Olen harrastanut ompelua ja muita käsitöitä vaihtelevalla aktiivisuudella lapsesta asti. Barbieista siirryin aikanaan hieman vaatimattomammilla kurveilla varustettuun malliin, itseeni. Lukion jälkeen ammatinvalinta oli yhä varsin abstrakti asia, ja se mikä sillä hetkellä eniten kiinnosti olivat vaatteet (ketäpä ei?), joten lähdin opiskelemaan vaatetusartesaaniksi. Tuossa iässä kun ei niin osannut vielä ajatella työllistymistä ja muita aikuisten juttuja...

Itseasiassa artesaaniopinnoista on ollut lopulta hyötyä työelämässäkin, mutta kolmivuotinen koulutus Pirkanmaan taitokeskuksen Lempäälän yksikössä oli myös harrastuksellisesti ja elämyksellisesti korvaamaton. Opin paljon ja sain hyvän pohjan jatkaa kankaiden kanssa sähläystä omin päin. Yksi ompeluharrastuksen kiehtovimmista puolista onkin juuri se, että mahdollisuuksia ja opittavaa on lähes rajattomasti: Jokainen kangas on erilainen, jokainen vartalo on erilainen, kokeiltavaa on loputtomiin. Jos projektigalleriaani katsoo tarkasti, voi huomata, että hyödynnän usein samantyyppisiä leikkauksia ja materiaaleja, eikä syy ole pelkästään tyylikysymys: On helppoa ja nopeaa käyttää tuttuja metodeja ja hyviksi havaittuihin kaavoihin pohjaavia malleja. Ehkä joskus, kun olen oikein hyvä, siirryn ohuisiin, laskeutuviin materiaaleihin ja täysvinoihin leikkauksiin.

Ompelen enimmäkseen itselleni, vaikka yhtä ja toista on tullut satunnaisesti tehtyä tutuillekin. Itselle tehdessä on kuitenkin helpompi uskaltautua kokeilevampiinkin projekteihin, ja työskentely on huomattavasti stressittömämpää. Joskus tämä miellyttävä vapaus ja stressittömyys tietysti vaikuttaa myös projektien valmistumisaikatauluun...

Kaavoitan nykyisin useimmat tekemäni vaatteet itse, vaikka joissakin yksinkertaisemmissa projekteissa olen hyödyntänyt myös valmiskaavoja. Artesaaniopintoihini sisältyivät perustiedot Müller&Sohnin naisten kaavajärjestelmästä, eli peruskaavojen piirtämisen ja aika tavalla kuosittelua, eli peruskaavan muuntelua erilaisiksi malleiksi. Samojen perusperiaatteiden mukaan olen jatkanut kaavojen askartelua omin päin, välillä mallinukkea apuna käyttäen. Kaavoitus on minulle yksi ompelun palkitsevimpia puolia: Kivoja vaatteita saa kaupasta, hyvin tehtyjä ja laadukkaita maksamalla vähän enemmän, hyvin istuvia joskus vain mittatilauksena.

Kuten kaikki kunnon prinsessaleikkejä harrastaneet tytöt, olen aina ollut epämääräisen kiinnostunut eurooppalaisesta muotihistoriasta, etenkin 1900-lukua edeltävästä. Vuosien varrella olen puuskittaisesti lueskellut aiheesta ja tarkentanut hataria mielikuviani, etenkin minua erityisesti kiinnostavien kausien kohdalta. Aukkoja on tietenkin yhä melkoisesti, ja kuten monessa muussakin asiassa, tutustuessaan johonkin tarkemmin huomaa miten vähän tosiaan tietää ja miten paljon tiedettävää olisi. Kiinnostukseni suuntautuu lähinnä myöhäiskeskiajasta ensimmäiseen maailmansotaan, ja ainakin tällä hetkellä erityinen intohimoni on (Marie Antoinetten ja Herttuattaren myötä muutenkin trendikäs) 1700-luku.

Kuten projektigalleriasta voi huomata, joissakin vaatteissani on etäisesti historiallisia elementtejä modernisti toteutettuna. Olen kauan haaveillut tekeväni joskus "oikeita" historiallisia pukuja, ja kuluneen vuoden aikana olen saanut tätä projektia vaatimattomaan alkuun. "Historialliset" projektini ovat tavallaan kuin teatteripukuja - ulkoapäin kohtuullisen oikeaoppisia ainakin maallikon silmään. Todella kunnianhimoisen autenttisiin projekteihin minulla ei riitä tietoa, taitoa eikä kärsivällisyyttä, ja tietysti budjettikin sanelee oman osansa. En myöskään ole ainakaan tähän mennessä pyrkinyt tarkasti toistamaan mitään yhtä tiettyä maalausta tai museopukua, vaan yhdistellyt eri lähteiden mukaan jonkinlaisen kokonaisuuden, jonka muotoutumisessa oma osansa on ollut tietysti löytyneillä materiaaleilla. Tässä tietenkin myös tiukasti sisäistetyt nykyajan kauneusihanteet väistämättä vaikuttavat ainakin jonkinverran, ja tuskin ryhtyisinkään projektiin joka ei miellytä silmääni. Samoin tehdessäni vaatetta omalle vartalolleni huomioin kyllä mallin valinnassa hieman myös mikä sille sopii edes kohtuudella. Myös värit ovat helposti suosikkejani, tosin pyrin kyllä huomioimaan myös niiden sopivuuden kauteen. En myöskään karsasta siedettävän näköisiä tekokuituja (ainakaan ompelulangassa), tosin olen valmis tarkastamaan kantaani kun asuntolainani on maksettu.

Kaavoituksessa minulla on apuna mm. Janet Arnoldin kaksiosainen "Patterns of Fashion" sekä Norah Waughin "The Cut of Women's Clothes 1600-1930". Eri projektien omilla sivuilla kerrotaan kunkin lähteistä tarkemmin.

Mikä muotihistoriassa sitten on niin kiehtovaa? Ilmeisten esteettisten arvojen lisäksi olen vähitellen alkanut arvostaa myös sitä, miten kauniisti ja huolellisesti monet vanhat vaatteet on tehty. Usein juuri sillä on saavutettu se eleganssi, joka on valovuosien päässä nykyisistä  yksinkertaisesti tehdyistä halpisvaatteista, jonka tyyppisiä toki myös itse teen jokapäiväiseen käyttöön. Kyse ei ole pelkästään tyylistä, vaan huolellisesti rakennetusta, monikerroksisesta, hyvin istuvasta kokonaisuudesta. Toki historiaan kuuluu myös hyvin yksinkertaisia vaatteita, joista myöskin on yhtä lailla pitkä harppaus esimerkiksi Belle Epoquen päätähuimaaviin pitsiluomuksiin, ja toisaalta nykyisinkin on todella upeita, hyvin tehtyjä vaatteita. Arvostan toki myös nykyisen pukeutumiskulttuurin mukavuutta ja helppoutta, mutta silti entisajan seremoniallisessa, monikerroksisessa pukeutumisessa on jotain kiehtovaa.

Erilaisuus ei pääty ulkonäköön eikä kulttuuriseen merkitykseen. Mitä kauemmas historiaan mennään, sitä erilaisemmaksi usein muuttuu myös vaatteen tekotapa. Suuri vedenjakaja on tietenkin ompelukoneen yleistyminen. Nykyinen ompelulogiikka, jonka olen oppinut ja sisäistänyt, perustuu siihen että vaatteen voi tehdä mahdollisimman pitkälle koneella. Siinäkin on toki oma viehätyksensä ja suunnittelullinen haasteensa, mutta historiallisessa projektissa täytyy yhtäkkiä hypätä tuon tutun ajatusmallin ulkopuolelle, mikä voi olla yllättävän vaikeaa. Käytännössä usein pyrin yhdistämään molempien parhaat puolet, ja tekemään koneella kohdat jotka eivät näy päälle tai vaikuta muuten merkittävästi lopputuloksen ulkonäköön. Usein en tietysti kerta kaikkiaan tiedä, mikä on historiallisesti oikea tekotapa, ja silloin käytän moderneja, tai mahdollisesti hieman eri kauden metodeja, sekä maalaisjärkeä.

Insinöörimieheni Jarno ehdotti jo kauan sitten omien nettisivujen perustamista. Ompelijoiden blogit ja sivut ovat mielenkiintoisia ja ajatus omasta kieltämättä houkutteli. Kun viimein sain ryhdyttyä sivujen tekoon, innostuin heti valtavasti. Materiaalia löytyi jo jonkunverran, ja toivon mukaan se ajan mittaan karttuu.

Vaikka monetkaan ompeluprojektini eivät lopulta ole niin kovin kunnianhimoisia ja erikoisia, on mukava kuvata vaatteita jo ihan tunnearvon vuoksi. Mitään suurta persoonallista luomuskokoelmaa tai vaatehistorian trivian aarrearkkua Couture Mayahista ei koskaan tule, huolimatta suuruudenhullusta nimestä, jolla on henkilökohtaisesti enemmänkin sarkastinen merkitys.

Valokuvat vaatteistani ovat muutamia poikkeuksia lukuunottamatta itseni tai Jarnon ottamia. Grafiikat ovat enimmäkseen ilmaisista lähteistä. Lisäksi sivuilla on muutamia kuvia maalauksista tai museovaatteista, joihin minulla ei ole tekijänoikeuksia, mutta koska sivu on erittäin epävirallinen en viitsi olla turhan tarkka. Sivujen ulkoasu on ja pysyy melko yksinkertaisena, koska en tiedä juuri mitään webbisivujen teosta enkä todennäköisesti ehdi/viitsi ruveta tutustumaan aiheeseen kovin syvällisesti, enkä viitsi myöskään vaivata osaavampia koko ajan.

Jos jotakuta kiinnostaa tällainen tieto, niin kerrottakoon että sivut on tehty Seamonkey-editorilla, kuvankäsittely Gimpillä. Sivun vanhemmat kuvat on otettu Canonin pokkarilla, nykyisin kalustona on Pentaxin järjestelmäkamera jota valitettavasti osaan käyttää melko heikosti. Päästyäni nyt vauhtiin teknisissä faktoissa, rakas, voimakas mutta tarkka ompelukoneeni on Juki-merkkinen käytettynä ostettu teollisuusompelukone. Sen kyljessä lukee DNL-415-2, mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakin. Minulla on myös ylioppilaslahjaksi saatu, paljon palvellut Husqvarnan kotiompelukone, jota käytän nykyisin napinläpiin ja siksakkiin, sekä Husqvarnan saumuri. Kuvat koneistani löytyvät tästä.

Jos jostain syystä haluat ottaa yhteyttä, se onnistuu seuraavan sähköpostiosoitteen kautta:

Ilmoitukset toimimattomista linkeistä sekä tekstien kirjoitus- tai loogisuusvirheistä ovat luonnollisesti erittäin tervetulleita.