Hattu, 2019 Yksi monista syistä 1800-luvun loppupuolen viehtymykseeni ovat hatut, joista löytyy mitä upeimpia (ja välillä myös villeimpiä) luomuksia. Satunnaisista kokeiluistani huolimatta en kuitenkaan ole kovin hyvä tekemään hattuja, mutta täytyyhän sitä edes yrittää jotta saa pukuihin asianmukaiset päähineet.

Tällä kertaa vuorossa oli n. vuoden 1876/1877 polonaise-puku. Halusin siihen jonkin pienen, söpön, kesäisen ja keimailevan hatun. Siinä pitäisi ehdottomasti olla kukkia ja höyheniä. Kauden muotikuvista suosikkimallikseni valikoitui somasti kenottava hattu, jonka toisen puolen lieri on nostettu ylös. Siinä on jotain todella viehättävää, ja malli sopii hyvin korkean kampauksen kanssa. Olki oli luonnollinen materiaalivalinta, koska kauden hatut tuntuvat olevan hyvin usein juuri sitä, ja oljenkeltainen myös sopii kauniisti puvun siniharmaaseen kankaaseen.
Ikävä kyllä useimmat nykyiset halvat olkihatut ovat huomattavasti leveämpää ja karkeatekoisempaa olkipunosta kuin alkuperäiset sirot hatut, mutta sama ongelma tuntuu olevan vähän kaikissa materiaaleissa. Kaapista löytynyt kirpparilöytö-hattu sai kuitenkin kelvata raakamateriaaliksi.
Purin olkinauhaa ja kasasin sen uudestaan pikkuiseksi hatuksi jossa on matalahko, suippeneva kupu. Hatun mittasuhteiden hahmottaminen on aina minulle vähän haasteellista ennenkuin näkee kokonaisuuden, etenkin hatussa jota on tarkoitus pitää näyttävän kampauksen kanssa. Ompelin olkinauhaa enimmäkseen käsin. Kuten kuvasta näkyy, liitoskohdat eivät ole kovin siistejä, mutta ne peittyisivät myöhemmin osittain koristelun alle.
Yritin silittää jo itse hattupohjaa toisesta reunasta kaartuvaksi, mutta muoto ei tahtonut oikein pysyä. Päätin kokeilla kiinnittää lierin reunaan rautalangan, joka tukisi muotoilua paremmin.
Monissa kauden hatuissa lierin alapuoli on päällystetty kankaalla. Tämä olisi näppärä konsti piilottaa nurjalla puolella melko rumasti näkyvät ompeleet ja olkinauhojen risaiset päät. Värjätessäni puvun silkkirusetteja heitin siis sekaan vielä pätkän samaa silkkiä lierin vuoritusta varten. Värjäystuloksesta tuli huomattavasti suunniteltua tummempi, joten hattuunkin tuli enemmän kontrasti kuin olin alunperin ajatellut. Olisin tietysti voinut edelleen vuorittaa sen valkoisella, mutta päätin kuitenkin käyttää sinistä silkkiä jotta hattu sopisi hyvin pukuun.
En ole päässyt koskaan hirveän tarkasti tutkimaan antiikkihattuja, joten sävelsin vuorin kiinnitysrakenteen sujuvasti omasta päästä. Ensimmäiseksi ompelin vinonauhakujan, johon pujotin jämäkän rautalangan ja yhdistin päät. Olin leikannut lierin vuorin täysvinoon ja ommellut sen renkaaksi niin että se oli jonkin verran hatun reunaa lyhempi. Venytin vuorin reunaa niin että sain ommeltua sen rautalangan nauhakujan reunaan.
Sitten neulasin nauhakujan lierin reunan alapuolelle niin, että vuori jäi päällipuolelle ja rautalanka asettui juuri lierin reunan ulkopuolelle. Sopivasti kireä, vinoon leikattu vuori asettui paikalleen helposti.
Ompelin nauhakujan kiinni lierin reunaan käsin aivan rautalangan vierestä niin, että vinot pistot jäivät olkinauhan uraan, useimmiten ne jopa painuivat oljen alle. Vuori kiinnittyi siinä samalla väliin. Ommellessani käänsin aina vähän matkaa vuoria pois lierin päältä.
Lopputulos on yllättävänkin tukevan tuntuinen ja siisti. Rautalanka antaa lisätukea lierin muotoiluun. Ommeltuani reunan käänsin vuorin nurjalle ja laskostin ompelin poimulankojen avulla reunan kuvun sisäreunaan. Kun silkkiä oli jäänyt sopivasti lisäsin vielä palan kuvun sisäpuolellekin.
Päädyin laittamaan hattuun kolme valkoista strutsinsulkaa. Kähersin niitä hieman ja kiinnitin ne hatun takaosaan. Yhden olisi tarkoitus kaartua lierin toiselle reunalle ja kahden muun kuvun yli, mutta käytännössä kevyet höyhenet kääntyvät pienessäkin tuulenvireessä ihan minne sattuu.
Olin alunperin suunnitellut polonaisen taakse kahta isompaa rusettia, mutta pääsyin lopulta vain yhteen. Ylimääräinen pitkä rusettinauha löysikin paikkansa hatusta. Kiedoin sen kuvun ympäri kiinnitellen sitä parista kohtaa laskosten pohjasta, ja takana tein nauhan päistä ison rusetin peittämään höyhenten kiinnitykset. Hatun etupuolelle lisäsin vielä pienen hattuneulan, ja sen seuraksi pikkuisen kukkakoristeen.
Olin tanssiaispukuni sivutuotteena innostunut kovasti kangaskukkien askartelusta, ja alkuperäinen suunnitelmani oli tietysti tehdä itse kukat tähänkin projektiin. Satuin kuitenkin löytämään valmiina söpöjä paperisia miniruusuja pukuun sointuvissa siniharmaan ja vaaleankeltaisen väreissä, joten päätin käyttääkin niitä. Lisäksi löysin kaapista vielä joskus kaverilta saamiani pikkuisia tummemman sinisiä kukkasia.
Tanssiaispuvun kukkakoristeista oli jäänyt yli joitakin pikkulehtiä, ja tein vielä muutaman lisää samoilla sabluunoilla. Kasasin kukista ja lehdistä jonkinmoisen kimpun, jonka varren kiinnitin kuvun reunaan.
Hattu kiinnittyy kampaukseen isommalla hattuneulalla, joka on kätevä työntää kampauksen sisällä piilevän hiusvalkin läpi. Kuten jo aiemmin mainitsin, hatun muodon ja mittasuhteiden hahmottaminen on minulle tekovaiheessa hieman hankalaa. Samoin koristelu tuottaa minulle yleensä ongelmia, yritän usein luonnostaan asiassa kuin asiassa tehdä koristelusta aivan liian symmetristä, tasapainoisen epäsymmetrian luominen on aika haasteellista.
Hatusta ei tullut aivan niin täydellistä kuin kuvittelin, jokin muodossa ei vieläkään vastaa mielikuvaani enkä oikeastaan osaa sanoa miksi, mutta se on ehdottomasti parempi kuin ei mitään. Myös väritykseen tuli voimakkaampi kontrasti kuin olin alunperin suunnitellut, olin kuvitellut hattua äärimmäisen hennoissa pastellisävyissä. Kuten sanottu, se kuitenkin ajaa asiansa ja sulautuu hyvin asun kokonaisuuteen. <<Takaisin projekteihin