1700-luvun keskeisin alusvaate on tietenkin korsetti, mutta lisäksi tarvitaan vaikka mitä muuta. Tässä tähänastisia aikaansaannoksiani alusvaatteiden saralla. |
Korsetin
alle
tein chemisen eli polvimittaisen aluspaidan. Se on tehty
ohuesta puuvillabatistista sekä budjetin että
mukavuuden vuoksi, pellava olisi ollut autenttisempi
mutta puuvillakin on mahdollinen, tosin 1700-luvulla se
oli kalliimpi vaihtoehto. Kaava ja ohjeet ovat La couturiere Parisienne-sivustolta |
|
Paita on koottu enimmäkseen pussisaumoin, joita myös ranskansaumoiksi kutsutaan, kainalon neliökappaleet on viimeistelty katesaumoilla. Kaikki päälle näkyvä on ommeltu käsin, tosin en malttanut vielä tehdä käsin yhtä paljon kuin Jarnon aikakauden paidassa. | |
Pääntien
olen,
kenties hieman turhan modernisti tehnyt paidan kankaasta
leikatulla vinokaitaleella. Kujassa kulkee satiininauha,
ja sauman välissä on kapea pitsi.
Hihansuiden pitsi on sekin turhan modernia, mutta kauempaa
katsoen menettelee. Paidan mitat näyttivät ensisilmäyksellä hurjan leveiltä, mutta lopulta ohut kangas jää korsetin alle ihan sopivasti. |
Ensimmäinen
1700-luvun pukuni oli Robe a la
Anglaise, jonka kanssa ei enää
käytetty suuria vannehameita tai sivuvannekoreja.
Ajattelin ensin, että pari hametta ja runsaat
luonnolliset muotoni riittäisivät oikean
silhuetin saamiseen, mutta sovittaessa olin
ensimmäistä kertaa elämässäni
sitä mieltä että takamukseni ei
sittenkään ole tarpeeksi iso. Aikakauden ratkaisu, "bumroll" näytti suurinpiirtein tältä, vaikkakin täytteenä on vanua eikä korkkia, ja koko hässäkkä on kasattu nopeahkosti koneella. |
Sivuvannekorit tahi
pönkkätaskut – rakkaalla hamelisäosalla
on monta nimeä. Koska en ole villiintynyt
pensasaitaa muistuttaviin hovipukuihin, mittasuhteiltaan
vaatimattomammat vannekorit riittävät
mainiosti hameenpönkitystarpeisiini, ja ovat
käytössäkin kohtuullisen
näppärät. Aloitin vannekorit Butterickin valmiskaavalla (samalla johon korsettini pohjautuu), josta olin tosin jo heti kättelyssä poistanut parikymmentä senttiä ympäryksestä, kaava kun oli tehty melkoisille hovivanteille. Lopullisessa versiossani pisimmän vanteen pituus on noin 60cm. |
|
Butterickin ohje neuvoo kasaamaan vannekorit kaksinkertaisesta kankaasta johon on helppo tikata luukujat. Etenin ohjeen mukaan iloisesti tikkaillen sovitusvaiheeseen, jossa huomasin että koreista oli kuitenkin tulossa liian kulmikkaat. Koska minulla ei ollut varsinaisesti vielä käyttöä vanteille, hautasin ne keskeneräisinä kaappiin, josta kaivoin ne esiin vasta paljon myöhemmin alkaessani suunnitella Pet en l'airia. Olin ajatellut jo aloittaa vannekorit kokonaan alusta jollain muulla kaavalla, mutta aloin kuitenkin kokeilla saisiko nämä vielä pelastettua. Googlasin museokappaleita ja tarkastelin vertailun vuoksi mm. Tätä kaavaa. Ensimmäiseksi irrotin ohjeen mukaiset pystysuuntaiset luut, joista jäi muistoksi vain tikatut kujat, koska olin jo hoksannut että ne eivät olisi käytännössä kovin kätevät eikä niitä näy myöskään monissa museokappaleissa. Kaarsin myös kevyesti korin pohjakappaleen sisäreunaa paremmin jalan muotoa myötäileväksi ja siten paremmin paikallaan pysyväksi. Sitten viistotin kappaleita sivuista niin että vanteet levenevät hieman alaspäin. Aion ensin tipauttaa korit hieman matalammalle lantiolle, jotta hameen linja laskeutuisi pyöreämmin, mutta se ei lopulta näyttänytkään oikealta, joten päädyin sittenkin hieman lähemmäs 90 asteen kulmaa – lisäksi ylemmäs asettuvat luut tekivät rakennelmasta jotenkin vakaamman tuntuisen. Vannekorit on kasattu osittain melkoisen hätäisesti, surutta ompelukonetta ja vinonauhaa hyödyntäen. Materiaali on muistaakseni polyesteri-puuvillasekoitetta, luut sentin leveää jämäkkää muovipäällysteistä teräsluuta. Ohje jätti korien sisäsyrjän ylimmästä luukujasta ylöspäin avoimeksi, mikä tietysti helpottaa kokoamista mutta tuntui päällä siltä kuin korit valahtaisivat helposti retkottamaan ulkosyrjän varassa. Lisäsin lopulta siihen kaistaleet ensimmäistä kellarista löytämääni kangasta, hieman ohuempaa ettei vyötäröstä tulisi liian paksua. Jäykän kaksinkertaisen kankaan laskostaminen siististi ja sulavasti vyötärölle vaati vähän askartelua, etenkin kun tuttuun tapaan rakkaat mittasuhteeni sanelivat että etureunan on oltava takareunaa lyhempi – ei taida olla vaatetta, jossa valmiskaavat toimisivat minulla vyötäröstä alaspäin. Kenties olen vain liian perfektionisti. |
|
Jossain kohtaa projektia
minua alkoi ärsyttää uskomaton kykyni
nysvätä loputtomiin näinkin yksinkertaisen,
päälle näkymättömän
vaatekappaleen kanssa, mutta luulen että lopulta
korien kanssa painiminen ja sovittelu kannatti, olen
varsin tyytyväinen muotoiluun ja aika puolestaan
näyttää miten on toimivuuden laita.
Alustavasti epäilen hieman museokappaleissa
esiintyviä korien välille solmittavia nauhoja,
koska ne tuntuivat sovittaessa hilaavan koreja
ylöspäin liikkuessa (en
välttämättä muista liikkua tarpeeksi
hienostuneesti pikku askelin, ja pitäähän
sitä nyt tanssiakin), vannekorit kun tuntuivat
pysyvät kohtuullisen hyvin paikoillaan jo
pelkällä hameiden painolla. Kenties pidän
käytössä kiinni vain takakappaleen solmua,
niin että korit eivät ainakaan luisu eteen,
mikä tuntuu jostain syystä
todennäköisemmältä suunnalta. Oheisessa kuvassa muuten näkyvät sattumalta myös paidan kainalokiilat ja niiden toiminnallinen funktio erittäin havainnollisesti - samoin se, että paita on jonkin kaavoitusvirhearvioinnin ansiosta suorastaan säädyttömän lyhyt. |
Puku vaatii yleensä
ainakin yhden alushameen laskeutuakseen hyvin, vaikkei
vanteiden reunoja tarvitsisi peitelläkään.
Erittäin yksinkertainen alushameeni on tehty kahdesta
lakanakankaan leveydestä ajan tapaan: sivusaumat ovat
ylhäältä auki n. 15cm, etu ja takakappaleen
vyötärö on laskostettu omiin kapeisiin
vyötärönauhoihinsa, jotka solmitaan niin
että sivut menevät hieman
päällekkäin. Näppärä free
size-patentti. Helmassa ja laskostetussa röyhelössä on käsinommellut päärmeet, vyötärön tein laiskasti kokokaan koneella. Kuvassa hameen alla on "bumroll"-tyyny, jonka mukaan helma on tasattu, mutta sama hame toimii jotenkuten myös panierien kanssa. |
Habit shirt on
ratsastuspuvun (riding habit) alla pidettävä
paita. Siinä on miesten paidan tapaan pitkät
hihat ja korkea kaulus. Tavallisesta aluspaidasta poiketen
"ratsastuspaitaa" pidettiin korsetin ja tavallisen
aluspaidan päällä. Oman ratsastuspaitani mallina on C.Willetin ja Phyllis Cunningtonin "The history of underclothes"-kirjassa esitelty, 1780-luvulle ajoitettu habit shirt omiin mittoihini hieman sovellettuna. Paidan lyhyt selkäosa on poimutettu alareunasta kaitaleeseen. Etukappaleet ovat pidemmät, ja takakappaleiden sivusaumoihin kiinnitetyt nauhat solmitaan eteen. Tämä paita aukeaa edestä kokonaan, mikä tietenkin helpottaa pukemista, toisessa kirjassa esitellyssä mallissa on vain halkio. Ompelin koneella sivu-, olka- ja hihan saumat, mutta saumanvarat, kaikki poimutukset ja päärmäykset ompelin käsin. Dorset-malliset lankanapit askartelin muovirenkaiden ympärille. Hyvä ohje niiden tekemiseen löytyy täältä. |
|
Mikäli joku sattuisi
joskus tarvitsemaan noin s-kokoisen ratsastuspaidan
mittoja, lisään ne tähän.
Kyseessä on siis sovellettu tulkinta
edellämainitussa kirjassa esitellyn
alkuperäiskappaleen mitoista. Kappaleiden mitoissa on
mukana 1cm saumanvarat. Miehusta: leveys 60cm, pituus 70cm. Olan kohta 32cm takakappaleen helmasta ylöspäin mitattuna. Pääntiehalkio 12cm molemmista reunoista. Olalle tehdään 6cm (valmis lev. 4cm) leveä vahvistuskaitale ja 8x8cm pääntiekiila miesten paidan tapaan, jolloin olan valmiiksi mitaksi tulee noin 16cm. Jäljelle jäävää pääntiehalkiota madalletaan edestä 3cm (ei period, mutta toimii paremmin, madalluksen voi toki jättää pois), takaa ei ollenkaan. Pääntien takareuna poimutetaan noin 13,5cm mittaiseksi, kiilat ja etureuna kauluksen lopun mitan mukaan. Minun paidassani kauluksen valmis pituus niukkoine napitusvaroineen on 38cm, leveys 5cm. |
|
Etureunoihin tulee 21cm
kauluksesta alaspäin röyhelö, 7x42cm. Takakappaleen helma jätetään 13cm molemmista reunoista suoraksi, keskelle jäävä osuus poimutetaan 21cm mittaiseksi. Huolitellaan kaitaleella. Sivusaumaa jää kainalokiilan alle n. 2cm, saumoihin upotetaan nauhat jotka solmitaan eteen. Kainalokiilat 15x15cm. Hiha: 62x36cm. Hihansuuhalkio 7cm. Mansetin leveys 4cm (valmis 2cm), pituus ranteen ympärys + väljyys + saumanvarat + napitusvara. Röyhelö 6x60cm. Röyhelö ommeltu kaksinkertaisen mansetin kerrosten väliin, sivuhalkiossa kaitaleen alle. Etureunojen röyhelö tehty saumoin. |