Aiemmilta vuosisadoilta 1870-1880-luvun taitteen Natural Form-kauteen hyppääminen edellytti myös jonkinlaisen alusvaatesetin rakentamista. Aikakauden alusvaatteet saattoivat olla jo varsin ylellisiä luomuksia, mutta ajankäytöllisistä syistä valitsin melko funktionaalisen linjan muutamilla helposti toteutettavilla koristeellisimmilla yksityiskohdilla.

Aikakausi antoi legitiimin tekosyyn ommella alusvaatteet melko lailla täysin koneella, mikä oli tietenkin hurjan näppärää. Vaikka pidän käsinompelusta, pidän itseasiassa myös paljon (hyvän) ompelukoneen käsittelystä silloin kun se luontevasti projektiin sopii. Sensijaan kaikki käyttämäni tekniikat ja rakenteet eivät välttämättä ole aivan kauden mukaisia, valitsin toimivan tuntuisia ja nopeahkoja metodeja tutkimatta asiaa hirveästi.






Ensimmäinen kombineesini oli onnekas antiikkilöytö josta sain hieman muokkaamalla itselleni sopivan. Samalla parsin ja vahvistin tukinauhalla kuluneenpia kohtia. Oli helpottavaa saada heti alkuun yksi tehtävä vaate pois listalta ja keskittyä tanssiaispukuun ja muihin asuun tarvittaviin osiin.

Päätin kuitenkin heti, että tämä käsinkirjailtu, paikoittain hauraassa kunnossa oleva ihanuus (jota voi ihailla korsettipostauksessa) täytyisi säästää tanssiaispuvun alla käytettäväksi hienommaksi malliksi, ja ommella sen sijaan arkisempi kakkosversio heti kun ehtisin. Tietysti useampi alusvaatesetti on myös useamman päivän tapahtumissa tarpeellinen.



 
Useat period-kaavat tuntuvat suosivan pitkähihaisia ja pääntieltä umpinaisia malleja. Nykyisin ainakin sisätiloissa on yleensä kuitenkin hyvinkin lämmintä, joten päätin että mahdollisimman niukka malli olisi monikäyttöisin. Sitä voisi tarvittaessa pitää myös avokaulaisemman puvun kanssa.




Tämä kaava vuodelta 1875 näytti kuitenkin hauskalta rypytettyine "tissikiiloineen". Vastaan tuli myös kuva samantyyppisellä kaavoitusratkaisulla toteutetusta hihattomasta alusvaatteesta. Minun vaatimattomalla kuppikoollani pari muotolaskosta olisi tietysti riittänyt aivan hyvin istuvaan muotoiluun, mutta innostuin kuitenkin kokeilemaan mukailtua versiota näistä. Testailin kiilan väljyyttä ja muotoa sovitusversioon kunnes olin tyytyväinen.




Kombineesin selkäosa on useimpien kaavojen mukainen: lähes suoraan peruskaavastani kopioidut selkäkappaleet joiden alareunaan poimutetaan lahjeosan ylimääräinen väljyys.

Lahjeosan kaavoituksessa oli paljon apua antiikkikombineesistani joka sopi minulle hyvin. Poimin siitä mitat ja piirsin period-esikuvien tyyppisen kaavan.




Materiaalina käytin ohutta puuvillabatistia. Ompelu oli melko suoraviivaista, ompelin saumat kapeina katesaumoina ja vahvistin avonaiseksi jäävän haaran reunan vinokaitaleella. (Niin, se avonainen haarasauma joka ihmisiä aina jaksaa ihastuttaa ja kauhistuttaa - yritäpä käydä vessassa näissä vaatteissa niin ymmärrät kerrasta sen taktisen merkityksen.)
 



 Tein myös napinlävet koneella, koska kyseessä oli kuitenkin alusvaate enkä halunnut uhrata siihen liikaa aikaa.

Olin kaavoittanut kombineesiin erillisellä kaitaleella vahvistetun kapean napitusvaran, ja modernilla visuaalisella silmällä tein tietenkin napinlävet pystysuuntaan. Tämän johdosta napitus irvisteli päällä, ja vähän tarkemmin lähteitä katsottuani totesin että pääsääntöisesti napinlävet tehtiin kaudella siihen funktionaaliseen suuntaan eli vaakaan, vaikka se rikkoisikin symmetrian.




Rintakiilan pohja on poimutettu etukappaleelle ja saumanvarat siistitty nurjalta puolelta vinokaitaleella. Lahjeosan väljyys on kiinnitetty takakappaleen miehustaan samalla lailla.

Olin saanut joskus kauan sitten Jarnon äidiltä lahjoituksena pari nippua vanhoja kauniita brodyyripitsejä, joita en ollut vielä raaskinut käyttää mihinkään. Nyt päätin että kombineesi olisi niille oikea osoite.



 
Toisessa pitsissä oli kapeaan keskiosaan rypytetyt röyhelöt molemmissa reunoissa ja toisessa taas vain alareunassa, ja keskiosassa oli vielä lävet kurenauhalle. Käytin näiden yhdistelmää pääntien viimeistelyyn ja olkaimiin sekä lahkeensuihin. Näin kombineesi sai pienellä vaivalla erittäin söpön ilmeen.

Kombineesista tuli tosiaan paitsi hillitömän söpö myös oikein mukava, siinä tekisi mieli hengailla kotona muuten vaan etenkin hellesäällä.






Minun täytyy tunnustaa, että kauteen syvemmin vihkiytymättömänä alkuun epäilin tämän vaatekappaleen tarpeellisuutta. Se tuntui vain ylimääräiseltä kerrokselta muutenkin lämpimässä asussa, ja kun korsettini oli kuitenkin aika vaalea se tuskin kuultaisi liikaa läpi ilman välikerrostakaan.

Ilmeisesti korsettipaidan tarkotus on häivyttää korsetin luiden ja reunojen kuultamista puvun läpi, mutta suoraan sanottuna epäilin että röyhelöisen näköiset mallit vain lisäisivät ylimääräisiä möykkyjä sulavalinjaisen puvun alle. Avonaisen ja jäykähkösti tukivuoritetun tanssiaispukuni alle en edes tosissani harkinnut moista.




Seuraava pukuni oli kuitenkin hyvin ohutta materiaalia, joten totesin että pitäisihän sitä korsettipaitaa nyt ainakin kokeilla. Sitä paitsi se olisi söpö. Koska suunnitellun päiväpuvun pääntie aukeaa hieman kaulasta en halunnut aivan umpinaista korsettipaitaa, ja edelleen asun lämpimyyttä peläten päätin että hihaton, avokaulainen malli olisi varmin ja monikäyttöisin. Tämä malli the Metropolitan Museumissa näytti yksinkertaiselta mutta viehättävältä.

MET:in korsettipaidassa on rinnan kohdalla koristeltu paneeli, ja monissa muissa on vastaavassa kohdalla jotakin rypytystä tai muuta koristelua, ilmeisesti juuri häivyttämässä korsetin reunaa näkyvässä kohdassa.




Korsettipaidan kaava on melko suoraan kauden peruskaavastani, selässä on kaarevat muotosaumat ja edessä koristepaneeliin päättyvät saumat jotka vastaavat pukukaavan muotolaskoksia. Kombineesista viisastuneena kaavoitin napitusvarasta vähän leveämmän.




Korsettipaidan materiaali on samaa puuvillabatistia kuin kombineesi, koristeena käytin kapeaa puuvillabrodyyriä. Etupaneeliin kaavoitin 0,5cm laskoksia vaihteleman brodyyripitsin kanssa. Pääntie ja kädentiet on käännetty vinokaitaleella jonka väliin pitsi jää, saumat ovat kapeita katesaumoja.



 
Kombineesin tapaan korsettipaidan ompelu oli mukavaa näpertämistä joka kuitenkin valmistui melko joutuisaan. Väsyneenä töiden jälkeen ommellessa kämmejäkin tietysti mahtui mukaan, kuten tämä melko legendaarinen saavutus. Älkää edes kysykö.




Napinlävet tein kombineesin tapaan koneella, tällä kertaa vaakasuuntaan. Lopputulos on päällä huomattavasti siistimpi. Molempien napit ovat helmiäistä jäljitteleviä muovinappeja joita kaapista sattui löytymään.

Skeptisyydestäni huolimatta täytyi todeta, että hentoinen vaatekappale todellakin häivyttää korsetin rajoja yllättävän hyvin - taas yksi osoitus että kauden vaatteissa on yleensä oma logiikkansa joka ei välttämättä kokeilematta avaudu.






Natural Form- muodin vaatima alushame on istuva lantiolta ja röyhelöinen helmasta. Ensimmäinen pukuni, prinsessalinjainen tanssiaispuku oli hyvinkin kapealinjainen joten valitsin mallin jossa oli leveä, lantiolta napakaksi sovitettu kaarroke.

Kaavoitin alushameen helmakappaleet alkuun Fashions of the Gilded Age-kirjan alushameen kaavojen mukaan, mutta sain lopulta muokata niitä vieläkin kapeammaksi. Saatuani helmaan sopivan väljyyden neulailin sitä kaarrokkeeseen kunnes lopputulos oli istuva.




Kaarroke jatkuu takana alemmas leveänä napistuslistana, jonka alareunaan poimutin takahelman lisäväljyyden. Vähän alempana takakappaleessa on vielä nauhakuja, joka kiristää helman merenneitolinjaiseksi.

Olin suunnitellut suojata tanssiaispuvun helman itse puvun laahukseen kiinnitettävällä balayeusella, joten jätin itse alushameen tasamittaiseksi ja itse asiassa aika lyhyeksi. Ideani oli suojata pukujen helmat jatkossakin leveällä balayeuse-röyhelöllä joka likaantuisi eniten, joten lyhempää alushametta ei välttämättä tarvitsisi aina pestä kokonaan. Mikäli tarvitsisin alushameeseen laahusta, toteuttaisin sen napitettavana lisäosana kuten kauden malleissa usein näkee. Tätä varten jätin helmaan röyhelön alle leveän päärmeen. Tämä perusmallinen alushame toimisi toivottavasti mahdollisimman monien, myös kävelymittaisten pukujen kanssa.




Koska lyhemmän alushameen helmat eivät laahaisi maata uskaltauduin viimeistelemään leveän helmaröyhelön reunan samalla brodyyripitsillä jota olin käyttänyt korsettipaidassa. Muuten tyydyin hyvin maltilliseen koristeluun, itse nämä hörhelöt kuitenkin pitäisi pestä ja silittää, pitsin lisäksi helmaa koristaa vain pari riviä kapeita laskoksia.

Huomasin muuten alushameen valmistuttua että nuo kaudelle tyypilliset pienet laskokset eivät suinkaan ole vain koriste, vaan itseasiassa ne antavat röyhelöille ryhtiä ja estävät niitä rypistymästä jopa pesussa.

Seuraavaan pukuuni, pienen laahuksen omaavaan päiväpukuun olin alunperin suunnitellut leveän muotoillun balayeusen helman suojaksi. Se oli tarkoitus kiinnittää suoraan puvun hameeseen, mutta lopulta idea ei ihan toiminutkaan.





Kaavoitin sen hameen takakappaleen helman malliseksi, vahvistin ulkoreunan leveällä vinokaitaleella ja kuorrutin parilla kerroksella laskostettuja röyhelöitä.

Sovitellessani tekemääni balayeusea hameen helmaan huomasin kuitenkin harmikseni että kevyt helma ei kertakaikkiaan laskeutunut kauniisti jämäkkään balayeseen kiinnitettynä. Helman muodossa oli lisäksi muitakin ongelmia, ja lopulta päädyin lyhentämään laahusta hieman saadakseni sen laskeutumaan kauniisti.




Hukkaan mennyt vaiva balayeusen rakentelussa tietysti harmitti kovasti. Lopulta kokeilin joidenkin näkemieni mallien mukaan neulata sen alushameen helmaan, ja tämä patentti toimikin yllättävän hyvin. Sovittelin puvun hametta alushameen päälle testaillen etteivät röyhelöt pilkottaisi helman alta, ja muokkasin balayeusen reunan muotoa hieman parin laskoksen pikapatentilla. Tein yläreunan kaitaleeseen napinlävet ja ompelin alushameen helmaan napit.




Entinen balayeuse, nykyinen alushameen lisälaahus kiinnittyi alushameen helmassa ylemmäs kuin oli alunperin tarkoitus, joten lisäsin vielä keskelle taakse ylimääräisen kaartuvan röyhelön hameen helman etupuoleen alunperin tarkoittamastani balayuesen suorasta osasta.

Tärkättynä irtolaahus on varsin tukeva, suojaa hyvin pukua ja antaa helmalle ryhtiä. Uskoisin sen toimivan hyvin myös tulevien pukujen alla ja tekevän myös kaavoitus- ja sovitusversiovaiheen vähemmän tuskalliseksi kun helmaa pääsee heti kokeilemaan lopullisen tuen kanssa.