18th century hats

2012 Chemise a la Reine tarvitsi tietenkin myös oman hattunsa, jonka innostuin askartelemaan seuraavaksi kesäksi Wanhan Haiharan markkinoille. Inspiraationani oli Duchess-elokuvan valtava olkihattu höyhenineen, josta löytyy paljon kuvia esimerkiksi The Costumer's Guide to Movie Costumes-sivulta. Elokuvan puvustus oli muutenkin harvinaisen hyvä, ja kyseinen hattu näyttää vieläpä pohjautuvan aikalaismaalaukseen.
Pohjana käytin tällä kertaa Hennes & Mauritzin leveälieristä hattua. Lapussa lukee "paper straw", ja lieri oli Plantagenin hattua pehmeämpi ja sopi siksi paremmin pehmeästi kaartuvaan hattuun. Lieri oli alkuun liiankin joka suuntaan lerppuva ja harkitsin rautalankareunusta sen saamiseksi oikeaan muotoon. Kuten tavallista, aloitin pienentämällä kupua. Tein siitä pienen mutta vähän aiempia hattujani korkeamman. Samalla siirsin kupua vähän etureunaa kohti. Sitten pidensin takareunaa ompelemalla lisää kierroksia yli jääneestä punoksesta. Aivan elokuvan hatun mittoihin punosta ei kuitenkaan riittänyt.
Tein hattua todella kiireellä, ja lopputulos onkin kaukana symmetrisestä. Myös takareunan ylimääräisten kierrosten päätöskohdat sivuissa näyttävät vähän tökeröiltä. Mutta kuten jo sanottu, koska en oikeasti ymmärrä hatuista yhtään mitään en myöskään ole niiden suhteen kovin perfektionistinen. Vaihdoin kuitenkin esikuvani mustan reunustuksen luonnonvalkoiseen, koska voimakas kontrasti korostaisi epäsäännöllistä muotoa. Kun hattu oli oikean mallinen, lieri iloiseksi yllätyksekseni kaartuikin lähestulkoon kuten mallihatussani, joten rautalankaa ei sittenkään tarvittu.
Ja sitten koristelemaan! Elokuvan hatussa on todella pöyheitä ja taipuisia valkoisia strutsinsulkia jotka on kiinnitetty kuvun etupuolelle. Minä sovelsin hieman kiinnittämällä sulat takareunaan kaartumaan kuvun yli. Sulkani olivat harmillisen suoraa mallia, mutta onneksi keksin että kuten kaikki muukin sarveiskuitu, myös höyhen tottelee lämpöä. Kiharrin muuttikin ne kauniisti kaartuviksi. Georgianan hatussa on sivulla joku random musta hanhensulka. Minulla sattui olemaan kaapissa pienempia mustia strutsinsulkia, jotka kiinnitin sivuilla. Omana lisäyksenä laitoin vielä kupua kiertämään tummansinisen nauhan ja solmin sen takaa isolle rusetille. Yhdessä mustien höyhenten kanssa se tuo kivaa kontrastia vaaleaan hattuun etenkin valkoisen puvun kanssa.
Kiharoiden päällä keikkuva nauhaton hattu vaati jonkun kiinnityksen pysyäkseen paikallaan. Hätäratkaisuna tungin hattuneulaksi ohuen sukkapuikon. Kiharakampaus on tehty tällä kertaa foliorullilla, joihin ihastuin ikihyväksi koska ne päässä voi myös nukkua. Pidempi rullausaika tietää myös pidempää kestoa kiharoille! Vaikka suunnittelin hatun nimenomaan Reinen kanssa käytettäväksi se on neutraalin värityksensä ansiosta käyttökelpoinen myös muiden mahdollisesti joskus seuraavien 1700-luvun lopun asujen kanssa.

2011 Modistinurani olkihattu numero kaksi on puolestaan suunniteltu kukallisen polonaiseni piristykseksi. Sen malli on puvun mukaan noin 70-luvulta, ja visionani oli saada näyttävä piknikhattu jossa olisi tietenkin strutsinsulkia. Väriteema oli tietenkin puvun mukaan trikolorihenkinen. Kirkkaanpunaista kannattaa käyttää varovasti, joten panostin siniseen ja valkoisen ja pehmensin punaisen vaaleanpunaiseen.
Muotoilin hatun lierin takaa hieman leveämmäksi ja höyrytin sitä kaartumaan hieman ylöspäin. Taftinauhat on kiinnitetty heti alkuvaiheessa. Kukkaset ovat Chemise a la Reinen jämätilkuista, jotka on töhritty kangasvärillä ja kuivahtaneella tussilla. Leikkasin niistä soikioita jotka on rypytetty keskeltä yhteen terälehdiksi. Kangasväri jäykisti harsomaista kangasta kivasti, eivätkä harkkosaksilla leikatut reunat ole ainakaan vielä parin käytön jälkeen osoittaneet purkautumisen merkkejä.
Nauhoista valkoisen laskostin ja surautin kiinni koneella, päällimmäiseksi jäänyt sininen on rypytetty ja kiinnitetty käsin. Kiinnitin nauhalenkkejä ja kukkia hatun takaosaan, ja lopuksi lisäsin vielä ne kevytmieliseen 1770-luvun piknikhattun niin olennaisesti kuuluvat strutsinsulat.
Viimeistelin hatun ompelemalla koneella reunaan kaistaleen samaa Reinen jämäkangasta ja poimuttamalla sen kuvun sisään. Ronskit kiinnityspistoni peitin liimaamalla päälle nauhan. Hatun reuna puolestaan on viimeistelty samasta materiaalista leikatulla vinokaitaleella. Hatusta tuli oikein soma, ja se toi vanhaan kukkapolonaiseeni aivan uutta ilmettä.

Lumivalkoisen hipiän suojelemiseen hyvin sopivat leveälieriset olkihatut olivat myös muodikkaita. Nettikaupoista löytyy valmiita hattupohjia oikealla muotoilulla, mutta ensimmäisiin kokeiluihini olen käyttänyt puutarhamyymälä Plantagenista löytyviä halpishattuja. Alle neljän euron hinta rohkaisee pieneen askarteluunkin.
Käyttämäni hattu on kasattu reilun sentin levyisestä olkipunoksesta ketjutikillä, joten sitä on erittäin helppo purkaa. Olen katkaissut punoksen kupun reunasta, ja purkanut kuvun päällisen sopivan kokoiseksi. Olki tottelee myös höyryä melko mukavasti, joten olen prässännyt kupua suoremmaksi. Purettuani kuvun reunan kokonaan olen prässännyt olkinauhaa uuteen muotoon ja ommellut lierin sisäreunaan lisää kierroksia kunnes se täsmää kupuun. Kuvun reunan ompelu on hieman konstikkaampaa, olen ommellut reunustuskierroksen (tai pari, mallin mukaan) ensin kupuun, toisen lieriin, ja lopulta tikannut nämä osittain päällekkäin.
Teollisuuskoneella oljen ompelu sujuu melko näppärästi, ja kuvun liitoksen sotkuisempi kohta peittyy kuitenkin nauhan alle. Rehellisyyden nimessä täytyy tosin tunnustaa, että aivan ensimmäinen hattuaihio päätyi roskikseen, mutta oppia ikä kaikki. Plantagenin hattu on melko tukevaa olkea, joten siitä saa ennemmin jämäkköjä (mutta kestäviä) kuin pehmeälierisiä hattuja. Lieriä saa hieman muotoiltua pingottaen ja höyryttäen, mahdollisesti myös reunaan ommeltu rautalankakuja voisi toimia. Läheltä katsottuja oljen laatu ei ole kovin hienostuneen kevyt, mutta hattupohja toimii hyvin mikäli period-rima ei ole kovin korkealla.