Victoria & Albert -museon kokoelmissa on naisten banyan-aamutakki, joka oli esillä yli vuosikymmen sitten siellä käydessäni. Se jäi mieleeni mielenkiintoisena vaatteena, ja museon digiarkiston kuvauksen mukaan se onkin harvinainen: Kimonohihainen vaate, jonka on laskostettu ajan muotipuvun tapaan selästä istuvaksi. Näyttäisi myös että sivuissa voisi olla laskokset jotka jättävät helmaan tilaa alushameille. 1750-60-luvuille ajoitettua vaatetta arvellaan mahdollisesti miesten banyanista muokatuksi.





Innostuin kauemmin hautuneesta aamutakki-ideasta uudelleen, kun Maria (@sewthroughtime) esitteli omaa uutta 1700-luvun aamutakkiaan. Sen herkullisen värikäs kangas oli Ikean kangasmallistoa.

Mietin jonkin aikaa tekisinkö sen helpoimman mahdollisen, miesten mallisen suorahkon banyanin, hieman naisellisemman Ruotsin alueella käytetyn nuttupuvun tyyppisen mallin, vai kokeilisinko V&A:n banyanin mallia joka tarjoaisi enemmän haastetta. Lopulta päädyin viimeksimainittuun, koska myöhemmin voisi harmittaa että olin jättänyt väliin tilaisuuden kokeilla sitä.





Olin niin ihastunut Marian aamutakin kankaaseen että päätin hankkia samanlaisen. Ikean Nässelklocka-tuplapussilakanasetissä oli alapuoli yksiväristä kangasta, joten sain samalla sopivan vuorin. Kangas oli melko ohutta puuvillasatiinia. Toisaalta kankaan keveys ei tekisi selän laskoksista liian paksuja, mutta toisaalta se oli melko ryhditön ainakin verrattuna silkkiseen museomalliin.





Kuten mainittu, alkuperäinen banyan on mahdollisesti muokattu miesten banyanista. Kuvien perusteella arvelin että se voisi hyvinkin olla nuttujakkujen tapaan kaarrettu kainalosta vyötäröön. Minulla oli ennestään hyvin istuva kimonohihainen nuttu, joten tuntui loogiselta lähteä liikkeelle sen kaavasta. Se on voimakkaasti kaarrettu selästä, ja arvelin että tästä saisi hyvän pohjan selän laskosten syvyyteen.




Olin kuvitellut vain lisääväni laskosvarat suoraan kaavaan ja piirtäväni niiden linjan valmiiksi, mutta aika pian totesin että ainoa järkevä tapa hahmotella laskosten linja oli muotoilla ne päällä, täsmälleen niin kuin alkuperäinen banyankin oli hyvin todennäköisesti muotoiltu. En tehnyt kokonaista kaavaa, mutta testasin hieman kangaskappaleella nuken päälle miten laskoksen linja luontevasti kulkisi ja kuinka iso laskosvara voisi olla. Päädyin 7cm syvään laskokseen, joka syveni vielä aavistuksen vyötäröllä edessä ja takana.

Vaikka jouduinkin vähän testailemaan, nutun kaavasta sai kätevästi suoraan hihan leveyden ja sivusauman mallin.




Keskitaka on leikattu taitteelta, selän sisäänotto luo selkään muotoa ja sen yli jäävästä osasta vyötäröllä saa laskoksen helmaosaan.

Halusin etureunojen menevän kunnolla päällekkäin joten kaarsin etureunaa hieman pukujen tapaan. Ottaen huomioon että alkuperäinen vaate oli mahdollisesti tehty miesten banyanista etureunan kuuluisi varmaan olla suora, mutta toisaalta taitteelta leikattuun kaavaan mahtui hyvin hieman muotoilua.

Alkuperäisen banyanin kiinnostavin yksityiskohta oli kaulus, joka oli suoraan sanottuna omituinen. Pääntien reuna on leikattu auki takakappaleen yläreunan kohdalta, ja tähän ommeltu suora kaitale. Kauden pukujen pääntie on yleensä viimeistelty juuri kangaskaitaleella, mutta näin sovellettuna kaitale näyttää lähinnä sojottavan taaksepäin.




Testaillessani laskostusta kangaskaitaleella kokeilin leikata pääntielle halkion, ja se itseasiassa avasi hieman tilaa suoraan olkaan jolloin pääntie reuna istui kaulaa vasten aavistuksen paremmin. Oikeastaan vaikutti siltä, että jos kaitale olisi ollut huomattavasti ylempänä se olisi toiminut hyvin kauluksena. Toisaalta, naisten pukujen pääntie oli yleensä niskasta jossain määrin syvä joten ehkä tämä muotoilu kuului kauden estetiikkaan. Itse päädyin lopulta nostamaan selän pääntietä hieman ylemmäs.





Museon kuvauksen mukaan banyanin päällinen on pukujen tapaan laskostettu kiinni pellavaiseen tukivuoriin kuten puvuissakin. Kuvaa puvun sisäpuolelta ei valitettavasti ole ainakaan museon sivuilla saatavissa. Tein siis vuorin saman tyyppisesti kuin se voisi olla esimerkiksi Robessa.

Kaavoitin tukivuorin selän vartalonmukaiseksi vastaamaan päällyskerroksen laskostettua selkää. Etukappaleella kaavoitin vuorin ulottumaan laskoksen pohjaan asti, ja piirsin kappaleen yläosan kaartumaan sivuun saadakseni rinnan kohdan istumaan paremmin. Laskokset jäisivät kuitenkin etupuolella harottamaan irti miehustasta.




Banyanin päällisessä sivusauma kaartuu voimakkaasti vyötäröltä kainaloon, mutta päätin tehdä vuorin myös kainalosta enemmän vartalon myötäiseksi jotta se tukisi paremmin yläosaa.

Tein pikaisen sovitusversion vuorista, koska se kuitenkin määrittäisi aika paljon vaatteen istuvuutta. Sovitin sen väljästi nyöritetyn korsetin päälle, koska halusin tästä nimenomaan mukavan asun, mikäli nyt sille sattuisi olemaan sopivaa käyttöä.




Tukivuorin etu- ja olkakappale ovat jämäpaloja Jarnon keskiaikatunikasta, ja mukavan tiivistä ja ryhdikästä pellavaa. Värikin sattui sopimaan. Selkäkappaleeseen käytin jämäpalan suloisen vaaleanpunaisesta modernista pellavamekostani, mutta väriä lukuunottamatta se ei ollut paras mahdollinen valinta. Ihanan pehmeä kivipesty pellava osoittautui myöhemmin venyväksi ja vanuvaksi kun siihen yritti tikata laskoksia.






Ratkottuani tuplaleveän pussilakanan ja kaksi tyynyliinaa palasiksi silitin ne huolellisesti. Myöskin pussilakanasta tehdyn Jarnon aamutakin kanssa minulla oli ollut isoja haasteita saada kuvio kohdistettua, koska sitä ei ollut todellakaan painettu langansuunnan mukaan. Tällä kertaa pääsin helpommalla, koska iso köynnöskuvio oli niin epämääräinen että sitä oli aivan turha edes yrittää kohdistaa. Halusin kuitenkin sen suunnilleen suoraan edes etureunoissa, joten jouduin silittelemään ja asettelemaan kangasta moneen kertaan.

Olin tehnyt paperikaavan hihalle ja miehustalle, ja päättänyt tehdä vaakasuuntaisen liitossauman takakappaleen vyötärölle koska pussilakana ei ollut tarpeeksi pitkä koko vaatteen leikkaamiseksi yhteäisenä. Muutoin improvisoin tarvittavia liitossaumoja vasta levitettyäni kankaan pöydälle.




Piirsin kaavan ensin päällyskankaalle ja harsin tarvittavat merkkilangat. Sitten asettelin päällys- ja vuorikankaan päällekkäin, joka olikin kahden pehmeän, toisiinsa tarrautuvan ja jonkin verran vinoon vetävän materiaalin kanssa haastavaa.

Leikkasin yhtenäisenä takakappaleen vyötärölle asti ja etukappaleen helmoineen. En ollut kaavoitusvaiheessa tarkasti laskenut sivulaskosten kokoa, vaan jätin leikatessa sivuihin varaa niin paljon kuin kankaan leveydestä riitti.




Myös päällyskankaan hihan leikkasin yhtenäisenä koko matkalta, mutta vuorin jätin lyhemmäksi.

Pääasiallinen yhtenäisen kappaleen leikkaamisen jälkeen aloin palastella takakappaleen helmaosaa ja hihojen vuoria jäljelle jääneestä kankaasta. Takakappaleen helman yhdistin päällyskankaassa auki ratkotuista tyynyliinoista. Se riitti leveydeltään juuri sopivasti hieman sivusauman yli joten saisin liitossauman naamioitua laskosten väliin.




Vuorin helmaosan yhdistelin takakappaleiden ja vajaamittaisen hihan sivuun jääneistä reunoista. Hihan vuorin alaosan yhdistelin tyynyliinoista yli jääneistä paloista ja muista leikkauksesta jääneistä suikaleista. Sen alaosan olisi joka tapauksessa pitänyt olla päällyskangasta leveän hihansuukäänteen vuoksi.

Alkuperäisessä banyanissa on todella paljon liitossaumoja, joten muutama siellä täällä ei haitannut lainkaan tässäkään, päin vastoin. Päätin olla myös stressaamatta siitä että muutamassa kohtaa en saanut alkuperäisiä taitteita ja tikkauksen jälkiä silitettyä kokonaan pois, koska vaatteiden muokkaus aiemmista oli hyvin tavallista. Kuten mainittu, köynnöskuvio on myös niin sekava että myöskään vaihtelevaa kuvion suuntaa tuskin huomaa. Loppujen lopuksi lakanasetistä jäi jäljelle vain jonkin verran suikaleita, mikä on aina tyydyttavää.






Ompelin saumat koneella ja vuoritin banyanin modernisti pussiin. Sivulaskoksissa leikkasin saumanvaran auki sivusauman päässä niin syvään, että laskosten yläreunan (johon olin jättänyt liiankin reilusti varaa) pääsi kääntämään molemmissa kerroksissa yhtenäiseksi.



Ompelin selkäsauman kaikkien kerrosten läpi. Päädyin kaventamaan saumanvarat vyötäröltä ylöspäin, vyötäröllä vaakasauman sai kätevästi ratkottua. Pääntiellä ompelin kerrokset yhteen odottamaan kaulusta.



Silitin miehustan laskokset harsimieni merkkilankojen mukaan. Sitten ompelin laskosten pohjan kiinni tukivuoriin. Hartian osuudella ompelin ne koneella, mutta etukappaleen puolella ajattelin että koneommel saattaisi vilahtaa irtonaiseksi jäävän laskoksen alta joten kiinnitin laskokset käsin jälkipistolla. Takakappaleella ompelin laskokset ensin koneella, mutta liian pehmeä vuoripellava ryppyyntyi ja venähteli niin helposti että ratkottuani kerran päädyin käsinompeluun.




Laskoksen reuna on tikattu etupistolla 2cm etäisyydeltä reunasta, etukappaleella ja olalla irrallaan ja takakappaleella kiinni tukivuoriin.

Etukappaleella ja olalla ompelin tukivuorin reunan kääntymään laskosvaran alle.




Kauluksen kohdalla ompelin tiiviin konetikin vahvistukseksi auki leikattavaan kohtaan. Ompelin koneella kauluskaitaleen alareunan.



Päädyin leikkaamaan pääntien reunasta isomman kiilan johon ompelin kaitaleen reunan käsin vahvistaen kulmaa useammalla pistolla.





Ompelin kaitaleen alapuolen paikoilleen ja viimeistelin kauluksen etupistotikkauksella. Lopuksi taitoin takakappaleen vuorin yläreunan ja ompelin sen kauluksen juureen.




Valmis kaitale kohoaa hieman mutta ei jää niin kasaan kuin alkuperäisessä. Koska se on myös alkuperäistä ylempänä istuvuus ja vaikutelma poikkeaa selvästi. Tämä oli osittain tietoinen ratkaisu, osittain pääntie päätyi niin ylös koska en kiinnittänyt asiaan niin suurta huomiota kaavoittaessa. Mielestäni vaikutelma on sinänsä tasapainoinen, mutta ei ehkä ajanmukainen.



Leikkasin ja päärmäsin taskuhalkion ja sen jälkeen taittelin kolme sivulaskosta etu- ja takakappaleelle. Tikkasin ne yläreunasta kiinni kunkin erikseen.

Neulasin laskokset asettumaan haluamaani asentoon nuken ja toppahameen päällä ja tikkasin sitten laskosvarat yhteen. Ompelin ne kiinni tukivuorin alareunaan.




Laskosten kankaan määrän mukaan määritetty leveys oli varsin sopiva, hieman vähemmälläkin olisi pärjännyt mutta kevyessä kankaassa lisäväljyys laskeutuu kauniisti. Helman valmis ympärys on hieman vajaa 310cm, joten sen alle mahtuu helposti muhkea, lämmin ja käytännöllinen vanutikattu alushame ja miksei vaikka pienet panieritkin.

Yläosan ollessa suunnilleen valmis aloin tasaamaan helmaa. Tässä kohtaa paljastui ikävä yllätys. Olin ommellut vuorin ja päällisen yhteen kiireellä ja väsyneenä, enkä jaksanut ennen etureunojen ompelua tarkistaa laskeutuiko vuori helmaosassa suorana päällisen mukaan. En jaksanut tarkistaa sitä myöskään etureunojen ompelun jälkeen, vaan huomasin vasta ruvetessani tasaamaan helmaa paljon myöhemmin että vuori kiersi lähes 3cm sivuun. Se ei sinänsä ole suuri ihme ottaen huomioon kuinka hankalaa oli asetella kerroksia päällekkäin leikatessa, sekä vielä kaikki liitossaumat.




Ratkoin etureunat vyötärölle asti ja asettelin vuorin uudestaan laskeutumaan suorempana. Etureunoja piti tietenkin viistottaa hieman että vuori riittäisi reunaan asti vajaalla puolella. Tämän takia ne eivät asetu päällekkäin niin paljon kuin ehkä pitäisi, mutta toisaalta alta herkästi pilkottava alushame on söpö yksityiskohta. Etenkin kun minulla sattui olemaan kukkien värinen sellainen.

Saatuani vuorin ja päällisen helmasta saman levyiseksi tasasin helman ja ompelin sen koneella pussiin. Lopuksi viimeistelin kaikki pussiin ommellut reunat etupistolla jotta lopputulos näyttäisi enemmän käsinommellulta.




Ratkaistavana oli vielä puvun etukiinnitys. Jostain syystä olin alun perin ajatellut automaattisesti rusettinauhoja, mutta V&A:n banyanissa niitä ei näy. Riitta Pylkkäsen mukaan hieman eri tyyppiset pohjoismaiset aamutakit oli joskus kiinnitetty soljilla, tosin ilmeisesti niissäkin saattoi olla koristerusetti. Yksi todennäköiseltä tuntuva vaihtoehto olisi etureunojen neulaaminen yhteen.

Otin yhteyttä Hana Poláskováan, joka on tehnyt vielä tarkemman kopion V&An banyanista. Hän kertoi kiinnittävänsä oman banyaninsa neuloilla, mutta oli lisännyt vielä neulaamista helpottaakseen vuorin keskitakaan kiinnitetyt nauhat, jotka solmitaan edestä.

Syy miksi en halunnut jättää kiinnitystä pelkkien neulojen varaan oli materiaalin pehmeys, neulat vetäisivät sen kieroon ja mahdollisesti rikkoisivat sen. Vaikka pukua ei tarvitse neulata tiukalle, jo sivulaskosten paino tuo vyötärällä painetta etukiinnitykselle.




Lopulta päädyin ompelemaan vuorin etureunaan neljä paria solmimisnauhoja, jotka pitävät yläosan sopivan napakasti paikallaan mutta jättävät paljon säätövaraa. Tämän kiinnityksen päällä etureunat pysyvät hyvin kiinni parilla kevyellä neulalla. Rinnan kohdalle lisäsin vielä kuitenkin yhden solmittavan rusetin, koska minulla sattui olemaan juuri sopivan sävyistä nauhaa.





Banyanista tuli oikein söpö. Kangas olisi voinut olla jäykempi, mutta ainakin se on miellyttävä päällä. Kuvion mittakaava on ehkä hieman liian suuri pukukankaakseen, mutta muutoin se muistuttaa riittävästi kaudella suosittuja Indienne-painokankaita. Merenvihreä pohjaväri ei ehkä ole indienne-kuoseille tyypillinen, mutta roosan kanssa hurmaava yhdistelmä. Enemmänkin vaatekaapin kuriositeetiksi kuin varsinaiseen tarpeeseen tehdyssä asussa myös materiaalin kohtuulliseksi jäänyt hinta oli hyvä juttu.




Muokattu kaulus ja kapeampi etulaskos olivat selkeimmät muutokset alkuperäiseen malliin sen mukaan miten onnistuin sen kuvien perusteella tulkitsemaan. Tapaan usein tehdä tietoisia valintoja jotka poikkeavat enemmän tai vähemmän ajanmukaisuudesta, enkä myöskään ottanut tätä projektia kovin vakavasti.

Muutoin nopeaan ja melko yksinkertaiseen banyaniin tuli lopulta paljon käsinompelua, mutta sitä tehdessäni olin todella väsynyt joten viihdyin erinomaisesti sohvalla laiskasti pistellen ja yrittäen pysyä hereillä.