pahitteeksi.
Leikkaisin täysvinoa kaitaletta ja
ompelin siitä 6cm leveät hattunauhat. Kiinnitin niiden päät
kuvun alareunaan. Kuvun reunaa kiertävä kaitale on
puolestaan 10cm leveä. Leikkaisin sen reilun mittaiseksi ja
aloitin sen kiinnittämisen hatun takaa.
Laskostin kaitaleen lierin kohoavan takaosan päälle ja
kiinnitin sen hatun olkipohjaan kuvun takakulmien kohdalta.
Sitten taittelin laskostuksen sopivalle kulmalle,
kiinnittelin sitä hieman ja asettelin kaitaleen päät
leviämään ylöspäin kohti hatun etuosaa. Hatun edessä
keskellä vedin päät taas poimulangalla yhteen ja kiinnitin
ne tukevasti hattuun.
Kiinnittelin kaitaleen reunoja
alapuolelta kevyesti olkeen jotta ne pysyisivät hyvin
paikallaan. Sitten muotoilin keskelle jääneistä päistä ison
rusetin ja tasasin ja ompelin kiinni päät. Lopuksi
kiinnittelin myös rusetin lenkkejä ja päitä paikoilleen
estääkseni niiden heilahtelua ja rypistymistä.
Halusin vuorittaa
hatun lierin jo ihan siksi, että se oli täynnä sekalaisia
ompeleita ja olkinauhan päitä. Keksin kokeilla tällä
kertaa poimutettua vuoria joka näyttää museohatuissa niin
kovin somalta, kun kerran kangastakin oli reilusti.
Muutoin melko yksinkertainen hattu kestäisi kyllä hieman
hörsöä, etenkin neutraalissa tummassa värissä.
Leikkasin vuorin noin kaksi kertaa lierin ympäryksen
mittaiseksi ja reilun levyiseksi. Harsin merkkilangat
tasaisin välein rypytyksen tasaisen kohdistamisen avuksi,
ja ompelin rypytyslangat reunaan koneella.
Kiinnityslinjan
kohdalle ompelin kaksi rypytyslankaa parin millin
etäisyydelle toisistaan, ja sitten kaksi rypytyslankaa
1,5cm välillä.
Neulasin ensin merkkilankojen kohdat lierin reunaan ja
aloin sitten kiristellä poimutuslankoja. Se oli todella
työläs ja ärsyttävä homma. Kiinnitin rypytetyn reunan
vinolla pistolla olkipunoksen väleihin, mutta kuten
kuvista näkyy, se pyrki tietenkin liukumaan kuvun reunan
sisäpuolelle.
Saatuani viimein vuorin kiinni lierin reunaan vedin
sisemmät poimulangat kasaan. Sekin oli työlästä ja
ärsyttävää, mutta ihme kyllä en onnistunut katkaisemaan
poimulankaa kertaakaan. Lopuksi mittasin tarvittavan
leveyden kuvun reunaan ja ompelin siihen käsin harvemman
poimulangan. Neulasin vuorin kuvun alareunaan
kohdistuslinjojen kohdalta ja kiinnitin sen käsin, ja
lopuksi tasasin ylimääräiset saumanvarat.
Leikkasin kuvun sisäreunan mittaisen kaitaleen, ompelin
sen pyöreäksi ja kiinnitin käsin rypytyksen päälle. Sitten
tasasin yläreunan, käänsin sen nurjalle ja poimutin sen
kaartumaan kuvun mukaan. Kiinnitin poimutetun pohjan vielä
muutamalla pistolla kuvun keskelle.
Poimutetussa
lierin vuorissa oli paljon enemmän työtä kuin olin
etukäteen kuvitellut, mutta toisaalta siitä tuli oikein
söpö. Ikävä kyllä se ei kuitenkaan näy juuri lainkaan
hatun ollessa päässä. No, tulipa sekin kokeiltua.
Mietin viimeiseen
asti, pitäisikö hattuun kuitenkin lisätä kukkia La Mode
Artistiquen kuvan tyyliin, mutta lopulta päädyin
pitäytymään pelkistetyssä ilmeessäa yksinkertaisessa
väriskaalassa. Hattu sopii lopulta oikein hyvin pukuun
varastamatta liikaa huomiota, ja tumma kangas jonka
jossain kohtaa pelkäsin näyttävän liian synkältä
tasapainottaa juuri sopivasti puvun tummaa helmaa. Iso
rusetti edessä ja pienempi niskassa tuovat kokonaisuuteen
juuri sopivasti naisellisuutta.