Jakku, 2012

Sarjamme kevättalven 2012 helppoja perusvaatteita jatkuu. Jumpsien ja hameen yhdistelmä vaati jotakin lämmikettäkin, ja kuten niihinkin myös tähän löytyi inspiraatio ystäväni (ja guruni) Riikan vaatekaapista. Tälläkin kertaa sain lainaksi valmiin kaavan, josta tarvitsi vain kaventaa vähän etureunoja ja jatkaa hihat pitkiksi. Riikan piirtämä kaava perustuu Pylkkäsen "Säätyläispuku Suomessa"-kirjaan ja yksinkertaisuudessaan suorastaan nerokas, siinä on vain yksi kappale (mikäli valinnaista etukiilaa ei lasketa) ja seumat sivuissa ja selässä. Hiha on leikattu kimonohihana miehustan mukana. Yksinkertaisella leikkauksella syntyy todella kaunis ja linjakas jakku.

Minulla oli vielä jäljellä palakorilöytö-villakangasta josta olin jo askarrellut 1300-luvun hupun, ja loppu riitti juuri sopivasti jakkuun. Takahelman tosin jouduin leikkamaan erikseen ja liittämään saumalla. Kankaan leveys ei myöskään riittänyt aivan näin pitkiin hihoihin, joten tein niihinkin jatkopalat joiden sauma peittyi juuri sopivasti käänteen alle. Hihat ovat aika väljät niin että niiden alle saa tarvittaessa enemmänkin vaatetta kuin vain paidan hihat.


18th century jacket and petticoat

Tämäntyyppinen jakku tehdään usein kääntöjakuksi, mutta minulla ei ollut oikein mitään sopivaa kangasta valmiina joten päädyin vuorittamaan jakun kaapista löytyvällä luonnonvalkoisella pellavalla. Ideanahan oli myös saada kaappeja vähän vajenemaan, tai lähinnä siirtymään vaatekaapin puolelle.

Villakangas ja vuori on ommeltu pussiin. Myöskin palakorista löydetyssä pellavassa oli välillä leveitä kiiltävällä langalla kudottuja raitoja, ja leikatessani hoksasin kesken kaiken sijoittaa ne hihan jatkopaloihin jotka kääntyisivät päällepäin. Näin käänteet näyttivät kivasti vähän siistimmiltä.

Tikkasin reunat käsin ja ompelin etukiinnitykseksi satiininauhat. Polyestersatiini näyttää liian kiiltävältä, mutta mitään parempaakaan ei oikein tähän hätään löytynyt joten tyydyin siihen.


18th century jacket and petticoat

Kuten olen jo muiden projektien yhteydessä maininnut, halusin muotihistoriaharrastukseni alussa tehdä nimenomaan näyttäviä "prinsessamekkoja". Kauteen paremmin sisälle päästessäni olen alkanut entistä enemmän arvostaa myös yksinkertaisempia vaatteita, joille on myös käyttöä harrastuksessa. Yksinkertaisesta pikaprojektijakusta tuli oikein soma, ja lisäksi se on todella mukava ja lämmin. Aikataulullisista syistä kuvaus osui tosin heinäkuulle, mutta toisaalta Suomen kesässä voi tunnetusti joutua turvautumaan villaan.

Röyhelömyssystä löytyy lisää 1700-luvun päähinesivulta.




Kiitokset:

Riikalle kaavasta ja ohjeista

Seitsemisen kansallispuistolle ja Koveron perinnetilalle idyllisestä kuvauspaikasta