![]()
Kävelypuku, 2020
|
Olen ehkä joskus
aiemminkin maininnut, että minun oli aikoinaan tarkoitus
aloittaa Natural Form-kauden ompelu-urani
yksinkertaisesta vaaleasta kävelypuvusta. Jotenkin kävi
kuitenkin niin, että tulin tehneeksi kolme muuta pukua
ennenkuin palasin tähän ruutuun. Melko yksinkertainen, laahukseton kävelypuku olisi kuitenkin erittäin käytännöllinen, joten suunnitelma ei oikeastaan koskaan varsinaisesti unohtunut. Saatavilla oli myös ohutta kermanväristä villasekoitegabardiinia, josta tulisi tyylikäs (joskaan ei niin käytännöllinen) kevät-kesäkauden puku. Jostain syystä puvun mallin päättäminen tuotti kuitenkin hankaluuksia. Selasin ja tallensin mielettömän määrän muotikuvia, mutta en oikein onnistunut löytämään yhtä mieleistä mallia. Välillä jokin nousi suosikiksi mutta sitten se alkoikin tökkiä syystä tai toisesta. |
![]() |
Päätin jo melko
varhaisessa vaiheessa, että valkoiseen pitäisi yhdistää
jotain tummempaa väriä. Tästä saisi paitsi kivoja
visuaalisia elementtejä, olisi myös käytännöllistä että
ainakin helmassa olisi tummempaa kangasta. Muotikuvia
selatessani en kuitenkaan lopulta löytänyt niinkään
monia kuvia joissa vaaleaan yläosaan ja päällyshameeseen
tai polonaiseen olisi yhdistetty tumma hame, päin
vastoin monissa kaksivärisissä puvuissa helma näytti
usein olevan puvun pääväriä vaikka kaulukset, rannekkeet
ja muut yksityiskohdat olisivat eri materiaalia. Selvästi erillisiä tummempia hameita näkyy jonkinverran 1870-luvun alkupuolella ja puolivälissä, mutta niissä on taas yleensä laahus, jota halusin ehdottomasti tällä kertaa välttää. 1880-luvun alun kapeahkot, kävelymittaiset ja muutenkin söpöt kävelypuvut vastasivat visiotani paremmin. Lopulta löysin sentään joitakin kuvia tummasta hameesta viimeksimainittujen yhteydessä, joten päätin lähteä suunnittelemaan tämän pohjalta. |
![]() |
Toinen elementti
jonka halusin asuun oli jakku - söpö, lyhyt jakku, jossa
voisi olla vaikka kontrastiväriset kaulus ja rannekkeet,
tai ehkä liivimiehusta. Monet 1880-luvun vaihteen jakut
olivat kuitenkin melko pitkiä, näyttävät mielestäni
turhan raskailta ja minun päälläni todennäköisesti
varsin epäimartelevilta. Eräs varhainen inspiraationlähde oli kuitenkin Fashions of The Gilded Age-kirjan jakku "Basque Bodice with Tails", Complete Guide to Ladies' Garment Cutting, 1883 (sivu 214). Mallissa on kaarrettu, takaa pidempi helma ja reunustukset eri materiaalista, mikä sopisi hyvin visiooni. Monen, monen vaihtoehtoisen suunnitelman jälkeen palasin lopulta tähän. Suunnitelmani alkoi siis selkiytyä kapeaksi, kävelymittaiseksi 1880-luvun alun hameeksi, lyhyeksi jakuksi ja siihen väliin vielä jostain sävellettäväksi päällyshameeksi. Kermanvärinen ja musta ovat tietenkin klassinen yhdistelmä, mutta luovat aika voimakkaan kontrastin, joten päädyin melko varhaisessa vaiheessa etsimään sensijaan jotakin tummansinistä materiaalia pariksi valkoiselle gabardiinille. Tämä yhdistelmä luo usein hieman samantyyppisen efektin kuin musta ja valkoinen, mutta on huomattavasti pehmeämpi. Suosin sitä paljon myös arkivaatekaapissani. |
![]() |
Tummansinisen ja
kermanvalkoisen yhdistelmästä tulisi lisäksi hauskan
navy-henkinen, kuten esimerkiksi Tissotin maalauksen
"Ball on Shipboard" (1874) puvut. Lopulta Eurokankaan
palakorista sattui vastaan ohutta hyvin tummansinistä
villakangasta, jossa oli äärimmäisen hento valkoinen
liituraita. Raita on hyvin huomaamaton, mutta ajattelin
että se keventäisi kontrastia hieman vaatimatta
kuitenkaan erityistoimenpiteitä kohdistamisessa ja
symmetrisyydessä. Tämä on todennäköisesti yksi niitä äärimmäisen harvoja projekteja, jotka olen oikeasti tehnyt yksi osa kerrallaan työstäen samanaikaisesti muita korkeintaan sovitusversiovaiheeseen. Aloitin kaikkien suositusten mukaisesti hameesta. Olin ostanut molemmat palakorista löytämäni palat koska en ollut vielä varma menekistä, joten materiaalia oli reilusti. 1880-luvun alussa näyttivät olevan suosittuja lähes kokonaan leveän laskostuksen koristamat hameet. Minulle on yhä mysteeri, miten koko hameen pituuden korkuiset laskokset pysyivät paikallaan tai kenties kiinnitettiin, mutta koska päällyshame tulisi peittämään suurimman osan hameesta niiden ei tässä tapauksessa tarvitsisi ulottua kovin korkealle. |
![]() |
Monissa malleissa
näyttää olevan leveän laskostuksen alla helmassa
kapeasti näkyvä tiheämpi laskostus. Tämä tuntui
järkevältä monestakin syystä: pidempi laskostuskaitale
isoine laskoksineen leviää käytännössä laskeutuessaan,
kun taas kapeampi pysyy todennäköisemmin paremmin
paikallaan suojaten päällyskerrosta. Koska alin röyhelö
kuluu aina eniten, kapeampi olisi edullisempi
tarvittaessa vaihtaa - tämä on arvailua, mutta
amerikkalaisittain sanottuna tekee järkeä. Sitäpaitsi
lisälaskostus antaa myös päällimmäisen laskostuksen
helmalle volyymia. |
![]() |
Omaan hameeseeni
päätin siis tehdä alemman 12cm korkean röyhelön 1cm
laskostuksella ja päällimmäisen 38cm korkean röyhelön
3cm laskostuksella. Alimmainen näkyy päällimmäisen alta
n. 5cm. Laskostuksen silitystä varten askartelin kaksi uutta pleateria. Olin aiemmin tehnyt pleaterin 5mm laskoksille Tissot-henkistä röyhelöpukuani varten, ja sen kanssa tapeltuani nämä 1cm ja 3cm-kokoiset olivat lasten leikkiä. Etenkin jälkimmäinen tuntui valmistuvan hujauksessa. Niistä tuli myös kokeiluversiota huomattavasti siistimpiä ja tasaisempia, joten voi olla että yritän joskus tehdä uuden version 5mm-kokoisestakin. |
![]() |
Itse hameesta halusin
kapean, joten kaavoitin sen illallispukuni hyvin kapean
hameen pohjalta vain hieman lisää viistottaen. Helman
ympärykseksi tuli kokonaisuudessaan 2m. Halusin asusta
suhteellisen kevyen, koska vaalean värin vuoksi se
sopisi lähinnä kesäkäyttöön, joten ompelin hameen
yksinkertaisesta ohuehkosta
puuvilla-polyesterpopliinista, joka sattui olemaan
sopivan väristä. Tässä kohtaa päätin vetää vähän mutkia
suoriksi ja muutenkin suhtautua tähän hieman rennompana
projektina, joten kasasin saumat huolettomasti
saumurilla. Sivuun askartelin halkion piilonapituksella. Tissot-pukuni hameessa pienet hakaset eivät tahdo pysyä kiinni ja isot vyötäröhakaset taas saattaisivat kuultaa läpi, joten napitus tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Sitäpaitsi se oli edullisempi kuin kunnon hakaset, koska pieniä jämänappeja löytyy aina. Helmaan lisäsin leveän täysvinon kaitaleen vahvikkeeksi, ja sovitettuani ja tasattuani pituuden käänsin helman tukevalla nauhalla. Olin ommellut takakappaleeseen nyörikujan rypytystä varten, ja sen lisäksi lisäsin ylemmäs kaksi pätkää nappikuminauhaa hameen takakiinnityksiä varten. |
![]() |
Hameen askartelun
lomassa olin tehnyt myös laskostukset. Olin leikannut
kaitaleet kankaan reunan suuntaan, mutta silti niitä
joutui yhdistelemään. Päädyin yhdistämään kapeamman
kaitaleen ennen laskostusta, päätyisivät saumat sitten
mihin kohtaan hyvänsä, mutta leveämmän päällyskaitaleen
laskostin osissa ja yhdistelin vasta valmiina niin että
saumat jäivät piiloon. Ompelin kaitaleiden alareunaan kapean päärmeen, jonka ommel hukkui hyvin hentoon raitaan. Muuten tuo raita ei valitettavasti kauemmas näykään, mutta sen mukaan oli ainakin helppo leikata tasaista kaitaletta. Laskostin kaitaleet pleatereihin, silitin niitä ensin silitysraudalla että se asettuisivat muotoonsa ja sitten prässäsin vielä ensin kostean ja sitten kuivan liinan läpi. Laskokset tuntuivat jämähtävän ohueen villakankaaseen hyvin. |
![]() |
Ompelin
laskoskaitaleet paikalleen helmaan ja viimeistelin
molempien yläreunan kaitaleella. Melko nopeasti tehdystä
hameesta tuli oikein hauska, ja alushame
takaröyhelöineen antoi sen takaosalle vielä lisää
volyymia. |
![]() |
Halusin
päällyshameesta melko yksinkertaisen, ja onneksi
Fashions of the Gilded Age-kirjasta löytyi sopiva kaava
siihenkin. Matkustuspukuun tarkoitettu päällyshame
(sivut 281-282) on edestä yksinkertainen ja
takapuhvitkin ovat maltillisen kokoiset päättyen
laskostettuun helmaan. Kokeilin kaavaa sovituskankaalle
ja päädyin hieman muokkaamaan sitä. Lyhensin takaosaa
sekä ylä- että alareunasta. Alareunan halusin hieman
kauemmas potentiaalisesti kuraisesta maasta, yläreunan
nosto taas nosti puhvia hieman ylemmäs mikä minun
silmääni näytti paremmalta. Alkuperäisen mallin
päällyshame oli kuvan perusteella tarkoitettu
käytettäväksi huomattavasti pidemmän jakun kanssa, joten
lyhemmän jakun kanssa puhvit saisivat mielestäni nousta
ylemmäs. Kaavan etukappale oli täysin suora, mikä tuntui hieman hämmentävältä koska useimmissa kauden päällyshameissa vaikutti olevan laskostusta myös etukappaleen sivusaumoissa. Kokeilin yhdistää takapuhviin muiden kaavojen tyyppisesti laskostettua etukappaletta, ja se loikin myös etukappaleelle enemmän muotoa. Innostuin vielä kokeilemaan kauden puvuissa silloin tällöin näkyvää lyhyttä halkiota päällyshameen keskietuun, ja lopputulos olikin niin hauska että halusin ehdottomasti pitää sen. Olin suunnitellut jakun tapaan lisätä myös päällyshameen reunaan tummansinistä raitaa, joka vielä korostaisi lisää kiilamaisesti aukeavan halkion muotoa. |
![]() |
Tein päällyshameen
etu- ja takakappaleet erikseen lähes valmiiksi ennen
niiden yhdistämistä. Vuoritin molemmat ohuella
luonnonvalkoisella puuvillasatiinilla. Tiivis satiini
antoi etenkin takakappaleelle ryhtiä ja esti myös tummaa
hametta kuultamasta pahasti vaalean päällyshameen läpi. Olin testaillut hieman minkä levyinen raita näyttäisi hyvältä, ja päätynyt 1,5cm leveään, huomattavasti kapeampaan kuin olin alunperin suunnitellut. Tumma raita näytti helposti todella raskaalta vähänkin leveämpänä. Olin alunperin suunnitellut myös päällyshameen alareunaan useampaa riviä raitoja, mutta kokeilujen myötä vain yksi tuntui lopulta toimivan siinäkin. Halusin tummista yksityiskohdista huolimatta säilyttää valkoisen tuoman kepeyden. |
![]() |
Etukappaleella
ompelin ensin garbardiiniin täysvinoon leikatun
tummansinisen raidan, ja sitten ompelin helman
halkioineen pussiin vuorin kanssa. Tämä ei välttämättä
ollut se ajanmukaisin tekniikka, mutta halusin tällä
kertaa ottaa rennosti. Lopputuloksesta tuli kuitenkin
sinänsä oikein siisti. Vahvistin halkion pohjan käsin
tiiviillä pykäpistoilla, koska sille tulisi käytössä
huomattavasti rasitusta. Tasasin reilun kokoiseksi leikatun vuorin sivuilla ja yläreunassa, ompelin kerrokset yhteen ja ompelin sitten vyötärön muotolaskokset molempien kerrosten läpi. Ompelin sivujen laskokset tukiompeleilla kiinni ja siirryin sitten takakappaleen kimppuun. |
![]() |
Aloitin taas
ompelemalla helmaan tummansinisen raidan, sitten
vuoritin pussiin alareunan, sivut siltä osin kun ne
jäisivät irtonaisiksi etukappaleen alapuolella ja
yläreunassa takahalkion. Sivusaumassa ja yläreunassa
ompelin kerrokset yhteen. Sekä villasekoitegabardiini että puuvillasatiini ovat konepestäviä, ja olin pessyt molemmat ennen leikkausta. Olin samoin pessyt aiemmin tummansinisen villakankaan gabardiinitilkun kanssa varmistuakseni ettei se päästäisi väriä. Päällyshameesta tulisi siis ainakin teoriassa pestävä, mikä olisi hyvä juttu aran värin kanssa. Tämän vuoksi halusin myös kiinnitykset mahdollisimman pitkälle purettaviksi sivusaumojen kiinteitä laskoksia lukuunottamatta. Yksittäiset kiinnitykset oli helppo toteuttaa solmimisnauhoilla ja lenkeillä, mutta helman monikertainen laskostus tuotti enemmän päänvaivaa. Helpointa olisi tietysti vain tikata se kiinni, mutta aikani mietittyäni päätin kuitenkin kokeilla napituspatenttia, jolla saisi kiinnitettyä ja purettua laskokset helposti. |
![]() |
Aloitin harsimalla laskosten linjat ja niiden kiinnityslinjan. Sitten mittasin ja merkitsin napinläpien paikat. Silitin ja prässäsin laskokset ja tarkistin vielä että merkatut kohdat osuivat päällekkäin, ja tein napinlävet. Ne asettuvat päällekkäin lähelle sivusaumaa niin, että alimpaan kerrokseen ommeltu nappi kiinnittyy kaikkien kerrosten paitsi päällimmäisen läpi. Laskosten sisäreunoihin ompelin pykäpistoilla päällystetyt lankalenkit joiden läpi kiinnitysnauha pujotetaan. Tähän, kuten myös kahteen ylempään kiinnitykseen käytin napinläpikuminauhaa. Laskosten kiinnitysnappiin lisäsin vielä vastanapin, joka napitetaan kuminauhaan. | ![]() |
Askarreltuani
takakappaleen kiinnitykset valmiiksi yhdistin etu- ja
takakappaleen ja huolittelin saumat vinokaitaleella.
Ompelin etukappaleen vyötärölle syötöslangat vetääkseni
sitä hieman kasaan. Päällyshame saisi olla sen verran
väljä että se laskeutuisi kiristämättä hameen päälle,
mutta vyötärön pitäisi olla tiukka jotta se pysyy
napakasti paikoillaan. Laskostin takakappaleen yläosan
kaavan mukaan ja ompelin kapean vyötärökaitaleen
paikoilleen. Ompelin vielä vyötärökaitaleeseen hakasen
ja lisäsin takahalkioon pari nepparia, jotka eivät
oikeastaan ole ajanmukaisia mutta niin kovin näppäriä,
ja peittyvät kuitenkin jakun helman alle. Olin etukäteen kuvitellut jakun olevan helppo nakki, minullahan piti olla miehustan peruskaava valmiina. Kun aloin työstää sovitusversiota huomasin kuitenkin että siinä ilmeni ongelma toisensa perään. Aloitin kuitenkin kevyin mielin yhdistelemällä illallispukuni hyvin istuneen miehustan kaavaa aiempiin korkeamman pääntien kaavoihin. Olin siinä kääntänyt kainaloon jäävää väljyyttä reippaasti vyötärön muotolaskoksiin, ja nyt aloin epäillä etukappaleen sivun menneen jo liikaa vinoon ja käänsin niitä vähän takaisin. Takana illallispuvun miehustan selkäsaumojen linja oli puolestaan hyvä pohja FOTGAn kaavan mallille, jota seuraillen pidensin helmaa takaa ja muotoilin saumojen linjat. |
![]() |
Päästyäni
sovitusversioon asti kaikki tuntui kuitenkin olevan
pielessä. Illallispuvun avoin pääntie oli helpottanut
pääntien ja etukappaleen yläosan istuvuuden haasteita,
joihin törmäsin tässä uudestaan. Myöskään hiha ei
istunut sitten millään. Lopulta päädyin muokkaamaan
monen sovitusversion kautta niin olkasaumoja,
etukappaleen yläosan kaarron kulmaa, vyötärölinjaa,
muotolaskoksia, selkäkappaleiden muotoa kuin hihaakin,
kunnes lopulta kaava alkoi jotenkuten toimia. Ei kenties kovin yllättävää, mutta lopullinen sovitusten myötä muotoutunut kaava muistutti etenkin olkalinjaltaan huomattavasti enemmän aikakauden kaavoja, joten ilmeisesti olin päässyt oikeaan suuntaan. Lopulta sain myös kiroilemani etukädentien alueen asettumaan siististi yksinkertaisella periodniksillä lisätä miehustan alle toppausta. Näin melko paljon vaivaa jakun kaavan kanssa koska hyvin istuva miehustan kaava olisi jatkossakin korvaamaton. |
![]() |
Saatuani peruskaavan
kuntoon pääsin lopulta varsinaisesti kuosittelemaan
tämän kyseisen jakun mallia. Olin jo hametta ja
päällyshametta tehdessäni edelleen googlaillut malleja
ja sommitellut alustavasti koristelua. Lisättyäni
päällyshameeseen etuhalkion totesin että kulmat jakun
helmassa toistaisivat hauskasti samaa muotoa.
Sovitellessani pitkä takahelma puolestaan tuntui
raskaalta, joten lyhensin sitä saadakseni jakkuun
kevyemmän linjan. Samalla totesin, että lyhemmässä
helmassa halkion voisi ehkä jättää pois. Olin jo kokeillut koristekaitaletta sovitusversion päälle sen verran, että olin päättänyt sen sopivaksi leveydeksi 1,5cm. Olin myös todennut, että jostain syystä se näytti omaan silmääni paremmalta puolisen senttiä reunasta kuin suoraan reunassa. Hihoihin kaavoitin pienet hihansuukäänteet FOTGAn kaavan mukaan. Sovittaessa ne eivät kuitenkaan näyttäneet niin kivoilta, malli olisi sopinut ehkä paremmin vain hihaan ommeltuna koristenauhana. Lopulta päädyin tekemään koko hihansuun levyiset käänteet. |
![]() |
Sommiteltuani eri vaihtoehtoja päädyin FOTGAn mallin mukaan pitämään napitusta reunustavat kaitaleet etureunoissa. Kaavan kaulus taas näytti kyllä sinänsä kivalta, mutta oli niin syvään uurrettu että olisi tarvinnut alle korkean pääntien. Sen taas pitäisi kauden tyyliin melkein olla kontrastivärinen. Kokeilin sovittaessa tummaa kangasta pääntielle, mutta se näytti niin synkältä että en innostunut tästä vaihtoehdosta. Pieni laskeutuva kaulus pääntiellä olisi tietysti varma vaihtoehto, mutta tuntui vähän tylsältä. Sitäpaitsi kaipasin jotenkin helman reunustuksen vastapainoksi jotain massiivisempaa elementtiä miehustan yläosaan. Lähdin siis sommittelemaan kaulusta, joka aukeaisi johonkin rintalinjan ja kaulan välille. Päädyin muutamassa muotikuvassa näkemääni kolmiomaiseen kaulukseen, joka toisti hauskasti jakun ja päällyshameen helman kiilamuotoa. Venytin sen ehkä hieman muotikuvia leveämmäksi, mutta näin se näytti omaan silmääni kivalta. | ![]() |
Mietin jonkin aikaa miten kaavoittaisin ja toteuttaisin kauluksen. Muutamassa jakussa mainittiin kauluksen olevan leikattu "pääntien mukaan" ja mahdollisesti myös tehty irtonaiseksi ja harsittu paikoilleen. Päällystakkien kaavoissa sensijaan näytti usein olevan räätälöity kaulus kohoamisvaroinen. Nouseva kaulus näyttäisi (mahdollisesti moderniin) silmääni hyvältä, joten kokeilin kaavoittaa sellaisen. Päädyin lopulta myös toteuttamaan sen alapuolen miehustan jatkeena ja erillisellä takaosalla. | ![]() |
Käytin jakun
miehustan tukivuorina puuvillatwilliä. Se oli ehkä
aavistuksen jäykkää, mutta toisaalta ryhdikästä. Olin jo
tässä vaiheessa todennut että etukappaleen toppausten,
räätälöidyn kauluksen ja muun myötä jakusta ei tulisi
kevyen kesäistä vaan ennemminkin istuva ja ryhdikäs. Leikkasin ensin tukivuorin ja merkitsin siihen kevyesti lyijykynällä saumalinjat, muotolaskokset ja kohdistusmerkit. Lisäsin tukivuoriin vyötärölle 5mm pystyväljyyttä kaikkiin kappaleisiin. Ompelin etureunojen pienet vain vuoriin tulevat muotolaskokset ja gabardiinin vastaavaan kohtaan syötöslangat. Harsin tukivuorin ja gabardiinin yhteen ja lisäsin merkkilangat. Etureunoissa kiristin syötöslankoja ja silittelin kostean harsokankaan läpi kunnes päällyskerros muotoutui jotenkuten laskoksen päälle. |
![]() |
Kauluksessa tuin koko
päällyspuolen puuvillatwillilla, vaikka se tekisikin
reunoista hieman paksut. Etukappaleen miehustan
tukivuorin leikkasin päättymään kauluksen linjaan, niin
että kauluksen alapuoli kaartuisi pehmeästi. Niskan
osuudelle kiinnitin kauluksen alapuoleen suikaleen
tukihuopaa, jotta kaulus pysyisi ryhdikkäänä. |
![]() |
Ompelin kiinni
takakappaleen saumat ja etukappaleen muotolaskokset,
tein saumanvaroihin aukileikkaukset ja silitin saumat
auki. Gabardiini oli melko rispaantuvaa, joten päätin
huolitella saumanvarat silkkivinokaitaleella vaikka
siinä melkoinen homma olisikin. Lopputuloskaan ei ole
kaikilta osin valtavan siisti, pyöristetyt reunat ja
jyrkät lovet olivat yllättävän hankalia, mutta kyllä se
rispaantuvat saumanvarat voittaa. Saatuani saumanvarat
huoliteltua lisäsin vielä luukujat. Tässä kohtaa suunnitelmani tehdä tämä projekti nopeasti ja helpoimman kautta mureni, mutta toisaalta jakun viimeistelyssä siistiksi sekä ulko- että sisäpuolelta oli jotain kiehtovan pedanttista. Sovitusta varten harsin kiinni olkasaumat ja sivusaumat. Miehusta näytti vähän tiukalta, mutta onneksi olin jättänyt sivusaumoihin reilusti saumanvaraa. Muutoin se näytti oikein lupaavalta. |
![]() |
Huolittelin myös
olkasaumat, ja sitten ompelin kauluksen kasaan. Samalla
käänsin etureunat nurjalle puuvillasatiini-kaitaleella.
Ompelin vinoon leikatun kaitaleen käsin kauluksen
ulkoreunaan. Olin jättänyt kauluksen päällipuolen
sisäreunaan reilusti saumanvaraa, ja lopuksi asettelin
sen kääntymään sopivasti ja merkitsin sisäreunan linjan.
Tasasin ylimääräisen varan, huolittelin reunan
vinokaitaleella ja kiinnitin sen käsin nurjalle
tukivuoriin. Seuraavaksi tein napinlävet alinta lukuunottamatta. Olin laskenut ja suunnitellut melko tarkasti napinläpien pituuden ja nappien kohdan niin, että koristenauhat kehystäisivät napitusta symmetrisesti molemmin puolin. Toisiksi ylimmän napinläven sijoitin vuorin vaakamuotolaskoksen keskelle. Napinläpiä ei lopulta ollut monta, joten niiden ompelu sujui jopa melko nopeasti suhteutettuna miehustan kaikkeen muuhun käsin viimeistelyyn. Napit tein päällystettävistä nappipohjista koristekaitaleiden kankaalla. |
![]() |
Napituksen alle
lisäsin illallispukuni tapaan etumuotolaskosten
luukujiin kiinnitetyn hakaslistan. Sekalaisten
ompelutarvikkeiden varastostani löytyi jostain purettu
pätkä hakasnauhaa ilman lenkkipuolta, mutta toisaalta
lenkkejä jää usein ylimääräiseksi koska monessa paikassa
lankalenkki on metallista huomaamattomampi, joten
tässähän varastoa voisi tasata. Ompelin lenkkipuolet
verhonauhan pätkän koloihin, jolloin se täsmäsi
näppärästi hakaspuoleen ja oli helppo ommella
paikoilleen. Jouduin tosin vielä jälkeenpäin tekemään
toiseen puoleen ylimääräisen laskoksen, koska
hakaspaneeli jäi vähän löysäksi enkä viitsinyt enää
irroittaa ja kaventaa koko kappaletta. |
![]() |
Napituksen ja
hakastuen valmistuttua ompelin sivusaumat pitkällä
tikillä, tällä kertaa vähän merkityn saumalinjan
vierestä ja sovitin jakkua uudestaan, tietenkin hameen,
päällyshameen ja muiden kerrosten päälle. Pieni
lisäväljyys tuli tarpeeseen, ja jakku on edelleen
napakka kylkiluiden kohdalta. Hakaspaneeli tuossa kohtaa
mahdollistaa kuitenkin melko nopean ja kivuttoman
napitusprosessin. Viimeistelin sivusaumat, lisäsin luukujat ja lisäsin vielä keskitakasauman luukujaan edestä hakasilla kiinnittyvän vyötärönauhan. Jätin kuitenkin sivusaumojen luukujien alareunat vielä irti, koska hihat olisi helpompi ommella kiinni ilman luita. Hihojen kaavoitus oli ollut myös melkoista tappelua, mutta lopulta sain niistä kohtuullisen toimivat. Pyöriölle jäi kuitenkin edelleen melko reilusti syötöstä, koska kädentien olisi hyvä olla pieni mutta käsivarsi vaati kuitenkin hieman väljyyttä. Arvelin kuitenkin saavani syötöksen uppoamaan gabardiiniin kohtuullisesti. Ryppyjen eliminoimiseksi lisäsin pyöriölle päällyskankaan ja vuorin väliin vielä ohuen vanusuikaleen kaarteen pehmentämiseksi. |
![]() |
Vuoritin hihat
puuvillabatistilla ommellen vuorin ja päällisen saumat
samalla ompeleella ja kääntäen kaikki saumanvarat
alakappaleen puolelle. Epäilin alkuun tätä
period-tekniikkaa, jotenkin tuntui että ainakin
päällyssaumassa saumanvarat pitäisi silittää auki, mutta
lopputulos oli kuitenkin yllättävän siisti kun kankaat
olivat näin ohuita. Ainakin tämä tekniikka oli
hillittömän näppärä. Hihansuukäänteiden kohdalla olin vähän hätäinen. Harsin päällyspuoleen puuvillatwillin tueksi ja ompelin vuorin kiinni molempien kerrosten läpi vain ohentaen saumavarat kulmissa. Jos olisin kiinnittänyt tukivuorin käsin niin ettei se olisi ulottunut saumanvaroihin lopputulos olisi varmasti ollut paljon siistimpi, nyt kulmat ovat paksut, vähän epäsymmetriset ja sojottavat minne sattuu. En kuitenkaan viitsinyt tässä kohtaa korjata niitä tai tehdä uusia, mikä oli kenties hieman epälooginen päästös huomioiden miten paljon vaivaa lopulta näin saadakseni jakun sisäpuolen huolitellun näköiseksi. |
![]() |
Harsin kuitenkin
hihansuukäänteet hihansuuhun ja käänsin molemmat yhdessä
nurjalle vinoon leikatulla muotokaitaleella. Hihoja
kaavoittaessani olin innostunut tekemään hihansuista
todella kapeat, ja hihansuiden valmistuttua ikävä totuus
paljastui: Käänteiden lisättyä osaltaan hihansuiden
paksuutta ja vietyä kankaan vähäisen jouston leveä
kämmeneni mahtui enää juuri ja juuri hihansuusta läpi.
Tämä tekee jakun pukemisesta ja etenkin riisumisesta
hieman hankalaa, joskin mahdollista. |
![]() |
Onnettomista
hihansuukäänteistä huolimatta ompelin hihat kiinni. Ne
asettuivat paikoilleen kohtuullisen sulavasti, joskin
olalla niitä täytyi sittenkin nostaa vähän kaavoitettua
linjaa ylemmäs. Kavensin ja huolittelin saumanvarat, ja
lopuksi kiinnitin vielä sovituksissa mukana olleet
vanutyynyt kädentielle. Ne tekevät miehustan istuvuuteen
uskomattoman eron luomalla ryhdikkään
pulunrintaprofiilin. Harsittu helmalinja näytti edelleen hyvältä ja kappaleiden reunatkin olivat osuneet suunnilleen tasan. Käänsin helman nurjalle kokoelmalla vinoon leikattuja muotokaitaleita. Katsoin parhaaksi ommella muotokaitaleet melkein etu- ja takahelman kulmiin asti ja silittää sitten kulmat taittumaan siististi tarvittaessa ohentaen saumanvaroja ja kiinnitellen niitä käsin silitettyyn muotoon. Etukappaleen terävät kulmat olivat haasteellisimmat. Lopuksi taittelin muotokaitalesuikaleet saumanvarojen peitoksi ja yhdistelin ne käsin. |
![]() |
Helman valmistuttua
tein viimeisen napinläven ja sitten ompelin käsin
vinokaitalenauhan kiertämään jakun helmaa ja etureunoja.
Päättelin sen päät kauluksen alle. Jakusta tuli kaiken vaivan jälkeen oikein soma, ja neuroottista sieluani ilahduttaa kovin myös sisäpuolen viimeistelty ilme. Monimutkainen rakenne kaikkine luineen, hakaskiinnityksineen, tukikankaineen ja toppauksineen antaa sinänsä yksinkertaiselle ulkopuolelle kauniin, ryhdikkään siluetin. Miehustan istuvuus ei ehkä lopulta ollut vieläkään aivan täydellinen, mutta jo varsin hyvä. Toivon mukaan sen eteen tehdystä kaavoitustyöstä on hyötyä myös tulevaisuudessa. |
![]() |
Asu tarvitsi vielä
muutamia asusteita: helman suojaröyhelön, kalvosimet
sekä jotakin avonaisen pääntien verhoksi. Olisin tietysti voinut askarrella kokonaan uuden, korkeakauluksisen korsettipaidan, mutta päätin pärjätä vain chemisette-edustalla. Askartelin nopeasti kevyen batistiedustan suoralla korkealla edestä aukeavalla kauluksella, joka näyttää kuvien perusteella olevan tyypillinen yksinkertaisten päiväpukujen kanssa käytetty malli. Valmiista edustasta näkyy päällä vain vähän yläosaa, ja sekin peittyy rusetin alle, mutta silti sain päähäni ommella siihen koristelaskokset. Lisäksi tein vielä yksinkertaiset kalvosimet hihansuiden suojaksi. Tärkkäsin kalvosimet ja kauluksen, ja harsin kalvosimet hihansuihin. |
![]() |
Niin, ja tietenkin
tarvittiin myös uusi hattu! Halusin melko yksinkertaisen
olkihatun, mutta Tissotin maalauksen tyyppisen pienen
boater-hatun sijaan päädyin kuitenkin 1880-luvun
vaihteelle tyypilliseen malliin takaa kohoavalla
lierillä. Myös koristelun
päädyin pitämään puvun selkeälinjaisuutta seuraten melko
pelkistettynä. Lisää
hatusta löytyy täältä. Valmis kävelypuku vastaa lopulta melko hyvin alkuperäistä visiotani. Se on myös mukava päällä, tosin päällyshameen kapea linja ei salli kovin pitkiä askelia. Lyhyt helma on kuitenkin huoleton käytössä. Minun oli tarkoitus käyttää tätä pukua ensimmäisen kerran suunnittelemallani sisävesiristeilyllä vuonna 1908 rakennetulla Tarjanne-höyrylaivalla, mutta kuten tiedämme, korona muutti useimmat kesäsuunnitelmat. Toivon kuitenkin, että risteily Runoilijan Tiellä Tampereelta Virroille toteutuu viimeistään ensi kesänä. Tätä odotellessa kävimme kuvaamassa pukua idyllisellä Muroleen kanavalla. << Takaisin Projekteihin |
![]() |