Jakku,
2012
Sarjamme kevättalven 2012 helppoja
perusvaatteita jatkuu. Jumpsien ja hameen yhdistelmä vaati
jotakin lämmikettäkin, ja kuten niihinkin myös tähän löytyi
inspiraatio ystäväni (ja guruni) Riikan vaatekaapista. Tälläkin
kertaa sain lainaksi valmiin kaavan, josta tarvitsi vain
kaventaa vähän etureunoja ja jatkaa hihat pitkiksi. Riikan
piirtämä kaava perustuu Pylkkäsen "Säätyläispuku
Suomessa"-kirjaan ja yksinkertaisuudessaan suorastaan nerokas,
siinä on vain yksi kappale (mikäli valinnaista etukiilaa ei
lasketa) ja seumat sivuissa ja selässä. Hiha on leikattu
kimonohihana miehustan mukana. Yksinkertaisella leikkauksella
syntyy todella kaunis ja linjakas jakku.
Minulla oli vielä jäljellä palakorilöytö-villakangasta josta
olin jo askarrellut 1300-luvun hupun, ja loppu riitti juuri
sopivasti jakkuun. Takahelman tosin jouduin leikkamaan erikseen
ja liittämään saumalla. Kankaan leveys ei myöskään riittänyt
aivan näin pitkiin hihoihin, joten tein niihinkin jatkopalat
joiden sauma peittyi juuri sopivasti käänteen alle. Hihat ovat
aika väljät niin että niiden alle saa tarvittaessa enemmänkin
vaatetta kuin vain paidan hihat.
Tämäntyyppinen jakku tehdään usein kääntöjakuksi, mutta minulla
ei ollut oikein mitään sopivaa kangasta valmiina joten päädyin
vuorittamaan jakun kaapista löytyvällä luonnonvalkoisella
pellavalla. Ideanahan oli myös saada kaappeja vähän vajenemaan,
tai lähinnä siirtymään vaatekaapin puolelle.
Villakangas ja vuori on ommeltu pussiin. Myöskin palakorista
löydetyssä pellavassa oli välillä leveitä kiiltävällä langalla
kudottuja raitoja, ja leikatessani hoksasin kesken kaiken
sijoittaa ne hihan jatkopaloihin jotka kääntyisivät päällepäin.
Näin käänteet näyttivät kivasti vähän siistimmiltä.
Tikkasin reunat käsin ja ompelin etukiinnitykseksi
satiininauhat. Polyestersatiini näyttää liian kiiltävältä, mutta
mitään parempaakaan ei oikein tähän hätään löytynyt joten
tyydyin siihen.
Kuten olen jo muiden projektien yhteydessä maininnut, halusin
muotihistoriaharrastukseni alussa tehdä nimenomaan näyttäviä
"prinsessamekkoja". Kauteen paremmin sisälle päästessäni olen
alkanut entistä enemmän arvostaa myös yksinkertaisempia
vaatteita, joille on myös käyttöä harrastuksessa.
Yksinkertaisesta pikaprojektijakusta tuli oikein soma, ja
lisäksi se on todella mukava ja lämmin. Aikataulullisista syistä
kuvaus osui tosin heinäkuulle, mutta toisaalta Suomen kesässä
voi tunnetusti joutua turvautumaan villaan.
Röyhelömyssystä löytyy lisää 1700-luvun päähinesivulta.
Kiitokset:
Riikalle kaavasta ja ohjeista
Seitsemisen
kansallispuistolle ja Koveron
perinnetilalle idyllisestä kuvauspaikasta