Kengät Robe a la Francaiseen, 2017
Uusi uljas Robe a'la Francaise tarvitsi
tietysti ikioman kenkäparin, kalpeaa sinistä ja kimaltavaa
koristelua. Päätin kunnianhimoisesti että tällä kertaa en
tyytyisi vain metallipunokseen reunustusnauhojen peittona vaan
haluaisin mukaan myös kirjontaa.

Mallin valinta
Varhaisiin inspiraationlähteisiini kuuluivat niin Lovisa
Ulrikan kruunajaiskengät (miksi olla vaatimaton?) kuin Martha
Washingtonin hääkengät. Etenkin jälkimmäisissä oli
kiehtova passementerie-tyyppinen metallikoristelu, jonka
jäljittely olisi voinut olla erittäin kiinnostava
nypläysprojekti.
Kävi kuitenkin niin, että kengät jäivät Francaise-projektin
viimeiseksi, alkoi olla jo kiire kuvaukseen, nypläyskurssi oli
kesätauolla ja totesin että ei ole mitään järkeä alkaa
kiireessä opetella uutta tekniikkaa (olin tähän mennessä
tehnyt oikeastaan vain jatkuvalankaisia tyllipitsejä). Päätin
siis tyytyä siihen mitä osaan, melko yksinkertaiseen
kirjontaan pocket
book-projektin tyyliin. Onneksi etenkin vuosisadan
loppupuolelta löytyy paljon kenkiä joissa on vain melko
yksinkertainen kirjontakuvio kärjessä.
1785-1790, Galleria del Costume di Palazzo Pitti
Lopulta ihastuin näihin kaunottariin. Ne ovat ajoitukseltaan
vähän pukua myöhäisemmät, enkä edes onnistunut löytämään
niistä enempää kuvia. Ne olivat kuitenkin metallipitsillä
reunustetut satiinikengät joissa oli metallilangalla kirjailtu
kärki, siis juuri sitä mitä malliksi etsin. Päätin siis
kopioida kirjailun mallista sen minkä suunnilleen näki ja
säveltää loput.

Kenkien pohja
Minulla oli kaapissa muutama pari tuunaamista varten
jemmattuja kirppislöytökenkiä, ja tähän projektiin valitsin
nämä. Päällisen tekomokka hapertuu käsiin mutta sehän ei tässä
käytössä haittaa. Tärkeintä oli jo valmiiksi varsin varsin
hyvän mallinen pompadour-korko.
Aloin siis repiä kenkiä auki. Vanhoissa kengissä liimat ovat
monesti jo muutenkin hapertuneet, joten tämä on yleensä
kenkäprojektien lähes hauskin vaihe.

Irrotin ulkopohjat, korkolaput ja päällyskankaan ja nirhasin
pikkusaksilla saumoihin menevät reunat olemattomiin. Leikkasin
avarretun sivureunan kuminauhoineen kokonaan irti, ettei
kengän alkuperäinen reuna kuultaisi läpi, mutta jalkapöydälle
nousevaa keskiosaa jätin jäljelle vähän matkaa.
Minulla on päkiästä melko leveä jalka, joten kengät ovat
helposti siitä hieman kireitä. Olen yleensä fiksannut tämän
leikkaamalla pari aukileikkausta kengän kärkiosaan, mikä
avartaa päkiän kohtaa aavistuksen, niin nytkin. Pidän myös
mielelläni kengissä muotoiltuja pohjallisia, jotka lisäävät
huomattavasti kengän istuvuutta ja lisäävät käyttömukavuutta,
ja ne vaativat myös aavistuksen verran lisätilaa.
Työstövaiheessa kenkiä pitää tietenkin sovittaa pohjallisten
kanssa.

Silputtuani kenkiä sieltä ja täältä aloin kasata niitä
uudelleen oikeaan muotoon. Ensiksi askartelin lisäyspalat
madallettuihin sivureunoihin käyttäen nahkasuikaleita ja
aiemmin irrottamaani päällysmateriaalia. Sitten liimasin
pitkän, leveän nahkasuikaleen kengän etureunan alle sovittaen
sen huolellisesti. Se tuki halkioilla levennetyn jalkapöydän
ja antoi pohjan etuläpälle.

Viimeistelin pohjatyöt liimailemalla sopivaksi muotoiltuja
nahkasuikaleita kolojen päälle jotta pinta tasoittuisi.
Etuläppä jäi vielä reilun kokoiseksi odottamaan lopullista
muotoilua.

Kuten
sanottu, korot olivat jo valmiiksi varsin lupaavan malliset.
Koron pohja oli valitettavasti kapea, kulmikas ja
pitkulainen, ei kapea ja leveä tai puolipyöreä kuten
period-kengissä, mutta sille ei nyt voinut mitään. Pienellä
viilailulla koroista saisi kuitenkin ehkä vielä sirommat.
Muovi nirhautui helposti puukon ja
metalliviilan alla, ja onnistuin kuin onnistuinkin saamaan
takakaarretta yläreunasta hiomalla korosta vielä jyrkemmin
jalan alle kaartuvan, kuten kauden kengille on tyypillistä.
Myös takareunojen kulmikkuus tasoittui hieman. Koron
etureunassa syvensin myös sisäkaarretta aavituksen.

Korkolapun kiinnityksen koloja piti tietysti varoa, joten
kovin massiivinen muotoilu ei ollut mahdollista, mutta pääsin
edes vähän lähemmäs 1700-luvun pompadour-koron muotoa.
Poiston jälkeen taas lisättiin täytettä: Jo hyväksi havaittuun
tapaan täytin koron alakaarteen käsin muotoiltavalla
epoksimassalla ja sen kuivuttua viimeistelin vielä muotoilua
hieman viilaamalla. Valmis korko on tietenkin vielä kaukana
mallikenkieni siroudesta, mutta nehän ovat myös huomattavasti
korkeammat mikä vaikuttaa siluettiin paljon.
Päälliset ja kirjailu
Saatuani
kenkien perusmuotoilun valmiiksi tein päällisille kaavat.
Hahmottelin ensin kenkien päälle kappaleiden linjat, sekä
kärkeen keskilinjan kirjailun kohdistusta varten, ja sitten
muotoilin kenkien päälle lakanakangasta merkaten reunat ja
saumat.

Voimakkaasti muotoillun koron kanssa
ongelmaksi nousi päällystys, kangas ei kertakaikkiaan
asettunut sileästi. Pehmeällä sovituskankaalla päällystys
olisi ehkä vielä juuri ja juuri onnistunut, lopullisella
tukikankaalla kovitetulla satiinilla ei millään. Lopulta
luovutin ja päätin suosiolla tehdä koron taakse sauman.
Leikkasin palaset paksulla nukkapintaisella
tukikankaalla kovitetusta satiinista. Liimattava tukikangas ei
tietenkään ole ajanmukainen, mutta olen käytännössä huomannut
sen olevan hirveän kätevä. Se tasoittaa pintaa niin etteivät
ihan kaikki epätasaisuudet näy, ja imee suurimman osan
kiinnitysliimasta niin etteivät päälliset tahriinnu.
Satiinikengissä molemmat pointit ovat erittäin painavia.
Kuten kuvasta näkyy,
leikkasin yhden kappaleen vahingossa kaksi kertaa
samansuuntaisena, ja se piti leikata myöhemmin uudestaan.
Kangasta oli toki jäljellä reilusti, mutta tuntuihan se silti
vähän aloittelijan mokalta.
Tässä
kohtaa sananen materiaaleista. Francaisen koristelussa
käyttämäni metallipunoksen sävy on tavallaan sekoitus hopeaa
ja kalpeaa punertavaa kultaa. Totesin aika nopeasti, että
sama punos olisi liian paksua kengissä käytettäväksi (ja
sitäpaitsi se kului itse mekkoon lähes kokonaan). Onneksi
löysin lopulta juuri sopivan levyistä metallipitsiä, joka
oli sävyltään niin vaalea ja lämmin hopea että sointuu
loistavasti puvun koristeluun.
Kotona oli valmiina joskus ostamiani metallipaljetteja,
nekin vaaleaa hopeaa, ja lopulta löysin lähes sattumalta
myös sävyyn sopivan kirjontalangan, joka oli vieläpä
metallilangaksi kohtuullisen helppo kirjottava.
Moni hieno projektisuunnitelma kaatuu tai
ainakin meinaa kaatua materiaalien löytämisen hankaluuteen,
tällä kertaa oli onnea. Olin myös etukäteen suunnitellut
värjääväni pitsin alle tulevan reunustusnauhan suunnilleen
satiinin väriseksi, mutta sitten sattui niin hyvin että oikean
värinen nauha sattuikin vastaan valmiina.

Tihrustin kuvasta sen minkä sain selvää ja
sävelsin loput valistuneena arvauksena. Piirsin kuvion kengän
kärkiosan kaavaan sopivan kokoiseksi.
Piirsin kenkien kärkiosien kaavat
vähän reilummille palasille ja tikkasin ne vielä reunoista
kiinni lakanakankaan palaan niin että ne viriteltyä
kirjontakehykseen. Pelkälle kuviolle sinänsä olisi riittänyt
pienempikin kehys, mutta varmuuden vuoksi lainasin kaverilta
omaani isomman jotta kehys ei jättäisi painaumaa päälliseen -
joskus olen nimittäin törmännyt siihen, että kehyksen jälki ei
lähde kunnolla vaikka kuinka silittäisi. Sitten aloin askarrella
kärkien kuvioita.

Sen perusteella mitä sain selvää, kirjonta näyttäisi olevan
melko yksinkertaista yhdistelmää varsi- ja satiinipistoista ja
paljeteista. Osa paljeteista näyttää ehkä tippuneen pois.
Katsoin vähän mallia muista kauden kirjontatöistä ja yritin
saada aikaan jotain vähän samanlaista. Haasteena oli tietenkin
saada molemmista päällisistä riittävän samanlaiset, mutta
toisaalta käsityönä ne silloinkin tehtiin eikä kenkiä yleensä
katsota kovin läheltä. Kirjonta oli kuitenkin sinänsä mukava ja
palkitseva vaihe projektia.
Kirjonnan
valmistuttua leikkasin pois ylimääräisen tukikankaan kuvion
reunoilta, leikkasin saumanvarat lopulliseen kokoon ja
sovitin kärkiosia paikalleen. Kun ne näyttivät sopivan,
aloin kasailla kengän takaosaa.

Päällisten
kiinnitys ja kenkien viimeistely
Aloitin ompelemalla koron ja kengän kannan takasaumat. Jätin
minimaaliset saumanvarat aukileikkausten kera, tikkasin
saumanvarat auki ja sovitin molempia paikoilleen. Varmistin
koron ja kannan päällisen sauman kohdan ja ompelin sitä
kiinni keskeltä takaa pari senttiä, niin että sain juuri
ommeltua sauman päälle kaksinkertaisen hopeapitsin. Se
peittää näppärästi sauman ja tuo vähän lisäblingiä kengän
takaosaan.

Ompelin pitsin suoran sisäreunan koneella ja
toisen pitsin reunan vähän sen päälle käsin, samoin ompelin
ulkoreunojen lenkit käsin kiinni melko tiiviisti jotta ne eivät
tarttuisi mihinkään. Muualla tyydyin pitsien kiinnityksessä
liimaan, mutta kengän korko on varsin kulutusarka kohta.

Loppumatkan kengän sivujen alareunan
saumanvarasta liimasin kääntymään nurjalle koron
rajaa seuraten.


Seuraavaksi aloin liimailla päällisiä
vähän kerrassaan paikalleen aloittaen kärjistä ja kantapäästä.
Käytin liimauksiin Tixo-kontaktiliimaa. Kuten olen aiemmin
hyväksi havainnut, kiristin kärjen päällisen muotoonsa hieman
pohjan alle ommellun kiristyslangan avulla. Sekä kirjonnassa
että päällystyksen merkkailussa kului paljon itsestään haihtuvaa
merkkaustussia.

Muotoilin
etuläpät lopulliseen muotoon ja liimasin ensin
reunustusnauhan ja sitten pitsin paikalleen. Sivuissa
liimasin sivupalojen reunustusnauhan toisen puolen jo
etukäteen kengän kylkeen kääntääkseni toisen reunan
myöhemmin päälle reunan viimeistelyksi.

Liimailin nahkapalat solkiläppien nurjalle
puolelle, tasasin ne lopulliseen muotoon ja jatkoin
reunustusnauhan liimaamista.
Ennen reunustusnauhan toisen reunan liimaamista vahvistin vielä
solkiläppien kiinnityskohdan nurkkaa parilla pistolla.

Lopuksi liimasin reunustusten päälle metallipitsin vähän
kerrassaan kuumaliimalla. Liima kuivuu läpinäkyväksi, ja
läheltä katsoen kyllä näkyy paakkuina pitsin välissä, mutta
toisaalta vähänkään kauempaa katsottuna kaikki muu kimallus
hämää silmää niin ettei siihen kiinnitä huomiota.
Sähläsin
vähän kengän alapuolella kaikkien reunojen kohdistuksen ja
paksujen saumanvarojen kanssa, joten lopulta pohja ei
meinannutkaan asettua sileästi paikalleen. Jouduin
askartelemaan vähän täytettä saadakseni kengän alapuolen
tarpeeksi tasaiseksi ulkopohjan kiinitystä varten. Tämä on
tietenkin paikka jota kukaan ei koskaan katso läheltä, mutta
silti vähän ärsytti.
Sovitin
ja leikkasin ulkopohjan takaosan muotoiltuun korkoon
sopivaksi ja liimasin sen takaisin kiinni alkaen kärjestä.
Vasaroin vielä korkolaput takaisin paikoilleen reilun
liima-annoksen saattelemana.

Lopuksi
tähtäsin vielä kengänsoljet paikoilleen ja puhkaisin niille
reiät solkiläppiin. Kauniit "Dauphine"-soljet tulevat American
Duchessilta.

Loppuarvio
Yleensä olen tykännyt kovasti kenkien tuunaamisesta, mutta tällä
kertaa täytyy tunnustaa että into oli moneen kertaan vähän
hukassa. Olin oikeastaan odottanut kenkäprojektia ja
suunnitellut sitä kauan, mutta sitten se jäikin vähän viime
tippaan ja vei enemmän aikaa kuin olin optimistisesti
kuvitellut, mikä ei ikinä ole paras lähtökohta yhtään minkään
tekemiselle.
Heti alkuun valmiita kenkiä katsoessa omiin
kriittisiin silmiini iskivät vain kaikki epätäydellisyydet,
alkaen siitä että sinänsä niin kovin kaunis satiini näytti
armottomasti kaikki läpi kuultavat saumanvarat, rypyt ja
epätasaisuudet. Ja onhan niitä liimatahrojakin. Saadakseen
täydelliset period-kengät pitäisi kai opetella tekemään koko
homma alusta alkaen eikä tyytyä tuunaamaan moderneja kenkiä
liimalla.

Toisaalta, tuunatuiksi puolivillaisiksi
tapauksiksi kengät ovat sinänsä oikein ihastuttavat. Moderni
muotoilu paistaa yhä läpi, mutta on toisaalta mukava moderneihin
kenkiin tottuneeseen jalkaan - pitäähän näillä kuitenkin pystyä
tanssimaankin. Näin jälkeenpäin täytyy tosin todeta, että
innostuin päkiän avartamisen kanssa vähän liikaa ja jätin
solkiläpät liian löysälle, koskapa käytössä kengät venähtivät
vielä ihan aavistuksen ja jalka alkoi luisua liian eteen -
näinkin voi käydä.
Kengät ajavat asiansa oikein passelisti
siinä mielessä että ne täydentävät puvun kokonaisuuden, kuten
tarkoitus olikin. Lämpenin niille itsekin huomattavasti lisää
unohdettuani jonkin ajan päästä niiden tekemiseen assosioituneen
kiireen ja ärsytyksen, ja nyt pidän niistä itse asiassa hyvinkin
paljon.