Artesaanityöni, 2004: Viktoriaanisen surupuvun tyylinen juhlapuku siskolleni Kaisalle. Viktoriaanisen, tarkemmin väljästi 1870-luvun lopun kapealinjaisen muodin tyylinen puku on selkeästi saanut suunnittelullisia vaikutteita esikuvaltaan, mutta toteutus on täysin moderni. Jos olisin jo tuolloin ollut enemmän historiafriikki olisin ehkä napsahtanut kunnianhimoisemmaksi. Materiaalissakin on tippa lycraa, mutta sen tunnelma on kuin vanhassa tyylikalustossa. Ideana oli myös nimenomaan pitää korsettia näkyvänä yksityiskohtana puvun päällä - korsetti on valmistuotantoa, ei tekemäni. Koska tämä projekti oli päättötyöni, se on harvinaisen hyvin dokumentoitu. Siihen liittyi myös kirjallinen osuus, jossa oli lyhyt ja varmasti suuren määrän virheellistä tietoa sisältävä katsaus 1800-luvun loppupuolen muotiin, Viktoriaaniseen surukulttuuriin, 1800-luvun korsetteihin ja sitten erinäistä dokumentointia itse pukuprojektista. Siitä on itse asiassa olemassa pdf-versio, mutta en viitsi laittaa sitä tänne koska siinä on melkoisesti scheissea, osa viime tipassa kasaan heitettyä sellaista - kirjoittelen vain sen pohjalta jonkun tiivistetyn version itse puvusta.

Kaavoitin puvun aiemmin Kaisalle tekemäni peruskaavan pohjalta. Muista projekteista poiketen liitin tällekin sivulle muutaman kuvan kaavoista, koska niistä sattui kerran artetyötä varten tehdyt pienoismallipiirustusten skannaukset olemaan. Niissä tosin ei oikeastaan ole mitään kovin ihmeellistä, lähinnä se että leikkaus on todellakin suhteellisen moderni, mutta kenties jotakuta kiinnostaa muuten vain nähdä miltä käyttämäni Müller&Sohn-metodin mukaan piirretyt kaavat näyttävät. Kaavat eivät ole missään mittakaavassa. Värilliset merkinnät ovat sovittaessa kaavaan tehtyjä muutoksia - kuten näkyy, kaavoja voi pilkkoa, leventää, kaventaa ja muotoilla aika monella lailla. Prinsessaleikkaus muuten itseasiassa on kauteen sopiva, niihin aikoihin ilmaantunut juttu, mutta esimerkiksi olkasauma on nykyisellä paikallaan olan päällä, ei viistosti olan takapuolella. Tein peruskaavasta sovitusversion, jota sovitin uudelleen paremmin korsetin kanssa sopivaksi, mm. rinnankorkeuteen tuli hieman muutosta, joten prinsessasaumaa piti muotoilla hieman uusiksi. Puvun oli kuitenkin tarkoitus toimia myös ilman korsettia. Piirsin sovitusversioon lyijykynällä sifonkipääntien linjan ja helman kaarevan sauman sopiviin kohtiin.

Helma poikkisaumasta alaspäin on yksinkertaisesti kellotettu. Takakappaleen laahuskappaleet muotoilin sovitusnuken avulla - lähinnä pyrin vain saamaan laahuksesta mielikuvani mukaisen ilman sen kummenpaa historiallista oikeellisuutta. Tietysti lopputulos on historiallisia esikuvia pelkistetympi jo sen takia, että laahuksen alla ei ole mitään tukirakenteita, röyhelöitä tai muuta tuomassa muhkeutta. Helman poikkileikkaussauman peittää kiva pieni irtonainen copy/paste-tyyliin kaavoitettu laskoskaitale, joka on kiinni keskitakasaumassa sekä sivusaumoissa väljin lankalenkein. Mainittakoon, että se on parempaa laskeutuvuutta tavoitellen leikattu vinoon, mikä ei ollut ihan niin helppo homma kuin etukäteen kuvittelin - kasatessa eri kappaleet alkoivat vetää eri suuntiin.
Sama pätee muuten pääntien sifonkiin. Itseasiassa ihmettelen, miksi yleensä vapaaehtoisesti koskin sifonkiin niin vähän neulemekon helman kanssa tappelun jälkeen. Puvun kasaamisesta ei lopulta ole ihmeempää kerrottavaa muuten kuin ehkä tuon pääntien ja laahuksen osalta. Kuten oheisista kuvista näkyy, leikkasin ja harsin sifonkipääntien varsin huolellisesti. Kauluksen muodosti sifongilla vuoritettu pitsikaistale, joka ymmärrettävästi ei ollut niin istuva kuin kaarevaksi leikattu kauluskappale olisi kenties ollut. Koulussa oli kiva nappien päällystyspuristin, jolla sai halvalla paljon kivoja nappeja niskaan. Napitushässäkkään on, kuten kuvasta näkyy, käytetty myös valmista silmunauhaa ja kapeaa vinonauhaa.
Sovitin sifonkikaistaletta miehustaan pitkään ja hartaasti, mutta silti sen kiinnittäminen kertaheitolla puolivalmiin puvun päällyskankaan ja vuorin väliin oli niin jännittävä hetki, että muistan sen elävästi yhä. Olin yksin talvisena iltana koululla, kello oli jotain 17.00 ja 22.00 välillä. Muutaman kerran väliin jääneitä ryppyjä piti korjailla. Ennenkuin lopputuloksen pääsi kunnolla näkemään, piti kaventaa saumanvarat ja tehdä niihin tuhat pientä aukileikkausta jotta sauma kääntyisi oikein - toisin sanoen polttaa sillat takanaan. Kaisaa ei ollut paikalla sovittamaan.
Lopputulos ei ole aivan täydellinen, kuten kuvista näkyy, mutta onneksi minulla oli malttia olla yrittämättä uudestaan, koska se olisi todennäköisesti pilannut pääntien kokonaan. Ja ainahan vaate päällä vetää vähän minne sattuu ihmisen liikkuessa... eikös? Kuten kuvasta näkyy, napeista alaspäin kiinnityksen hoitaa kunnon 2000-lukuinen piilovetoketju.
Laahuksen kasaaminen oli huomattavasti rennompaa. Keskitakasauma on ommeltu kiinni helman poikkisaumaan asti, keskimmäisen pitkän laahuskappaleen reunat kiinnittyvät sen väliin. Laahuskappaleen yläreuna on laskostettu ja tikattu, minkä päällimmäiset irtonaiset lyhemmät kappaleet kivasti peittävät. Laahuksessa on myös sisäpuolella nappeihin ja lankasilmuihin perustuva nostopatentti, joka näyttää yllättävän siistiltä. Pitsin poimutus silmämääräisesti tasaisella laskostukselle oli ihan hauskaa. Muistaakseni pitsiä kului ainakin 20 metriä. Lopputulos on pieniä epätäydellisyyksiä lukuunottamatta varsin sellainen kuin suunnittelinkin, ja valmistui aikataulun puitteissa. Kouluprojekteissa oli se hyvä puoli, että uskonpuutteen iskiessä niitä ei voinut haudata vuodeksi tai pariksi komeron pohjalle, mikä joskus sattuu muissa projekteissa turhankin helposti. Kaisa on pitänyt tätä pukua mm. Lumous-festareilla sekä ollessaan kaasona häissäni. Musta kaason puku oli muuten pienestä epäsovinnaisuudesta huolimatta todella tyylikäs valkopukuisen morsiamen ja frakkiasuisten miesten kanssa. << Takaisin projekteihin