Uusi uljas Robe a'la Francaise tarvitsi tietysti ikioman kenkäparin, kalpeaa sinistä ja kimaltavaa koristelua. Päätin kunnianhimoisesti että tällä kertaa en tyytyisi vain metallipunokseen reunustusnauhojen peittona vaan haluaisin mukaan myös kirjontaa.





Varhaisiin inspiraationlähteisiini kuuluivat niin Lovisa Ulrikan kruunajaiskengät (miksi olla vaatimaton?) kuin Martha Washingtonin hääkengät. Etenkin jälkimmäisissä oli kiehtova passementerie-tyyppinen metallikoristelu, jonka jäljittely olisi voinut olla erittäin kiinnostava nypläysprojekti.

Kävi kuitenkin niin, että kengät jäivät Francaise-projektin viimeiseksi, alkoi olla jo kiire kuvaukseen, nypläyskurssi oli kesätauolla ja totesin että ei ole mitään järkeä alkaa kiireessä opetella uutta tekniikkaa (olin tähän mennessä tehnyt oikeastaan vain jatkuvalankaisia tyllipitsejä). Päätin siis tyytyä siihen mitä osaan, melko yksinkertaiseen kirjontaan pocket book-projektin tyyliin. Onneksi etenkin vuosisadan loppupuolelta löytyy paljon kenkiä joissa on vain melko yksinkertainen kirjontakuvio kärjessä.





Lopulta ihastuin näihin kaunottariin. Ne ovat ajoitukseltaan vähän pukua myöhäisemmät, enkä edes onnistunut löytämään niistä enempää kuvia. Ne olivat kuitenkin metallipitsillä reunustetut satiinikengät joissa oli metallilangalla kirjailtu kärki, siis juuri sitä mitä malliksi etsin. Päätin siis kopioida kirjailun mallista sen minkä suunnilleen näki ja säveltää loput.





Minulla oli kaapissa muutama pari tuunaamista varten jemmattuja kirppislöytökenkiä, ja tähän projektiin valitsin nämä. Päällisen tekomokka hapertuu käsiin mutta sehän ei tässä käytössä haittaa. Tärkeintä oli jo valmiiksi varsin varsin hyvän mallinen pompadour-korko.

Aloin siis repiä kenkiä auki. Vanhoissa kengissä liimat ovat monesti jo muutenkin hapertuneet, joten tämä on yleensä kenkäprojektien lähes hauskin vaihe.




Irrotin ulkopohjat, korkolaput ja päällyskankaan ja nirhasin pikkusaksilla saumoihin menevät reunat olemattomiin. Leikkasin avarretun sivureunan kuminauhoineen kokonaan irti, ettei kengän alkuperäinen reuna kuultaisi läpi, mutta jalkapöydälle nousevaa keskiosaa jätin jäljelle vähän matkaa.

Minulla on päkiästä melko leveä jalka, joten kengät ovat helposti siitä hieman kireitä. Olen yleensä fiksannut tämän leikkaamalla pari aukileikkausta kengän kärkiosaan, mikä avartaa päkiän kohtaa aavistuksen, niin nytkin. Pidän myös mielelläni kengissä muotoiltuja pohjallisia, jotka lisäävät huomattavasti kengän istuvuutta ja lisäävät käyttömukavuutta, ja ne vaativat myös aavistuksen verran lisätilaa. Työstövaiheessa kenkiä pitää tietenkin sovittaa pohjallisten kanssa.



Silputtuani kenkiä sieltä ja täältä aloin kasata niitä uudelleen oikeaan muotoon. Ensiksi askartelin lisäyspalat madallettuihin sivureunoihin käyttäen nahkasuikaleita ja aiemmin irrottamaani päällysmateriaalia. Sitten liimasin pitkän, leveän nahkasuikaleen kengän etureunan alle sovittaen sen huolellisesti. Se tuki halkioilla levennetyn jalkapöydän ja antoi pohjan etuläpälle.




Viimeistelin pohjatyöt liimailemalla sopivaksi muotoiltuja nahkasuikaleita kolojen päälle jotta pinta tasoittuisi. Etuläppä jäi vielä reilun kokoiseksi odottamaan lopullista muotoilua.




Kuten sanottu, korot olivat jo valmiiksi varsin lupaavan malliset. Koron pohja oli valitettavasti kapea, kulmikas ja pitkulainen, ei kapea ja leveä tai puolipyöreä kuten period-kengissä, mutta sille ei nyt voinut mitään. Pienellä viilailulla koroista saisi kuitenkin ehkä vielä sirommat.

Muovi nirhautui helposti puukon ja metalliviilan alla, ja onnistuin kuin onnistuinkin saamaan takakaarretta yläreunasta hiomalla korosta vielä jyrkemmin jalan alle kaartuvan, kuten kauden kengille on tyypillistä. Myös takareunojen kulmikkuus tasoittui hieman. Koron etureunassa syvensin myös sisäkaarretta aavituksen.




Korkolapun kiinnityksen koloja piti tietysti varoa, joten kovin massiivinen muotoilu ei ollut mahdollista, mutta pääsin edes vähän lähemmäs 1700-luvun pompadour-koron muotoa.

Poiston jälkeen taas lisättiin täytettä: Jo hyväksi havaittuun tapaan täytin koron alakaarteen käsin muotoiltavalla epoksimassalla ja sen kuivuttua viimeistelin vielä muotoilua hieman viilaamalla. Valmis korko on tietenkin vielä kaukana mallikenkieni siroudesta, mutta nehän ovat myös huomattavasti korkeammat mikä vaikuttaa siluettiin paljon.






Saatuani kenkien perusmuotoilun valmiiksi tein päällisille kaavat. Hahmottelin ensin kenkien päälle kappaleiden linjat, sekä kärkeen keskilinjan kirjailun kohdistusta varten, ja sitten muotoilin kenkien päälle lakanakangasta merkaten reunat ja saumat.




Voimakkaasti muotoillun koron kanssa ongelmaksi nousi päällystys, kangas ei kertakaikkiaan asettunut sileästi. Pehmeällä sovituskankaalla päällystys olisi ehkä vielä juuri ja juuri onnistunut, lopullisella tukikankaalla kovitetulla satiinilla ei millään. Lopulta luovutin ja päätin suosiolla tehdä koron taakse sauman.




Leikkasin palaset paksulla nukkapintaisella tukikankaalla kovitetusta satiinista. Liimattava tukikangas ei tietenkään ole ajanmukainen, mutta olen käytännössä huomannut sen olevan hirveän kätevä. Se tasoittaa pintaa niin etteivät ihan kaikki epätasaisuudet näy, ja imee suurimman osan kiinnitysliimasta niin etteivät päälliset tahriinnu. Satiinikengissä molemmat pointit ovat erittäin painavia.

Kuten kuvasta näkyy, leikkasin yhden kappaleen vahingossa kaksi kertaa samansuuntaisena, ja se piti leikata myöhemmin uudestaan. Kangasta oli toki jäljellä reilusti, mutta tuntuihan se silti vähän aloittelijan mokalta.




Tässä kohtaa sananen materiaaleista. Francaisen koristelussa käyttämäni metallipunoksen sävy on tavallaan sekoitus hopeaa ja kalpeaa punertavaa kultaa. Totesin aika nopeasti, että sama punos olisi liian paksua kengissä käytettäväksi (ja sitäpaitsi se kului itse mekkoon lähes kokonaan). Onneksi löysin lopulta juuri sopivan levyistä metallipitsiä, joka oli sävyltään niin vaalea ja lämmin hopea että sointuu loistavasti puvun koristeluun.

Kotona oli valmiina joskus ostamiani metallipaljetteja, nekin vaaleaa hopeaa, ja lopulta löysin lähes sattumalta myös sävyyn sopivan kirjontalangan, joka oli vieläpä metallilangaksi kohtuullisen helppo kirjottava.

Moni hieno projektisuunnitelma kaatuu tai ainakin meinaa kaatua materiaalien löytämisen hankaluuteen, tällä kertaa oli onnea. Olin myös etukäteen suunnitellut värjääväni pitsin alle tulevan reunustusnauhan suunnilleen satiinin väriseksi, mutta sitten sattui niin hyvin että oikean värinen nauha sattuikin vastaan valmiina.




Tihrustin kuvasta sen minkä sain selvää ja sävelsin loput valistuneena arvauksena. Piirsin kuvion kengän kärkiosan kaavaan sopivan kokoiseksi.

Piirsin kenkien kärkiosien kaavat vähän reilummille palasille ja tikkasin ne vielä reunoista kiinni lakanakankaan palaan niin että ne viriteltyä kirjontakehykseen. Pelkälle kuviolle sinänsä olisi riittänyt pienempikin kehys, mutta varmuuden vuoksi lainasin kaverilta omaani isomman jotta kehys ei jättäisi painaumaa päälliseen - joskus olen nimittäin törmännyt siihen, että kehyksen jälki ei lähde kunnolla vaikka kuinka silittäisi. Sitten aloin askarrella kärkien kuvioita.




Sen perusteella mitä sain selvää, kirjonta näyttäisi olevan melko yksinkertaista yhdistelmää varsi- ja satiinipistoista ja paljeteista. Osa paljeteista näyttää ehkä tippuneen pois. Katsoin vähän mallia muista kauden kirjontatöistä ja yritin saada aikaan jotain vähän samanlaista. Haasteena oli tietenkin saada molemmista päällisistä riittävän samanlaiset, mutta toisaalta käsityönä ne silloinkin tehtiin eikä kenkiä yleensä katsota kovin läheltä. Kirjonta oli kuitenkin sinänsä mukava ja palkitseva vaihe projektia.




Kirjonnan valmistuttua leikkasin pois ylimääräisen tukikankaan kuvion reunoilta, leikkasin saumanvarat lopulliseen kokoon ja sovitin kärkiosia paikalleen. Kun ne näyttivät sopivan, aloin kasailla kengän takaosaa.






Aloitin ompelemalla koron ja kengän kannan takasaumat. Jätin minimaaliset saumanvarat aukileikkausten kera, tikkasin saumanvarat auki ja sovitin molempia paikoilleen. Varmistin koron ja kannan päällisen sauman kohdan ja ompelin sitä kiinni keskeltä takaa pari senttiä, niin että sain juuri ommeltua sauman päälle kaksinkertaisen hopeapitsin. Se peittää näppärästi sauman ja tuo vähän lisäblingiä kengän takaosaan.




Ompelin pitsin suoran sisäreunan koneella ja toisen pitsin reunan vähän sen päälle käsin, samoin ompelin ulkoreunojen lenkit käsin kiinni melko tiiviisti jotta ne eivät tarttuisi mihinkään. Muualla tyydyin pitsien kiinnityksessä liimaan, mutta kengän korko on varsin kulutusarka kohta.




Loppumatkan kengän sivujen alareunan saumanvarasta liimasin kääntymään nurjalle koron
rajaa seuraten.





Seuraavaksi aloin liimailla päällisiä vähän kerrassaan paikalleen aloittaen kärjistä ja kantapäästä. Käytin liimauksiin Tixo-kontaktiliimaa. Kuten olen aiemmin hyväksi havainnut, kiristin kärjen päällisen muotoonsa hieman pohjan alle ommellun kiristyslangan avulla. Sekä kirjonnassa että päällystyksen merkkailussa kului paljon itsestään haihtuvaa merkkaustussia.




Muotoilin etuläpät lopulliseen muotoon ja liimasin ensin reunustusnauhan ja sitten pitsin paikalleen. Sivuissa liimasin sivupalojen reunustusnauhan toisen puolen jo etukäteen kengän kylkeen kääntääkseni toisen reunan myöhemmin päälle reunan viimeistelyksi.



Liimailin nahkapalat solkiläppien nurjalle puolelle, tasasin ne lopulliseen muotoon ja jatkoin reunustusnauhan liimaamista.

Ennen reunustusnauhan toisen reunan liimaamista vahvistin vielä solkiläppien kiinnityskohdan nurkkaa parilla pistolla.




Lopuksi liimasin reunustusten päälle metallipitsin vähän kerrassaan kuumaliimalla. Liima kuivuu läpinäkyväksi, ja läheltä katsoen kyllä näkyy paakkuina pitsin välissä, mutta toisaalta vähänkään kauempaa katsottuna kaikki muu kimallus hämää silmää niin ettei siihen kiinnitä huomiota.




Sähläsin vähän kengän alapuolella kaikkien reunojen kohdistuksen ja paksujen saumanvarojen kanssa, joten lopulta pohja ei meinannutkaan asettua sileästi paikalleen. Jouduin askartelemaan vähän täytettä saadakseni kengän alapuolen tarpeeksi tasaiseksi ulkopohjan kiinitystä varten. Tämä on tietenkin paikka jota kukaan ei koskaan katso läheltä, mutta silti vähän ärsytti.




Sovitin ja leikkasin ulkopohjan takaosan muotoiltuun korkoon sopivaksi ja liimasin sen takaisin kiinni alkaen kärjestä. Vasaroin vielä korkolaput takaisin paikoilleen reilun liima-annoksen saattelemana.




Lopuksi tähtäsin vielä kengänsoljet paikoilleen ja puhkaisin niille reiät solkiläppiin. Kauniit "Dauphine"-soljet tulevat American Duchessilta.






Yleensä olen tykännyt kovasti kenkien tuunaamisesta, mutta tällä kertaa täytyy tunnustaa että into oli moneen kertaan vähän hukassa. Olin oikeastaan odottanut kenkäprojektia ja suunnitellut sitä kauan, mutta sitten se jäikin vähän viime tippaan ja vei enemmän aikaa kuin olin optimistisesti kuvitellut, mikä ei ikinä ole paras lähtökohta yhtään minkään tekemiselle.

Heti alkuun valmiita kenkiä katsoessa omiin kriittisiin silmiini iskivät vain kaikki epätäydellisyydet, alkaen siitä että sinänsä niin kovin kaunis satiini näytti armottomasti kaikki läpi kuultavat saumanvarat, rypyt ja epätasaisuudet. Ja onhan niitä liimatahrojakin. Saadakseen täydelliset period-kengät pitäisi kai opetella tekemään koko homma alusta alkaen eikä tyytyä tuunaamaan moderneja kenkiä liimalla.




Toisaalta, tuunatuiksi puolivillaisiksi tapauksiksi kengät ovat sinänsä oikein ihastuttavat. Moderni muotoilu paistaa yhä läpi, mutta on toisaalta mukava moderneihin kenkiin tottuneeseen jalkaan - pitäähän näillä kuitenkin pystyä tanssimaankin. Näin jälkeenpäin täytyy tosin todeta, että innostuin päkiän avartamisen kanssa vähän liikaa ja jätin solkiläpät liian löysälle, koskapa käytössä kengät venähtivät vielä ihan aavistuksen ja jalka alkoi luisua liian eteen - näinkin voi käydä.

Kengät ajavat asiansa oikein passelisti siinä mielessä että ne täydentävät puvun kokonaisuuden, kuten tarkoitus olikin. Lämpenin niille itsekin huomattavasti lisää unohdettuani jonkin ajan päästä niiden tekemiseen assosioituneen kiireen ja ärsytyksen, ja nyt pidän niistä itse asiassa hyvinkin paljon.