![]() |
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() |
Ompelijatar Maija Olen harrastanut ompelua
ja muita käsitöitä vaihtelevalla aktiivisuudella lapsesta
asti. Barbieista siirryin aikanaan hieman
vaatimattomammilla kurveilla varustettuun malliin,
itseeni. Lukion jälkeen ammatinvalinta oli yhä varsin
abstrakti asia, ja se mikä sillä hetkellä eniten kiinnosti
olivat vaatteet (ketäpä ei?), joten lähdin opiskelemaan
vaatetusartesaaniksi. Tuossa iässä kun ei niin osannut
vielä ajatella työllistymistä ja muita aikuisten
juttuja...
Itseasiassa
artesaaniopinnoista on ollut lopulta hyötyä
työelämässäkin, mutta kolmivuotinen koulutus Pirkanmaan
taitokeskuksen Lempäälän yksikössä oli myös
harrastuksellisesti ja elämyksellisesti korvaamaton. Opin
paljon ja sain hyvän pohjan jatkaa kankaiden kanssa
sähläystä omin päin. Yksi ompeluharrastuksen
kiehtovimmista puolista onkin juuri se, että
mahdollisuuksia ja opittavaa on lähes rajattomasti:
Jokainen kangas on erilainen, jokainen vartalo on
erilainen, kokeiltavaa on loputtomiin. Jos
projektigalleriaani katsoo tarkasti, voi huomata, että
hyödynnän usein samantyyppisiä leikkauksia ja
materiaaleja, eikä syy ole pelkästään tyylikysymys: On
helppoa ja nopeaa käyttää tuttuja metodeja ja hyviksi
havaittuihin kaavoihin pohjaavia malleja. Ehkä joskus, kun
olen oikein hyvä, siirryn ohuisiin, laskeutuviin
materiaaleihin ja täysvinoihin leikkauksiin.
Ompelen enimmäkseen
itselleni, vaikka yhtä ja toista on tullut satunnaisesti
tehtyä tutuillekin. Itselle tehdessä on kuitenkin helpompi
uskaltautua kokeilevampiinkin projekteihin, ja työskentely
on huomattavasti stressittömämpää. Joskus tämä miellyttävä
vapaus ja stressittömyys tietysti vaikuttaa myös
projektien valmistumisaikatauluun...
Kaavoitan nykyisin
useimmat tekemäni vaatteet itse, vaikka joissakin
yksinkertaisemmissa projekteissa olen hyödyntänyt myös
valmiskaavoja. Artesaaniopintoihini sisältyivät
perustiedot Müller&Sohnin naisten kaavajärjestelmästä,
eli peruskaavojen piirtämisen ja aika tavalla kuosittelua,
eli peruskaavan muuntelua erilaisiksi malleiksi. Samojen
perusperiaatteiden mukaan olen jatkanut kaavojen
askartelua omin päin, välillä mallinukkea apuna käyttäen.
Kaavoitus on minulle yksi ompelun palkitsevimpia puolia:
Kivoja vaatteita saa kaupasta, hyvin tehtyjä ja
laadukkaita maksamalla vähän enemmän, hyvin istuvia joskus
vain mittatilauksena.
Muotihistoriasta Kuten kaikki kunnon
prinsessaleikkejä harrastaneet tytöt, olen aina ollut
epämääräisen kiinnostunut eurooppalaisesta
muotihistoriasta, etenkin 1900-lukua edeltävästä. Vuosien
varrella olen puuskittaisesti lueskellut aiheesta ja
tarkentanut hataria mielikuviani, etenkin minua
erityisesti kiinnostavien kausien kohdalta. Aukkoja on
tietenkin yhä melkoisesti, ja kuten monessa muussakin
asiassa, tutustuessaan johonkin tarkemmin huomaa miten
vähän tosiaan tietää ja miten paljon tiedettävää olisi.
Kiinnostukseni suuntautuu lähinnä myöhäiskeskiajasta
ensimmäiseen maailmansotaan, ja ainakin tällä hetkellä
erityinen intohimoni on (Marie Antoinetten ja
Herttuattaren myötä muutenkin trendikäs) 1700-luku.
Kuten projektigalleriasta
voi huomata, joissakin vaatteissani on etäisesti
historiallisia elementtejä modernisti toteutettuna. Olen
kauan haaveillut tekeväni joskus "oikeita" historiallisia
pukuja, ja kuluneen vuoden aikana olen saanut tätä
projektia vaatimattomaan alkuun. "Historialliset"
projektini ovat tavallaan kuin teatteripukuja - ulkoapäin
kohtuullisen oikeaoppisia ainakin maallikon silmään.
Todella kunnianhimoisen autenttisiin projekteihin minulla
ei riitä tietoa, taitoa eikä kärsivällisyyttä, ja tietysti
budjettikin sanelee oman osansa. En myöskään ole ainakaan
tähän mennessä pyrkinyt tarkasti toistamaan mitään yhtä
tiettyä maalausta tai museopukua, vaan yhdistellyt eri
lähteiden mukaan jonkinlaisen kokonaisuuden, jonka
muotoutumisessa oma osansa on ollut tietysti löytyneillä
materiaaleilla. Tässä tietenkin myös tiukasti sisäistetyt
nykyajan kauneusihanteet väistämättä vaikuttavat ainakin
jonkinverran, ja tuskin ryhtyisinkään projektiin joka ei
miellytä silmääni. Samoin tehdessäni vaatetta omalle
vartalolleni huomioin kyllä mallin valinnassa hieman myös
mikä sille sopii edes kohtuudella. Myös värit ovat
helposti suosikkejani, tosin pyrin kyllä huomioimaan myös
niiden sopivuuden kauteen. En myöskään karsasta
siedettävän näköisiä tekokuituja (ainakaan
ompelulangassa), tosin olen valmis tarkastamaan kantaani
kun asuntolainani on maksettu.
Kaavoituksessa minulla on
apuna mm. Janet Arnoldin kaksiosainen "Patterns of
Fashion" sekä Norah Waughin "The Cut of Women's Clothes
1600-1930". Eri projektien omilla sivuilla kerrotaan
kunkin lähteistä tarkemmin.
Mikä muotihistoriassa
sitten on niin kiehtovaa? Ilmeisten esteettisten arvojen
lisäksi olen vähitellen alkanut arvostaa myös sitä, miten
kauniisti ja huolellisesti monet vanhat vaatteet on tehty.
Usein juuri sillä on saavutettu se eleganssi, joka on
valovuosien päässä nykyisistä yksinkertaisesti
tehdyistä halpisvaatteista, jonka tyyppisiä toki myös itse
teen jokapäiväiseen käyttöön. Kyse ei ole pelkästään
tyylistä, vaan huolellisesti rakennetusta,
monikerroksisesta, hyvin istuvasta kokonaisuudesta. Toki
historiaan kuuluu myös hyvin yksinkertaisia vaatteita,
joista myöskin on yhtä lailla pitkä harppaus esimerkiksi
Belle Epoquen päätähuimaaviin pitsiluomuksiin, ja
toisaalta nykyisinkin on todella upeita, hyvin tehtyjä
vaatteita. Arvostan toki myös nykyisen
pukeutumiskulttuurin mukavuutta ja helppoutta, mutta silti
entisajan seremoniallisessa, monikerroksisessa
pukeutumisessa on jotain kiehtovaa.
Erilaisuus ei pääty
ulkonäköön eikä kulttuuriseen merkitykseen. Mitä kauemmas
historiaan mennään, sitä erilaisemmaksi usein muuttuu myös
vaatteen tekotapa. Suuri vedenjakaja on tietenkin
ompelukoneen yleistyminen. Nykyinen ompelulogiikka, jonka
olen oppinut ja sisäistänyt, perustuu siihen että vaatteen
voi tehdä mahdollisimman pitkälle koneella. Siinäkin on
toki oma viehätyksensä ja suunnittelullinen haasteensa,
mutta historiallisessa projektissa täytyy yhtäkkiä hypätä
tuon tutun ajatusmallin ulkopuolelle, mikä voi olla
yllättävän vaikeaa. Käytännössä usein pyrin yhdistämään
molempien parhaat puolet, ja tekemään koneella kohdat
jotka eivät näy päälle tai vaikuta muuten merkittävästi
lopputuloksen ulkonäköön. Usein en tietysti kerta
kaikkiaan tiedä, mikä on historiallisesti oikea tekotapa,
ja silloin käytän moderneja, tai mahdollisesti hieman eri
kauden metodeja, sekä maalaisjärkeä.
Couture Mayah Insinöörimieheni Jarno
ehdotti jo kauan sitten omien nettisivujen perustamista.
Ompelijoiden blogit ja sivut ovat mielenkiintoisia ja
ajatus omasta kieltämättä houkutteli. Kun viimein sain
ryhdyttyä sivujen tekoon, innostuin heti valtavasti.
Materiaalia löytyi jo jonkunverran, ja toivon mukaan se
ajan mittaan karttuu.
Vaikka monetkaan
ompeluprojektini eivät lopulta ole niin kovin
kunnianhimoisia ja erikoisia, on mukava kuvata vaatteita
jo ihan tunnearvon vuoksi. Mitään suurta persoonallista
luomuskokoelmaa tai vaatehistorian trivian aarrearkkua
Couture Mayahista ei koskaan tule, huolimatta
suuruudenhullusta nimestä, jolla on henkilökohtaisesti
enemmänkin sarkastinen merkitys.
Valokuvat vaatteistani
ovat muutamia poikkeuksia lukuunottamatta itseni tai
Jarnon ottamia. Grafiikat ovat enimmäkseen ilmaisista
lähteistä. Lisäksi sivuilla on muutamia kuvia maalauksista
tai museovaatteista, joihin minulla ei ole
tekijänoikeuksia, mutta koska sivu on erittäin
epävirallinen en viitsi olla turhan tarkka. Sivujen
ulkoasu on ja pysyy melko yksinkertaisena, koska en tiedä
juuri mitään webbisivujen teosta enkä todennäköisesti
ehdi/viitsi ruveta tutustumaan aiheeseen kovin
syvällisesti, enkä viitsi myöskään vaivata osaavampia koko
ajan.
Jos jotakuta kiinnostaa
tällainen tieto, niin kerrottakoon että sivut on tehty
Seamonkey-editorilla, kuvankäsittely Gimpillä. Sivun
vanhemmat kuvat on otettu Canonin pokkarilla, nykyisin
kalustona on Pentaxin järjestelmäkamera jota
valitettavasti osaan käyttää melko heikosti. Päästyäni nyt
vauhtiin teknisissä faktoissa, rakas, voimakas mutta
tarkka ompelukoneeni on Juki-merkkinen käytettynä ostettu
teollisuusompelukone. Sen kyljessä lukee DNL-415-2, mitä
se nyt sitten ikinä tarkoittaakin. Minulla on myös
ylioppilaslahjaksi saatu, paljon palvellut Husqvarnan
kotiompelukone, jota käytän nykyisin napinläpiin ja
siksakkiin, sekä Husqvarnan saumuri. Kuvat koneistani
löytyvät tästä.
Jos jostain syystä haluat
ottaa yhteyttä, se onnistuu seuraavan sähköpostiosoitteen
kautta:
couture.mayah@gmail.comIlmoitukset
toimimattomista linkeistä sekä tekstien kirjoitus- tai
loogisuusvirheistä ovat luonnollisesti erittäin
tervetulleita.
![]() |