Olen ehkä joskus aiemminkin maininnut, että minun oli aikoinaan tarkoitus aloittaa Natural Form-kauden ompelu-urani yksinkertaisesta vaaleasta kävelypuvusta. Jotenkin kävi kuitenkin niin, että tulin tehneeksi kolme muuta pukua ennenkuin palasin tähän ruutuun.

Melko yksinkertainen, laahukseton kävelypuku olisi kuitenkin erittäin käytännöllinen, joten suunnitelma ei oikeastaan koskaan varsinaisesti unohtunut. Saatavilla oli myös ohutta kermanväristä villasekoitegabardiinia, josta tulisi tyylikäs (joskaan ei niin käytännöllinen) kevät-kesäkauden puku.

Jostain syystä puvun mallin päättäminen tuotti kuitenkin hankaluuksia. Selasin ja tallensin mielettömän määrän muotikuvia, mutta en oikein onnistunut löytämään yhtä mieleistä mallia. Välillä jokin nousi suosikiksi mutta sitten se alkoikin tökkiä syystä tai toisesta.

Päätin jo melko varhaisessa vaiheessa, että valkoiseen pitäisi yhdistää jotain tummempaa väriä. Tästä saisi paitsi kivoja visuaalisia elementtejä, olisi myös käytännöllistä että ainakin helmassa olisi tummempaa kangasta. Muotikuvia selatessani en kuitenkaan lopulta löytänyt niinkään monia kuvia joissa vaaleaan yläosaan ja päällyshameeseen tai polonaiseen olisi yhdistetty tumma hame, päin vastoin monissa kaksivärisissä puvuissa helma näytti usein olevan puvun pääväriä vaikka kaulukset, rannekkeet ja muut yksityiskohdat olisivat eri materiaalia.

Selvästi erillisiä tummempia hameita näkyy jonkinverran 1870-luvun alkupuolella ja puolivälissä, mutta niissä on taas yleensä laahus, jota halusin ehdottomasti tällä kertaa välttää. 1880-luvun alun kapeahkot, kävelymittaiset ja muutenkin söpöt kävelypuvut vastasivat visiotani paremmin. Lopulta löysin sentään joitakin kuvia tummasta hameesta viimeksimainittujen yhteydessä, joten päätin lähteä suunnittelemaan tämän pohjalta.




Toinen elementti jonka halusin asuun oli jakku - söpö, lyhyt jakku, jossa voisi olla vaikka kontrastiväriset kaulus ja rannekkeet, tai ehkä liivimiehusta. Monet 1880-luvun vaihteen jakut olivat kuitenkin melko pitkiä, näyttävät mielestäni turhan raskailta ja minun päälläni todennäköisesti varsin epäimartelevilta.

Eräs varhainen inspiraationlähde oli kuitenkin Fashions of The Gilded Age-kirjan jakku "Basque Bodice with Tails", Complete Guide to Ladies' Garment Cutting, 1883 (sivu 214). Mallissa on kaarrettu, takaa pidempi helma ja reunustukset eri materiaalista, mikä sopisi hyvin visiooni. Monen, monen vaihtoehtoisen suunnitelman jälkeen palasin lopulta tähän. Suunnitelmani alkoi siis selkiytyä kapeaksi, kävelymittaiseksi 1880-luvun alun hameeksi, lyhyeksi jakuksi ja siihen väliin vielä jostain sävellettäväksi päällyshameeksi.

Kermanvärinen ja musta ovat tietenkin klassinen yhdistelmä, mutta luovat aika voimakkaan kontrastin, joten päädyin melko varhaisessa vaiheessa etsimään sensijaan jotakin tummansinistä materiaalia pariksi valkoiselle gabardiinille. Tämä yhdistelmä luo usein hieman samantyyppisen efektin kuin musta ja valkoinen, mutta on huomattavasti pehmeämpi. Suosin sitä paljon myös arkivaatekaapissani.





Tummansinisen ja kermanvalkoisen yhdistelmästä tulisi lisäksi hauskan navy-henkinen, kuten esimerkiksi Tissotin ylläolevan maalauksen puvut. Lopulta Eurokankaan palakorista sattui vastaan ohutta hyvin tummansinistä villakangasta, jossa oli äärimmäisen hento valkoinen liituraita. Raita on hyvin huomaamaton, mutta ajattelin että se keventäisi kontrastia hieman vaatimatta kuitenkaan erityistoimenpiteitä kohdistamisessa ja symmetrisyydessä.






Tämä on todennäköisesti yksi niitä äärimmäisen harvoja projekteja, jotka olen oikeasti tehnyt yksi osa kerrallaan työstäen samanaikaisesti muita korkeintaan sovitusversiovaiheeseen. Aloitin kaikkien suositusten mukaisesti hameesta. Olin ostanut molemmat palakorista löytämäni palat koska en ollut vielä varma menekistä, joten materiaalia oli reilusti.

1880-luvun alussa näyttivät olevan suosittuja lähes kokonaan leveän laskostuksen koristamat hameet. Minulle on yhä mysteeri, miten koko hameen pituuden korkuiset laskokset pysyivät paikallaan tai kenties kiinnitettiin, mutta koska päällyshame tulisi peittämään suurimman osan hameesta niiden ei tässä tapauksessa tarvitsisi ulottua kovin korkealle.




Monissa malleissa näyttää olevan leveän laskostuksen alla helmassa kapeasti näkyvä tiheämpi laskostus. Tämä tuntui järkevältä monestakin syystä: pidempi laskostuskaitale isoine laskoksineen leviää käytännössä laskeutuessaan, kun taas kapeampi pysyy todennäköisemmin paremmin paikallaan suojaten päällyskerrosta. Koska alin röyhelö kuluu aina eniten, kapeampi olisi edullisempi tarvittaessa vaihtaa - tämä on arvailua, mutta amerikkalaisittain sanottuna tekee järkeä. Sitäpaitsi lisälaskostus antaa myös päällimmäisen laskostuksen helmalle volyymia.

Omaan hameeseeni päätin siis tehdä alemman 12cm korkean röyhelön 1cm laskostuksella ja päällimmäisen 38cm korkean röyhelön 3cm laskostuksella. Alimmainen näkyy päällimmäisen alta n. 5cm.




Laskostuksen silitystä varten askartelin kaksi uutta pleateria. Olin aiemmin tehnyt pleaterin 5mm laskoksille Tissot-henkistä röyhelöpukuani varten, ja sen kanssa tapeltuani nämä 1cm ja 3cm-kokoiset olivat lasten leikkiä. Etenkin jälkimmäinen tuntui valmistuvan hujauksessa. Niistä tuli myös kokeiluversiota huomattavasti siistimpiä ja tasaisempia, joten voi olla että yritän joskus tehdä uuden version 5mm-kokoisestakin.

Itse hameesta halusin kapean, joten kaavoitin sen illallispukuni hyvin kapean hameen pohjalta vain hieman lisää viistottaen. Helman ympärykseksi tuli kokonaisuudessaan 2m. Halusin asusta suhteellisen kevyen, koska vaalean värin vuoksi se sopisi lähinnä kesäkäyttöön, joten ompelin hameen yksinkertaisesta ohuehkosta puuvilla-polyesterpopliinista, joka sattui olemaan sopivan väristä. Tässä kohtaa päätin vetää vähän mutkia suoriksi ja muutenkin suhtautua tähän hieman rennompana projektina, joten kasasin saumat huolettomasti saumurilla.




Sivuun askartelin halkion piilonapituksella. Tissot-pukuni hameessa pienet hakaset eivät tahdo pysyä kiinni ja isot vyötäröhakaset taas saattaisivat kuultaa läpi, joten napitus tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Sitäpaitsi se oli edullisempi kuin kunnon hakaset, koska pieniä jämänappeja löytyy aina.

Helmaan lisäsin leveän täysvinon kaitaleen vahvikkeeksi, ja sovitettuani ja tasattuani pituuden käänsin helman tukevalla nauhalla.

Olin ommellut takakappaleeseen nyörikujan rypytystä varten, ja sen lisäksi lisäsin ylemmäs kaksi pätkää nappikuminauhaa hameen takakiinnityksiä varten.




Hameen askartelun lomassa olin tehnyt myös laskostukset. Olin leikannut kaitaleet kankaan reunan suuntaan, mutta silti niitä joutui yhdistelemään. Päädyin yhdistämään kapeamman kaitaleen ennen laskostusta, päätyisivät saumat sitten mihin kohtaan hyvänsä, mutta leveämmän päällyskaitaleen laskostin osissa ja yhdistelin vasta valmiina niin että saumat jäivät piiloon.

Ompelin kaitaleiden alareunaan kapean päärmeen, jonka ommel hukkui hyvin hentoon raitaan. Muuten tuo raita ei valitettavasti kauemmas näykään, mutta sen mukaan oli ainakin helppo leikata tasaista kaitaletta.




Laskostin kaitaleet pleatereihin, silitin niitä ensin silitysraudalla että se asettuisivat muotoonsa ja sitten prässäsin vielä ensin kostean ja sitten kuivan liinan läpi. Laskokset tuntuivat jämähtävän ohueen villakankaaseen hyvin.

Ompelin laskoskaitaleet paikalleen helmaan ja viimeistelin molempien yläreunan kaitaleella. Melko nopeasti tehdystä hameesta tuli oikein hauska, ja alushame takaröyhelöineen antoi sen takaosalle vielä lisää volyymia.



Halusin päällyshameesta melko yksinkertaisen, ja onneksi Fashions of the Gilded Age-kirjasta löytyi sopiva kaava siihenkin. Matkustuspukuun tarkoitettu päällyshame (sivut 281-282) on edestä yksinkertainen ja takapuhvitkin ovat maltillisen kokoiset päättyen laskostettuun helmaan. Kokeilin kaavaa sovituskankaalle ja päädyin hieman muokkaamaan sitä. Lyhensin takaosaa sekä ylä- että alareunasta. Alareunan halusin hieman kauemmas mahdollisesti kuraisesta maasta, yläreunan nosto taas nosti puhvia hieman ylemmäs mikä minun silmääni näytti paremmalta. Alkuperäisen mallin päällyshame oli kuvan perusteella tarkoitettu käytettäväksi huomattavasti pidemmän jakun kanssa, joten lyhemmän jakun kanssa puhvit saisivat mielestäni nousta ylemmäs.




Kaavan etukappale oli täysin suora, mikä tuntui hieman hämmentävältä koska useimmissa kauden päällyshameissa vaikutti olevan laskostusta myös etukappaleen sivusaumoissa. Kokeilin yhdistää takapuhviin muiden kaavojen tyyppisesti laskostettua etukappaletta, ja se loikin myös etukappaleelle enemmän muotoa. Innostuin vielä kokeilemaan kauden puvuissa silloin tällöin näkyvää lyhyttä halkiota päällyshameen keskietuun, ja lopputulos olikin niin hauska että halusin ehdottomasti pitää sen. Olin suunnitellut jakun tapaan lisätä myös päällyshameen reunaan tummansinistä raitaa, joka vielä korostaisi lisää kiilamaisesti aukeavan halkion muotoa.




Tein päällyshameen etu- ja takakappaleet erikseen lähes valmiiksi ennen niiden yhdistämistä. Vuoritin molemmat ohuella luonnonvalkoisella puuvillasatiinilla. Tiivis satiini antoi etenkin takakappaleelle ryhtiä ja esti myös tummaa hametta kuultamasta pahasti vaalean päällyshameen läpi.

Olin testaillut hieman minkä levyinen raita näyttäisi hyvältä, ja päätynyt 1,5cm leveään, huomattavasti kapeampaan kuin olin alunperin suunnitellut. Tumma raita näytti helposti todella raskaalta vähänkin leveämpänä. Olin alunperin suunnitellut myös päällyshameen alareunaan useampaa riviä raitoja, mutta kokeilujen myötä vain yksi tuntui lopulta toimivan siinäkin. Halusin tummista yksityiskohdista huolimatta säilyttää valkoisen tuoman kepeyden.




Etukappaleella ompelin ensin garbardiiniin täysvinoon leikatun tummansinisen raidan, ja sitten ompelin helman halkioineen pussiin vuorin kanssa. Tämä ei välttämättä ollut se ajanmukaisin tekniikka, mutta halusin tällä kertaa ottaa rennosti. Lopputuloksesta tuli kuitenkin sinänsä oikein siisti. Vahvistin halkion pohjan käsin tiiviillä pykäpistoilla, koska sille tulisi käytössä huomattavasti rasitusta.

Tasasin reilun kokoiseksi leikatun vuorin sivuilla ja yläreunassa, ompelin kerrokset yhteen ja ompelin sitten vyötärön muotolaskokset molempien kerrosten läpi. Ompelin sivujen laskokset tukiompeleilla kiinni ja siirryin sitten takakappaleen kimppuun.

Aloitin taas ompelemalla helmaan tummansinisen raidan, sitten vuoritin pussiin alareunan, sivut siltä osin kun ne jäisivät irtonaisiksi etukappaleen alapuolella ja yläreunassa takahalkion. Sivusaumassa ja yläreunassa ompelin kerrokset yhteen.

Sekä villasekoitegabardiini että puuvillasatiini ovat konepestäviä, ja olin pessyt molemmat ennen leikkausta. Olin samoin pessyt aiemmin tummansinisen villakankaan gabardiinitilkun kanssa varmistuakseni ettei se päästäisi  väriä. Päällyshameesta tulisi siis ainakin teoriassa pestävä, mikä olisi hyvä juttu aran värin kanssa. Tämän vuoksi halusin myös kiinnitykset mahdollisimman pitkälle purettaviksi sivusaumojen kiinteitä laskoksia lukuunottamatta.




Yksittäiset kiinnitykset oli helppo toteuttaa solmimisnauhoilla ja lenkeillä, mutta helman monikertainen laskostus tuotti enemmän päänvaivaa. Helpointa olisi tietysti vain tikata se kiinni, mutta aikani mietittyäni päätin kuitenkin kokeilla napituspatenttia, jolla saisi kiinnitettyä ja purettua laskokset helposti.




Aloitin harsimalla laskosten linjat ja niiden kiinnityslinjan. Sitten mittasin ja merkitsin napinläpien paikat. Silitin ja prässäsin laskokset ja tarkistin vielä että merkatut kohdat osuivat päällekkäin, ja tein napinlävet. Ne asettuvat päällekkäin lähelle sivusaumaa niin, että alimpaan kerrokseen ommeltu nappi kiinnittyy kaikkien kerrosten paitsi päällimmäisen läpi. Laskosten sisäreunoihin ompelin pykäpistoilla päällystetyt lankalenkit joiden läpi kiinnitysnauha pujotetaan. Tähän, kuten myös kahteen ylempään kiinnitykseen käytin napinläpikuminauhaa. Laskosten kiinnitysnappiin lisäsin vielä vastanapin, joka napitetaan kuminauhaan.




 Askarreltuani takakappaleen kiinnitykset valmiiksi yhdistin etu- ja takakappaleen ja huolittelin saumat vinokaitaleella. Ompelin etukappaleen vyötärölle syötöslangat vetääkseni sitä hieman kasaan. Päällyshame saisi olla sen verran väljä että se laskeutuisi kiristämättä hameen päälle, mutta vyötärön pitäisi olla tiukka jotta se pysyy napakasti paikoillaan. Laskostin takakappaleen yläosan kaavan mukaan ja ompelin kapean vyötärökaitaleen paikoilleen. Ompelin vielä vyötärökaitaleeseen hakasen ja lisäsin takahalkioon pari nepparia, jotka eivät oikeastaan ole ajanmukaisia mutta niin kovin näppäriä, ja peittyvät kuitenkin jakun helman alle.




Olin etukäteen kuvitellut jakun olevan helppo nakki, minullahan piti olla miehustan peruskaava valmiina. Kun aloin työstää sovitusversiota huomasin kuitenkin että siinä ilmeni ongelma toisensa perään.

Aloitin kuitenkin kevyin mielin yhdistelemällä illallispukuni hyvin istuneen miehustan kaavaa aiempiin korkeamman pääntien kaavoihin. Olin siinä kääntänyt kainaloon jäävää väljyyttä reippaasti vyötärön muotolaskoksiin, ja nyt aloin epäillä etukappaleen sivun menneen jo liikaa vinoon ja käänsin niitä vähän takaisin. Takana illallispuvun miehustan selkäsaumojen linja oli puolestaan hyvä pohja FOTGAn kaavan mallille, jota seuraillen pidensin helmaa takaa ja muotoilin saumojen linjat.

Päästyäni sovitusversioon asti kaikki tuntui kuitenkin olevan pielessä. Illallispuvun avoin pääntie oli helpottanut pääntien ja etukappaleen yläosan istuvuuden haasteita, joihin törmäsin tässä uudestaan. Myöskään hiha ei istunut sitten millään. Lopulta päädyin muokkaamaan monen sovitusversion kautta niin olkasaumoja, etukappaleen yläosan kaarron kulmaa, vyötärölinjaa, muotolaskoksia, selkäkappaleiden muotoa kuin hihaakin, kunnes lopulta kaava alkoi jotenkuten toimia.




Ei kenties kovin yllättävää, mutta lopullinen sovitusten myötä muotoutunut kaava muistutti etenkin olkalinjaltaan huomattavasti enemmän aikakauden kaavoja, joten ilmeisesti olin päässyt oikeaan suuntaan. Lopulta sain myös kiroilemani etukädentien alueen asettumaan siististi yksinkertaisella periodniksillä lisätä miehustan alle toppausta. Näin melko paljon vaivaa jakun kaavan kanssa koska hyvin istuva miehustan kaava olisi jatkossakin korvaamaton.




Saatuani peruskaavan kuntoon pääsin lopulta varsinaisesti kuosittelemaan tämän kyseisen jakun mallia. Olin jo hametta ja päällyshametta tehdessäni edelleen googlaillut malleja ja sommitellut alustavasti koristelua. Lisättyäni päällyshameeseen etuhalkion totesin että kulmat jakun helmassa toistaisivat hauskasti samaa muotoa. Sovitellessani pitkä takahelma puolestaan tuntui raskaalta, joten lyhensin sitä saadakseni jakkuun kevyemmän linjan. Samalla totesin, että lyhemmässä helmassa halkion voisi ehkä jättää pois.




Olin jo kokeillut koristekaitaletta sovitusversion päälle sen verran, että olin päättänyt sen sopivaksi leveydeksi 1,5cm. Olin myös todennut, että jostain syystä se näytti omaan silmääni paremmalta puolisen senttiä reunasta kuin suoraan reunassa.

Hihoihin kaavoitin pienet hihansuukäänteet FOTGAn kaavan mukaan. Sovittaessa ne eivät kuitenkaan näyttäneet niin kivoilta, malli olisi sopinut ehkä paremmin vain hihaan ommeltuna koristenauhana. Lopulta päädyin tekemään koko hihansuun levyiset käänteet.




Sommiteltuani eri vaihtoehtoja päädyin FOTGAn mallin mukaan pitämään napitusta reunustavat kaitaleet etureunoissa. Kaavan kaulus taas näytti kyllä sinänsä kivalta, mutta oli niin syvään uurrettu että olisi tarvinnut alle korkean pääntien. Sen taas pitäisi kauden tyyliin melkein olla kontrastivärinen. Kokeilin sovittaessa tummaa kangasta pääntielle, mutta se näytti niin synkältä että en innostunut tästä vaihtoehdosta. Pieni laskeutuva kaulus pääntiellä olisi tietysti varma vaihtoehto, mutta tuntui vähän tylsältä. Sitäpaitsi kaipasin jotenkin helman reunustuksen vastapainoksi jotain massiivisempaa elementtiä miehustan yläosaan. Lähdin siis sommittelemaan kaulusta, joka aukeaisi johonkin rintalinjan ja kaulan välille. Päädyin muutamassa muotikuvassa näkemääni kolmiomaiseen kaulukseen, joka toisti hauskasti jakun ja päällyshameen helman kiilamuotoa.





Mietin jonkin aikaa miten kaavoittaisin ja toteuttaisin kauluksen. Muutamassa jakussa mainittiin kauluksen olevan leikattu "pääntien mukaan" ja mahdollisesti myös tehty irtonaiseksi ja harsittu paikoilleen. Päällystakkien kaavoissa sensijaan näytti usein olevan räätälöity kaulus kohoamisvaroinen. Nouseva kaulus näyttäisi (mahdollisesti moderniin) silmääni hyvältä, joten kokeilin kaavoittaa sellaisen. Päädyin lopulta myös toteuttamaan sen alapuolen miehustan jatkeena ja erillisellä takaosalla.




Käytin jakun miehustan tukivuorina puuvillatwilliä. Se oli ehkä aavistuksen jäykkää, mutta toisaalta ryhdikästä. Olin jo tässä vaiheessa todennut että etukappaleen toppausten, räätälöidyn kauluksen ja muun myötä jakusta ei tulisi kevyen kesäistä vaan ennemminkin istuva ja ryhdikäs.

Leikkasin ensin tukivuorin ja merkitsin siihen kevyesti lyijykynällä saumalinjat, muotolaskokset ja kohdistusmerkit. Lisäsin tukivuoriin vyötärölle 5mm pystyväljyyttä kaikkiin kappaleisiin. Ompelin etureunojen pienet vain vuoriin tulevat muotolaskokset ja gabardiinin vastaavaan kohtaan syötöslangat. Harsin tukivuorin ja gabardiinin yhteen ja lisäsin merkkilangat. Etureunoissa kiristin syötöslankoja ja silittelin kostean harsokankaan läpi kunnes päällyskerros muotoutui jotenkuten laskoksen päälle.




Kauluksessa tuin koko päällyspuolen puuvillatwillilla, vaikka se tekisikin reunoista hieman paksut. Etukappaleen miehustan tukivuorin leikkasin päättymään kauluksen linjaan, niin että kauluksen alapuoli kaartuisi pehmeästi. Niskan osuudelle kiinnitin kauluksen alapuoleen suikaleen tukihuopaa, jotta kaulus pysyisi ryhdikkäänä.

Ompelin kiinni takakappaleen saumat ja etukappaleen muotolaskokset, tein saumanvaroihin aukileikkaukset ja silitin saumat auki. Gabardiini oli melko rispaantuvaa, joten päätin huolitella saumanvarat silkkivinokaitaleella vaikka siinä melkoinen homma olisikin. Lopputuloskaan ei ole kaikilta osin valtavan siisti, pyöristetyt reunat ja jyrkät lovet olivat yllättävän hankalia, mutta kyllä se rispaantuvat saumanvarat voittaa. Saatuani saumanvarat huoliteltua lisäsin vielä luukujat.

Tässä kohtaa suunnitelmani tehdä tämä projekti nopeasti ja helpoimman kautta mureni, mutta toisaalta jakun viimeistelyssä siistiksi sekä ulko- että sisäpuolelta oli jotain kiehtovan pedanttista.




 Sovitusta varten harsin kiinni olkasaumat ja sivusaumat. Miehusta näytti vähän tiukalta, mutta onneksi olin jättänyt sivusaumoihin reilusti saumanvaraa. Muutoin se näytti oikein lupaavalta.

Huolittelin myös olkasaumat, ja sitten ompelin kauluksen kasaan. Samalla käänsin etureunat nurjalle puuvillasatiini-kaitaleella. Ompelin vinoon leikatun kaitaleen käsin kauluksen ulkoreunaan. Olin jättänyt kauluksen päällipuolen sisäreunaan reilusti saumanvaraa, ja lopuksi asettelin sen kääntymään sopivasti ja merkitsin sisäreunan linjan. Tasasin ylimääräisen varan, huolittelin reunan vinokaitaleella ja kiinnitin sen käsin nurjalle tukivuoriin.




Seuraavaksi tein napinlävet alinta lukuunottamatta. Olin laskenut ja suunnitellut melko tarkasti napinläpien pituuden ja nappien kohdan niin, että koristenauhat kehystäisivät napitusta symmetrisesti molemmin puolin. Toisiksi ylimmän napinläven sijoitin vuorin vaakamuotolaskoksen keskelle. Napinläpiä ei lopulta ollut monta, joten niiden ompelu sujui jopa melko nopeasti suhteutettuna miehustan kaikkeen muuhun käsin viimeistelyyn.




Napit tein päällystettävistä nappipohjista koristekaitaleiden kankaalla.

Napituksen alle lisäsin illallispukuni tapaan etumuotolaskosten luukujiin kiinnitetyn hakaslistan. Sekalaisten ompelutarvikkeiden varastostani löytyi jostain purettu pätkä hakasnauhaa ilman lenkkipuolta, mutta toisaalta lenkkejä jää usein ylimääräiseksi koska monessa paikassa lankalenkki on metallista huomaamattomampi, joten tässähän varastoa voisi tasata. Ompelin lenkkipuolet verhonauhan pätkän koloihin, jolloin se täsmäsi näppärästi hakaspuoleen ja oli helppo ommella paikoilleen. Jouduin tosin vielä jälkeenpäin tekemään toiseen puoleen ylimääräisen laskoksen, koska hakaspaneeli jäi vähän löysäksi enkä viitsinyt enää irroittaa ja kaventaa koko kappaletta.




Napituksen ja hakastuen valmistuttua ompelin sivusaumat pitkällä tikillä, tällä kertaa vähän merkityn saumalinjan vierestä ja sovitin jakkua uudestaan, tietenkin hameen, päällyshameen ja muiden kerrosten päälle. Pieni lisäväljyys tuli tarpeeseen, ja jakku on edelleen napakka kylkiluiden kohdalta. Hakaspaneeli tuossa kohtaa mahdollistaa kuitenkin melko nopean ja kivuttoman napitusprosessin.

Viimeistelin sivusaumat, lisäsin luukujat ja lisäsin vielä keskitakasauman luukujaan edestä hakasilla kiinnittyvän vyötärönauhan. Jätin kuitenkin sivusaumojen luukujien alareunat vielä irti, koska hihat olisi helpompi ommella kiinni ilman luita.

Hihojen kaavoitus oli ollut myös melkoista tappelua, mutta lopulta sain niistä kohtuullisen toimivat. Pyöriölle jäi kuitenkin edelleen melko reilusti syötöstä, koska kädentien olisi hyvä olla pieni mutta käsivarsi vaati kuitenkin hieman väljyyttä. Arvelin kuitenkin saavani syötöksen uppoamaan gabardiiniin kohtuullisesti. Ryppyjen eliminoimiseksi lisäsin pyöriölle päällyskankaan ja vuorin väliin vielä ohuen vanusuikaleen kaarteen pehmentämiseksi.

Vuoritin hihat puuvillabatistilla ommellen vuorin ja päällisen saumat samalla ompeleella ja kääntäen kaikki saumanvarat alakappaleen puolelle. Epäilin alkuun tätä period-tekniikkaa, jotenkin tuntui että ainakin päällyssaumassa saumanvarat pitäisi silittää auki, mutta lopputulos oli kuitenkin yllättävän siisti kun kankaat olivat näin ohuita. Ainakin tämä tekniikka oli hillittömän näppärä.




Hihansuukäänteiden kohdalla olin vähän hätäinen. Harsin päällyspuoleen puuvillatwillin tueksi ja ompelin vuorin kiinni molempien kerrosten läpi vain ohentaen saumavarat kulmissa. Jos olisin kiinnittänyt tukivuorin käsin niin ettei se olisi ulottunut saumanvaroihin lopputulos olisi varmasti ollut paljon siistimpi, nyt kulmat ovat paksut, vähän epäsymmetriset ja sojottavat minne sattuu. En kuitenkaan viitsinyt tässä kohtaa korjata niitä tai tehdä uusia, mikä oli kenties hieman epälooginen päästös huomioiden miten paljon vaivaa lopulta näin saadakseni jakun sisäpuolen huolitellun näköiseksi.

Harsin kuitenkin hihansuukäänteet hihansuuhun ja käänsin molemmat yhdessä nurjalle vinoon leikatulla muotokaitaleella. Hihoja kaavoittaessani olin innostunut tekemään hihansuista todella kapeat, ja hihansuiden valmistuttua ikävä totuus paljastui: Käänteiden lisättyä osaltaan hihansuiden paksuutta ja vietyä kankaan vähäisen jouston leveä kämmeneni mahtui enää juuri ja juuri hihansuusta läpi. Tämä tekee jakun pukemisesta ja etenkin riisumisesta hieman hankalaa, joskin mahdollista.

Onnettomista hihansuukäänteistä huolimatta ompelin hihat kiinni. Ne asettuivat paikoilleen kohtuullisen sulavasti, joskin olalla niitä täytyi sittenkin nostaa vähän kaavoitettua linjaa ylemmäs. Kavensin ja huolittelin saumanvarat, ja lopuksi kiinnitin vielä sovituksissa mukana olleet vanutyynyt kädentielle. Ne tekevät miehustan istuvuuteen uskomattoman eron luomalla ryhdikkään pulunrintaprofiilin.




Harsittu helmalinja näytti edelleen hyvältä ja kappaleiden reunatkin olivat osuneet suunnilleen tasan. Käänsin helman nurjalle kokoelmalla vinoon leikattuja muotokaitaleita. Katsoin parhaaksi ommella muotokaitaleet melkein etu- ja takahelman kulmiin asti ja silittää sitten kulmat taittumaan siististi tarvittaessa ohentaen saumanvaroja ja kiinnitellen niitä käsin silitettyyn muotoon. Etukappaleen terävät kulmat olivat haasteellisimmat. Lopuksi taittelin muotokaitalesuikaleet saumanvarojen peitoksi ja yhdistelin ne käsin.




Helman valmistuttua tein viimeisen napinläven ja sitten ompelin käsin vinokaitalenauhan kiertämään jakun helmaa ja etureunoja. Päättelin sen päät kauluksen alle.




Jakusta tuli kaiken vaivan jälkeen oikein soma, ja neuroottista sieluani ilahduttaa kovin myös sisäpuolen viimeistelty ilme. Monimutkainen rakenne kaikkine luineen, hakaskiinnityksineen, tukikankaineen ja toppauksineen antaa sinänsä yksinkertaiselle ulkopuolelle kauniin, ryhdikkään siluetin. Miehustan istuvuus ei ehkä lopulta ollut vieläkään aivan täydellinen, mutta jo varsin hyvä. Toivon mukaan sen eteen tehdystä kaavoitustyöstä on hyötyä myös tulevaisuudessa.




Asu tarvitsi vielä muutamia asusteita: helman suojaröyhelön, kalvosimet sekä jotakin avonaisen pääntien verhoksi.

Olisin tietysti voinut askarrella kokonaan uuden, korkeakauluksisen korsettipaidan, mutta päätin pärjätä vain chemisette-edustalla. Askartelin nopeasti kevyen batistiedustan suoralla korkealla edestä aukeavalla kauluksella, joka näyttää kuvien perusteella olevan tyypillinen yksinkertaisten päiväpukujen kanssa käytetty malli. Valmiista edustasta näkyy päällä vain vähän yläosaa, ja sekin peittyy rusetin alle, mutta silti sain päähäni ommella siihen koristelaskokset. Lisäksi tein vielä yksinkertaiset kalvosimet hihansuiden suojaksi. Tärkkäsin kalvosimet ja kauluksen, ja harsin kalvosimet hihansuihin.




Niin, ja tietenkin tarvittiin myös uusi hattu! Halusin melko yksinkertaisen olkihatun, mutta Tissotin maalauksen tyyppisen pienen boater-hatun sijaan päädyin kuitenkin 1880-luvun vaihteelle tyypilliseen malliin takaa kohoavalla lierillä. Myös koristelun päädyin pitämään puvun selkeälinjaisuutta seuraten melko pelkistettynä. Lisää hatusta löytyy täältä.




Valmis kävelypuku vastaa lopulta melko hyvin alkuperäistä visiotani. Se on myös mukava päällä, tosin päällyshameen kapea linja ei salli kovin pitkiä askelia. Lyhyt helma on kuitenkin huoleton käytössä.

Minun oli tarkoitus käyttää tätä pukua ensimmäisen kerran suunnittelemallani sisävesiristeilyllä vuonna 1908 rakennetulla Tarjanne-höyrylaivalla, mutta kuten tiedämme, korona muutti useimmat kesäsuunnitelmat. Toivon kuitenkin, että risteily Runoilijan Tiellä Tampereelta Virroille toteutuu viimeistään ensi kesänä. Tätä odotellessa kävimme kuvaamassa pukua idyllisellä Muroleen kanavalla.